Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaisitko lenkkeillä otsalampun ja koiran kanssa maalla pimeällä?
30.10.2021 |
Tähän saa vastata kaikki jotka asuu maalla ja kaikki muutkin vaikka et maalla asuiskaan mutta voit mielessä kuvitella uskaltaisitko.
Asun maalla ja lenkkeilen pimeän aikaankin, vähän pakko kun ei ehdi aina valoisaan aikaan tehdä lenkkejä. En varsinaisesti pelkää mitään, mutta pari kertaa on hirvi säikäyttäny rymyämällä metästä tielle.
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikossa lukee koira kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole koiraa. Millä tavalla se tähän liittyy?
Lukihäiriö sitten ???
Niin minä jäin miettimään miksi pitää olla se koira? Ei tarvinnut edes asua maalla, kun voi miettiä, mutta pitää miettiä koiraa,
Minä mietin että suojeleeko se koira vai houkuttaako sudet kimppuun vain paremmin...
Lenkkeilen kaupungin katuvalottomilla alueilla otsiksen ja koiran kanssa, samoin mökillä.
Pakkohan se on, ei koiraa voi jättää lenkittämättäkään. Joka ikinen ilta ensin 16-17 aikoihin lähdetään ulos ja sitten vielä ennen nukkumaanmenoa lyhyempi ulkoilu. Ja kohta on pimeää jo neljältä iltapäivällä.
En uskalla lähteä tontilta mihinkään pimeällä,mutta koirat kun on kusetettava niin pakko pyöriä otsiksen kera taloa ympäri se15min pari kertaa pimeän aikaan.. Jos tuulee,olen kauhuissani. En pelkää mitään niin paljoa kuin tuulta metsässä 😨 Laulan aina kovaan ääneen koska karhut ja yms...Niitä täällä riittää. Ei lohduta ajatus että haistaa neliökilometrin alueella kaiken..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja pakko onkin, koska asun maalla ja on kaksi koiraa. Tosin niiden kanssa mennään myös aamusta aikaisin jo pimeällä metsään, koska metsästyskoiria. Ei oo tarvinnut ikinä pelätä mitään. Kaupungissa asuessani en kyllä uskaltanut kulkea missään missä ei ollut katuvaloja! Silloin mulla ei tosin ollut myöskään koiraa.
En koskan asunut malla. Mutta en pelkää mitään. En koskaan omistannut koitaa. Joten uskallan liikkua esim. ilman koiraa, lamppu otsalla ihan missä vain pimeä aika. Kun ei ole kyse viidakko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin maalla lapsuuteni ja nuoruuteni. Silloin kymmeniä vuosia sitten tykkäsin liikkua pimeällä ja varsinkin kuutamolla. Nyt en olisi varma. Sudet ovat yleistyneet. Ne ovat raadelleet seudulla kokonaisia lammaskatraita.
Yleensä en käytä taskulamppua lainkaan, kuljen mielummin siinä luontaisessa vähäisessä valossa. Nyt vaan on niin umpipimeää, etten näe yhtään mitään. Voi olla, että olen tullut vanhaksikin?
Käyn ensimmäisen lenkin aamulla kuuden jälkeen koiran ja kissojen kanssa. Se on aika hidas lenkki, mutta eipä ehdi tähän aikaan vuodesta enää aamu valjeta ennen kotiin tuloa. Nyt sitten pari viikkoa eteenpäin on ehkä hämärää eikä pimeää, kun kelloja siirretään?
No, illalla on viimeinen lenkki tehtävä pimeällä, joskus ysin-kymmenen aikaan, ja jos mennään muualla kuin tietä pitkin, niin on pakko olla valo, koska en nyt vain näe onko joku oksa pudonnut polun poikki tms.
Yleensä sen verran on hajavaloa, etten mitään lisälamppua tarvitse. Minusta on turvallisempi kulkea pimeänä, näen itse ympärille paljon paremmin kuin kapean lampun kiilan verran, ja toisaalta en ole niin näkyvä ympäristöön. Haluan kulkea huomaamatta (tottakai heijastimet on takissa ja koiralla). Jos olisi kuivaa ja edes vähän kuuraa maassa, niin näkisin riittävästi.
En pelkää pimeää, enkä pimeässä - en täällä maalla. Mutta kaupungissa pimeä on uhkaavampi, varjot ovat syvempiä. SIellä missä on valoa, on hyvä kulkea, mutta jos sitä valoa ei ole, niin se on jotenkin selvemmin pelottavaa. Aikoinaan kuljin koiran kanssa kaupungissakin (Tre ja Hki) ja se oli ok, mutta se oli sitä ihanaa 90-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, en pidä valoa päällä kuin silloin jos tulee auto. Maalla asun. Kävelen usein metsässäkin pimeällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maalla, ei oo katuvaloja eikä mitään. Ja en uskalla mennä tuonne ulos pimeällä! Jos tuun pimeän aikaan kotiin tai lähden kotoa, niin oon ihan paniikissa jo tuossa muutaman metrin matkalla kotiovelta autolle. Jos ovet ei oo olleet autossa lukossa (niinkuin ne usein ei ole), niin pelkään että takapenkillä on joku murhaajaraiskaaja odottelemassa... Ja kun pääsen luikahtamaan autoon ja varmistan, että oon yksin autossa, laitan auton ovet samantien lukkoon.
