Pelleilyä vai kiintymystä

Koitan selittää lyhyesti: tutustuin mieheen 3 vuotta sitten kun oltiin tyttöporukalla liikenteessä. Juteltiin tän miehen kanssa, vaihdettiin numeroita. Mies hakeutui illan aikana kuitenkin toisen naisen seuraan. Myöhemmin mies otti muhun yhteyttä ja kertoi ihastuneensa muhun jo aiemmin muttei ollut uskaltanut ottaa yhteyttä silloin.

Ihastuin mieheen jo heti alussa, mutta hän oli mua kohtaan viileämpi. Puhui musta kaverina, piti tiettyä etäisyyttä mutta seksi kelpasi kuitenkin kun vietettiin öitä yhdessä. Oli jotenkin jatkuvatsi työntämässä mua pois ja puhui että mun pitäis etsiä itelleni toinen mies.

Ne puheet tuntu kylmältä potkulta vatsaan, kun yksikään toinen mies ei vain kiinnostanut mua. Kun sitten oltiin baarissa jollain porukalla ja joku mies osoitti kiinnostusta, aattelin että antaapa mennä sitten, kokeilen ees tutustua johonkin uuteen mieheen kun tää yks ei lämpene. No sen seurauksena tämä kaveruutta vakuuttava mies tulikin suutelemaan mua uuden miehen edessä ja oli selvästi mustasukkainen. Ajoi myös tämän uuden ehdokkaan pois.

Sen illan jälkeen mies tuntui tajuavan että saattaa menettää mut, ja ilmaisi haluavansa seurustella mun kanssa ihan kunnolla. Mähän olin onnessani, siihen asti, kunnes huomasin että mies vilkuilee innokkaasti kaikkia naisia ympärillä ja oli kutsumassa aina myös mun opiskelukaveriani illanistujaisiin, halusi tutustua mun kaveriini ja viettää aikaa hänenkin kanssaan, vähän liiankin paljon. Jonkunlaien viritys sitten paljastuikin heidän välillään, mitä mies ei sitten kuitenkaan koskaan myöntänyt vaan väitti mun olevan vainoharhainen ja sanoi vihaavansa mustasukkaisia naisia, sanoi että mustasukkaisuus on sairautta ja jos haluan jatkaa, mun on paras kitkeä se piirre itestäni pois.

Suhde jatkui, muutettin yhteen ja koitin olla ihan neutraalisti niissä tilanteissa kun mies kaveeras naisten kanssa. Komealla ulkonäöllä ois riittäny ottajia ja mä tunsin itseni hölmöksi kun olin ihmisten ilmoilla kuin kaveri tälle miehelle. 

Suhde jatkui kuitenkin, biletys kiinnosti enemmän miestä kuin yhdessäeläminen ja tavalliset arkiset asiat, oli öitä pois kotoa usein, ja jossain vaiheessa mä kyllästyin siihen että olin mustasukkainen hullu kun kehtasin udella että missä mies viettää öitään. Käytös mua kohtaan oli halveksivaa ja jossain kohtaa hän myös myönsi ettei alkuun pitänyt mua mitenkään ulkonäöllisesti viehättävänä. Ehdotti salitreeniä ja silikonirintoja mulle. Pakkasin kamani ja muutin pois.

Ja vasta sen jälkeen mun seura ois alkanut kiinnostaa. Mies jaksoi vuoden kiukutella jälkikäteen, miksi etäännyn hänestä vaikka hän rakastaa mua. Edelleen tulee väliin harvakseltaan yhteydenottoja, mihin en vastaa enää.

Silti olen jäänyt miettimään, voiko ihminen rakastua toiseen vasta pitkän ajan jälkeen, eli onko toi ruinaus aitoa, vai olenko mä ollut koko ajan vain helppo ja halpa korvike parempaa ootellessa.