Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitteko 5-6v. lapsen mukaan katsomaan kuolevaa mummoa?
30.10.2021 |
Mummo saattaa yökkäillä ja tekee kuolemaa hetkenä minä hyvänsä. Kuolema on osa elämää mutta onko kuolevan mummon näkeminen noin pienelle liikaa vai täysin ok? Mielipiteitä?
Kommentit (36)
Kyllä mä muistan, että käytiin katsomassa isotaataa, kun oli sairaalassa. Kuoli seuraavana yönä. Olin 8v. Olihan se vähän pelottavaa, mutta en mä siitä mitään traumoja saanut. Isotaata sen sijaan hymyili vielä! Ehkä kuitenkin noin pieni lapsi on tosiaan liian pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi vähän että tuommoinen saattais pelottaa noin pieniä lapsia. Onko mummo ollut miten läheinen teidän lapsille? Ovatko nähneet häntä virkeämmässä kunnossa milloin viimeksi?
Lapsi on nähnyt mummon viimeksi virkeänä puoli vuotta sitten ennen kuin joutui sairaalahoitoon ja sillä välin olen yksin käynyt tervehtimässä mummoa, mutta haluaisin lapsen sanovan hyvästit mummolle.
No tottakai. Kuolema pitäisi olla luonnollinen asia.
Kuolema on tehty epänormaaliksi. Voit ottaa lapsen mukaan ja selittää, että mummo on kipeä?
Kun minun mummoni kuoli, olin jo paljon vanhempi. Äitini sanoi, että voin käydä katsomassa mummoa sairaalassa jos välttämättä haluan. Äiti kertoi, että mummo on huonossa kunnossa ja minulle itselleni olisi parempi, jos en tule mukaan sairaalaan. Näin minulle jäisi mieleen vain ne hyvät muistot ja muistaisin mummon aina terveenä ja iloisena. Pyysin äitiä lähettämään mummolle rakkaita terveisiä ja kertomaan miksi päätimme, että en tule katsomaan. Mummo ymmärsi. Minulla on mummosta kauniit muistot.
Muistoissani me leikimme, pelaamme ja laulamme yhdessä. Mummo keittelee ruokaa ja pötköttelemme päiväunilla.
Omasta puolestani voin siis sanoa, että tämä oli hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin luvata että mitä tahansa teet niin väärin menee. Se sinun lapsesi 20 vuoden päästä:
-”ja sit mut raahattiin pällistelemään puolkuollutta raihkaista mummoa joka oli kiinni letkuissa, en ikinä toivu siitä näystä ja olen ikuisesti katkera ettei minun annettu säilyttää kauniita muistoja!!”
TAI
-”ja he eivät antaneet minun edes käydä katsomassa mummoa ennen kuin hän menehtyi!! Olen ikuisesti katkera kun menetin viimeiset hetket mummon kanssa!!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi vähän että tuommoinen saattais pelottaa noin pieniä lapsia. Onko mummo ollut miten läheinen teidän lapsille? Ovatko nähneet häntä virkeämmässä kunnossa milloin viimeksi?
Lapsi on nähnyt mummon viimeksi virkeänä puoli vuotta sitten ennen kuin joutui sairaalahoitoon ja sillä välin olen yksin käynyt tervehtimässä mummoa, mutta haluaisin lapsen sanovan hyvästit mummolle.
En veisi itse, kun edellisestä näkemisestä on noin pitkä aika. Vaikka lapsen olisi totta kai hyvä toisaalta saada kokemusta myös siitä elämän vääjäämättömästä lopusta, tuo puoli vuotta näkemättä on tuon ikäiselle jo niin pitkä aika, että mummon muisto on jo mielessä alkanut hapertua. Antaisin lapsen pitää lapsen hyvät muistot pirteästä ja parempikuntoisesta mummostaan. Jos taas lapsen kanssa olisi säännöllisesti muutenkin vierailtu kuolevan luona, silloin lapsi voisi vielä vierailla huonokuntoisenkin luona. Mutta nyt, ei.
