Kuinka paljon on painoarvoa perinnönjättäjän sanoilla..

Sillä, mitä on kirjoitettu lailliseen testamenttin on väliä, jos se on laillisessa muodossa.

Sillä, mikä on sanottu suullisesti, ei ole mitään väliä. Ei edes silloin kun jälkeenjäävät haluaisivat noudattaa sitä.

150km mökkimatka on joku maailmanloppu? Aito cityjuntti.

Jälkeenjääneet tekevät omaisuudellaan mitä haluavat. Jossain tapauksissa kannattaa toki neuvotella muiden perijöiden kanssa eikä vaan rykästä oman mielen mukaan mitä mieleen juolahtaa. Ainakin jos haluaa pysyä väleissä.

Toivottavasti myyntihalusi eivät johdu siitä, että olet jo suunnitellut miten miehesi perintörahat käytät.

No ei ole mitään sananvaltaa siinä, mitä perilliset omaisuudelleen tekevät. Ei ketään voi velvoittaa omistamaan mökkiä ja olemaan myymättä sitä...

Minusta tuollaista ei voi sitovasti määrätä edes testamentissa, siis että osa perinnöstä on myyntikiellossa, varsinkaan jos se estää tai vaikeuttaa lakiosien maksamista.

Olen vankasti samaa mieltä: järjetöntä säilyttää mökkiä. Miehen sisarusten kesken juuri huomattiin, että jakamattomasta mökistä ei helposti kukaan suostu kantamaan vastuuta ja rakennus rappeutuu. Ja kun osalla oli pari sataa km matkaa sinne, ei siellä tullut käyneeksi kuin osa sisaruksista. Pantiin jakoon, yksi sisaruksista osti mökin ja rakensi uuden talon tilalle.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 17:51"]

150km mökkimatka on joku maailmanloppu? Aito cityjuntti.

Jälkeenjääneet tekevät omaisuudellaan mitä haluavat. Jossain tapauksissa kannattaa toki neuvotella muiden perijöiden kanssa eikä vaan rykästä oman mielen mukaan mitä mieleen juolahtaa. Ainakin jos haluaa pysyä väleissä.

Toivottavasti myyntihalusi eivät johdu siitä, että olet jo suunnitellut miten miehesi perintörahat käytät.

[/quote]

No se 150 km mökkimatka on kriittisesti liian pitkä MEILLE, meillä siis miehellä etenkään ei ole mikään 8-16 työaika ja tuo matka on todellakin lyhin mikä kellään lapsella on. Kaukaisimmalla on jo yli 200km suuntaansa matkaa ja maatila hoidettavana, ei sieltä lähdetä mökkeilemään..

Mä tiedän, minne miehen rahat menisivät kuin kusi lumeen, jos osuutensa möisi, näin ollen ei mitään taka-ajatusta mulla..

ap

Voihan tuon testamenttiin laittaa ja ehkä ne noudattavat suullista toivetta ystävällisyyttään.
Tuo matka ei ole mikään este kiinteistön huoltamiselle todellakaan. Mieheni peri entisen maalaistalon saaressa, johon pitää matkustaa 2 tuntia laivalla ja meiltä kotoa matkaan laivalle menee autolla 3 tuntia. Tuo se on oikeasti hankalaa. Laiva kulkee 4 kertaa viikossa. Miettikää miten hankalaa sinne on saada remonttitavaraa kuljetettua jollain tilausaluksella ja miyen se saadaan saaressa kuljetettua.

Ahneille perijöiden puolisoille ei mitään merkitystä. Olen ollut osallisena perinnössä, jossa isovanhempieni tahto oli, että vanha maatalo säilyy suvun yhteisenä paikkana ja tämä oli kaikkien tiedossa. Paikalla arvoa muutama tonni, ei ollut mistään isoista summista kyse (maat myytiin erikseen). Lopuksi osa meistä perillisistä maksoi ylihintaa että muutama riitapukari saatiin pois pelistä ja isovanhempien tahto toteutettua. Tässä riidassa orkesterinjohtajina kahden tätini miehet (joilla ei siis koko perintöön osaa eikä arpaa). 

Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, joka lietsoo ahneuksissaan riitaa, joten pidä ihan suosiolla se suusi supussa. Perintö tai siitä huolehtiminen ei kuulu sinulle millään tavalla. 150 km ei ole matka eikä mikään ja jos kiinnostusta paikassa käymiseen ei ole kellään, niin silloin paikka myydään. 

Miksiköhän minut tässä leimataan ahneeksi riidanlietsojaksi? Sanoin jo, että minulta tätä ei kysytä, voiko mökin myydä kun perilliset sen aikanaan päättävät. Mutta saan kai mielessäni toivoa, että mökki, jota kukaan ei halua, ei jää riippakiveksi kenellekään. Vanhin sisko varmaan lojaaliuttaan haluaa toteuttaa vanhempiensa toiveen. Mainitaan nyt että tuo lojaali sisko on se maatilallinen, joka sinne ei ainakaan ehdi.

ap

Jos ymmärsin, niin anoppi on vielä hengissä. Joten on aivan turhaa pohtia edes teoreettisesti mitä tulevan perinnön kanssa tehdään. Oikea ajankohta noille keskusteluille on silloin, kun perinnönjako on ajankohtaista. Siihen asti voitte anopille kohteliaasti nyökytellä, että juu näin tehdään, kuten anoppi toivoo. Se mitä mökille todellisuudessa teette ei anopille kuulu, sillä hän ei ole siinä keskustelupöydässä läsnä.

Ap on ahne, muttei ehkä ahne sille myynnistä saatavalle rahalle, vaan häntä ilmeisesti ahnehduttaa etukäteen se rahamäärä, mikä mieheltä menisi tuon paikan kunnossa pitämiseen ja  se rahamäärä ja aika, mikä menisi sinnen matkusteluun. Ap ei halua, että ollaan tekemisissä jatkossa niin paljoa miehen suvun kanssa, minkä tuo kiinteistön säilyttäminen vaatisi.

En tiedä voiko mökkiä "yhtiöittää" (vert esim. metsää) jolloin sen hoitaminen ymv. on paljon helpompaa.

Muutama huomio:

-Se sisko jolla maatila saattaa ajatella pidemmälle tulevaisuuteen, vaikka itse ei ehtisi mökillä paljoa käydä NYT, niin aikanaan eläkeellä hänellä voi olla aikaa nauttia mökistä +jos on lapsia, niin nämä voivat mökillä käydä "hänen vuorollaan" kun ovat aikuisia/perheellisiä.

-Mökin voi laittaa myös ns. tuottamaan jolloin siitä ei aiheudu mitään kuluja, parhaimmillaan tekee jopa voittoa. käytännössä tuo tapahtuu mökkiä vuokraamalla, tuostakin voi tehdä ns. itselle helppoa, eli vuokraa mäkkiä minimissään viikoksi, ja palkkaa jonkun paikallisen kotisiivoojan tmv. tekemään siivoukset ja lopputarkistukset.