Ei paljoo naurata ja ihan aikuinen ihminen olen. Tämän takia en voi ottaa edes koiraa vaikka haluaisin, kun en uskaltaisi lenkkeilyttää sitä koskaan muulloin kuin valoisan aikaan. En ymmärrä, miten oon tämmöinen. En edes katso/lue mitään kauhu- tai jännityshommia, niin en voi niitäkään syyttää.
Tietysti uskallan. Lapsena lenkitin koiria pelkässä kuun valossa monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli puoli vuosisataa eläneenä en ymmärrä kysymystä. Ihan kaikki samat pedot ja möröt siellä metsässä on niin valoisalla kuin pimeällä. Pelottavinta on oikeastaan sellaisessa hämärässä, kun ei näe tarpeeksi tarkoin mutta kuitenkin paljon, että joka mätäs näyttää karhulta ja puitten takana näyttää liikkuvan ties mitä. Tähän elämykseen kun lisää konkelon natinan ja yhtäkkiä lähipuussa kiljaisee lintu, niin kyllä siinä säikähtää tottuneempikin kulkija.
Mäkin kammoan tuulta metsässä pimeällä 🤦♀️ En ikinä lähde täällä maalla lenkille pimeällä silloin jos tuulee. Se on jotenkin vain niin aavemaista ja kun ei kuule mahdollisia ääniä esim metsässä, jos joku eläin vaikka kävelee siellä. 🙄
Vierailija kirjoitti:
En uskalla lähteä tontilta mihinkään pimeällä,mutta koirat kun on kusetettava niin pakko pyöriä otsiksen kera taloa ympäri se15min pari kertaa pimeän aikaan.. Jos tuulee,olen kauhuissani. En pelkää mitään niin paljoa kuin tuulta metsässä 😨 Laulan aina kovaan ääneen koska karhut ja yms...Niitä täällä riittää. Ei lohduta ajatus että haistaa neliökilometrin alueella kaiken..
Sinun on pakko vitsailla. TAitaa ihmeessä tonttisi, että et saa pakokauhusta sydänkohtausta. Mieti tonttiasi kartalla. Huomaa, että 100 kn säteellä ei ole yhtään karhua. Panikoit ihan suotta. Tee itsesi kanssa sopimus, että alat panikoimaan vasta sen jälkeen kun olet ensimmäisen kerran kohdannut karhun nenäkkäin. Panikointi aiheetta on täysin turhaa ja lyhentää elinikääsi.
Otsalamppu ja koira! Tässä on otsalamppu ja tässä on koira!
Asun maalla. En kulje pimeällä lenkillä muuta kuin korkeintaan toisen ihmisen seurassa. Onneksi ei ole koiraa, jonka lenkittämisestä tarvitsisi murehtia. Suurin syy on hirvet, niitä liikkuu aivan talomme lähistöllä. En halua törmätä pimeässä hirveen. Tiedän, että hirvien aggressiivisuus ei ole yleistä, mutta ei se ole ennenkuulumatontakaan, uutisia löytyy kyllä googlaamalla. Lisäksi tällä alueella hirvi on ajanut yhtä tuttua takaa, onneksi pääsi karkuun rakennuksen suojiin. Tästä on tosin jo varmaan kymmenen vuotta aikaa.
Ja joo, ymmärrän, että ei ole todennäköistä, että hirvi koituisi juuri minun kohtalokseni, mutta en halua törmätä niihin eikä ulkoilu pimeässä tunnu miellyttävältä, kun ajattelen niitä. Miksi siis lähteä, jos ei ole mitään erityistä toimitettavaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Yli puoli vuosisataa eläneenä en ymmärrä kysymystä. Ihan kaikki samat pedot ja möröt siellä metsässä on niin valoisalla kuin pimeällä. Pelottavinta on oikeastaan sellaisessa hämärässä, kun ei näe tarpeeksi tarkoin mutta kuitenkin paljon, että joka mätäs näyttää karhulta ja puitten takana näyttää liikkuvan ties mitä. Tähän elämykseen kun lisää konkelon natinan ja yhtäkkiä lähipuussa kiljaisee lintu, niin kyllä siinä säikähtää tottuneempikin kulkija.
Näin voi käydä jos karhun kohtaa.
Tiellä tai metsässä voi olla raiskaaja. Kannattaa varautua kunnolla esim. pippurisumutteella tms.