Lapsihan voi hyvin "sanoa hyvästit" vaikka piirustuksen kautta, piirtää jotain mummolle ja sinä viet piirustuksen mummolle nähtäväksi/kerrot siitä mummolle, jos vointi on jo todella huono, eikä jaksa piirrustusta katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi vähän että tuommoinen saattais pelottaa noin pieniä lapsia. Onko mummo ollut miten läheinen teidän lapsille? Ovatko nähneet häntä virkeämmässä kunnossa milloin viimeksi?
Lapsi on nähnyt mummon viimeksi virkeänä puoli vuotta sitten ennen kuin joutui sairaalahoitoon ja sillä välin olen yksin käynyt tervehtimässä mummoa, mutta haluaisin lapsen sanovan hyvästit mummolle.
En veisi itse, kun edellisestä näkemisestä on noin pitkä aika. Vaikka lapsen olisi totta kai hyvä toisaalta saada kokemusta myös siitä elämän vääjäämättömästä lopusta, tuo puoli vuotta näkemättä on tuon ikäiselle jo niin pitkä aika, että mummon muisto on jo mielessä alkanut hapertua. Antaisin lapsen pitää lapsen hyvät muistot pirteästä ja parempikuntoisesta mummostaan. Jos taas lapsen kanssa olisi säännöllisesti muutenkin vierailtu kuolevan luona, silloin lapsi voisi vielä vierailla huonokuntoisenkin luona. Mutta nyt, ei.
Lapsihan voi hyvin "sanoa hyvästit" vaikka piirustuksen kautta, piirtää jotain mummolle ja sinä viet piirustuksen mummolle nähtäväksi/kerrot siitä mummolle, jos vointi on jo todella huono, eikä jaksa piirrustusta katsella.
Lapsi kyselee mummosta ja on huolissaan, vaikka en ole suoraan sanonut että mummo tekee kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi vähän että tuommoinen saattais pelottaa noin pieniä lapsia. Onko mummo ollut miten läheinen teidän lapsille? Ovatko nähneet häntä virkeämmässä kunnossa milloin viimeksi?
Lapsi on nähnyt mummon viimeksi virkeänä puoli vuotta sitten ennen kuin joutui sairaalahoitoon ja sillä välin olen yksin käynyt tervehtimässä mummoa, mutta haluaisin lapsen sanovan hyvästit mummolle.
Jos mummo ei näytä ihan selkeästi kärsivältä ja pahoinvoivalta, niin ehkä se sitten vois olla hyvä että pääsisi jättämään jäähyväiset. Meinasitko kertoa lapsellesi, jos viet hänet sinne, että se on mahdollisesti viimeinen kerta, kun näkee mummonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin luvata että mitä tahansa teet niin väärin menee. Se sinun lapsesi 20 vuoden päästä:
-”ja sit mut raahattiin pällistelemään puolkuollutta raihkaista mummoa joka oli kiinni letkuissa, en ikinä toivu siitä näystä ja olen ikuisesti katkera ettei minun annettu säilyttää kauniita muistoja!!”
TAI
-”ja he eivät antaneet minun edes käydä katsomassa mummoa ennen kuin hän menehtyi!! Olen ikuisesti katkera kun menetin viimeiset hetket mummon kanssa!!”
Tämä on ollut joka kerta mielessä siitä saakka kun mummo joutui sairaalaan.
Mä olin 5-vuotiaana katsomassa kuolevaa pappaa. Muistan vain, että kiipesin sänkyyn ja halasin. Lämmin muisto, viimeinen muisto äijästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliholhousta. Mummoa katsomaan vaa. Voi ilahduttaa mummoa edes sen pienen hetken.
Lapset oppivat elämään oikeaa elämää, ei siitä mitää traumoja jää.
Kysynpä samalla mitä te tekisitte seuraavassa tilanteessa.
Kissa joka ei ole oma on jäänyt pihatiellä auton alle ja kierii tuskissaan ja se tulisi lopettaa heti.
Ympärillä on lapsia mutta aikuinen joka lopettamisen tekisi, ei tee sitä koska ne lapset on siinä katsomassa ja antaa kissan kärsiä.
Miten sinä tekisit? Lopettaisitko kissan siinä heti lyömällä kirveen hamarapuolella päähän, että kuolee vai annatko kissan kärsiä niin kauan että lapset siitä joskus poistuvat näkemästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi vähän että tuommoinen saattais pelottaa noin pieniä lapsia. Onko mummo ollut miten läheinen teidän lapsille? Ovatko nähneet häntä virkeämmässä kunnossa milloin viimeksi?
Lapsi on nähnyt mummon viimeksi virkeänä puoli vuotta sitten ennen kuin joutui sairaalahoitoon ja sillä välin olen yksin käynyt tervehtimässä mummoa, mutta haluaisin lapsen sanovan hyvästit mummolle.
Jos mummo ei näytä ihan selkeästi kärsivältä ja pahoinvoivalta, niin ehkä se sitten vois olla hyvä että pääsisi jättämään jäähyväiset. Meinasitko kertoa lapsellesi, jos viet hänet sinne, että se on mahdollisesti viimeinen kerta, kun näkee mummonsa?
Olen sanonut lapselle ettei mummo ole hyvässä voinnissa. Mummo on todella huonossa kunnossa ja yökkäilee joten saa olla oksennuskaukalo vieressä.
Veisin katsomaan. En tosin korostaisi, että mummo kuolee hetkenä minä hyvänsä, vaan sanoisin, että mummo on vanha ja sairas. En tietenkään valehtelisi, jos lapsi tivaisi jälkikäteen, kuoleeko mummo, että ei kuole. Uskon, että tuo tapaaminen olisi molemmille tärkeä ja hyväksi. Tietysti lapsi ymmärrää tuon hetken merkittävyyden vasta vanhempana. Itse näin pienenä lapsena vain huonokuntoisia/kuolevia isoisovanhempia, koska isovanhemmat olivat vielä hyvässä kunnossa, ja vaikka tilanteet olivat ehkä jollain tavalla outoja, niin nyt tuo tieto siitä, että isoisovanhempani saivat nähdä minut, lämmittää mieltäni kovasti. Kuoleva, vanha ihminen saa lohtua nähdessään elämän jatkuvuuden omassa jälkipolvessaan.
Riippuu lapsesta. Mä olin 11v. kun mun mummo kuoli. Kävin katsomassa perheen kanssa häntä sairaalassa. Mulle ei jäänyt traumoja, vaikka pahalta hän näytti. Mun pikkusisko 8v. sen sijaan sai jotain traumoja, koska jaksoi vielä aikuisenakin moittia mulle meidän vanhempien päätöstä. Hän sanoi, että hälle jäi ikuinen kammo.
Mä muistan, kun äiti alkoi itkemään ja mummo lohdutti häntä viimeisillä voimillaan että älä sure. Aikuisena tajusin, miten kaikessa sydäntäsärkevyydessään kaunis, se hetki oli.
Ehkä on parempi, ettei noin pieniä vie sairaalaan. Heille voi jäädä pelko sairaaloita kohtaan ja ne asiat voi jäädä pelottamaan. Myös jos mummolla on kovin tuskainen olo, hän ei ehkä kaipaa kauhistuneita ehkä jopa kiljuvia lapsia siihen viereen.
Sitten kun mummo on kuollut ja "siistitty", voi lapset viedä katsomaan.
Aivan eri asia on, jos mummo on elänyt koko sairautensa ajan läheisessä kontaktissa lapsiin niin kuin entisinä aikoina, jolloin omaiset hoitivat sairaita. Eli lapset ovat pikkuhiljaa tottuneet mummin muuttuvaan ulkonäköön, mummin oksenteluihin ja mummin kiputiloihin. Silloin voisi viedä katsomaan.
Ottaisin tottakai. Selittäisin tilanteen lapselle. Tärkeää että saavat hyvästellä toisensa.
Sun lapsiko ei ole koskaan oksentanut vai mikä tässä on se jutun ydin? Ihmisiä kuolee, mutta lapsille ei siitä saa kertoa, koska mummoa ei amm uta, räjäy tetä tai puu koteta?
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että hyvät muistot katoaisivat, jos niiden lisäksi tulisi jotain ikäviäkin asioita koettavaksi. Hyvät lapsuusmuistot säilyvät, vaikka istuisi vahamaisen ja korahdellen hengittävän mummon vuoteen vierellä muutaman minuutin.
Tuntuisi vähän että tuommoinen saattais pelottaa noin pieniä lapsia. Onko mummo ollut miten läheinen teidän lapsille? Ovatko nähneet häntä virkeämmässä kunnossa milloin viimeksi?