Saatan jäädä bussista aikaisemmalla pysäkillä, jotta saan kävellä tyhjää tietä. En jaksa väkijoukkoja
Joudun siis kävelemään kauemmin, mutta teen mieluusti niin, koska saan tyhjän, hiljaisen reitin palkinnoksi.
Muita samanlaisia?
Kommentit (4)
Mä oleen taa sellainen että saatan juosta busssin perään ja roikun siellä takaloosterissa mooottoritielläkkin nauttien kyydistä.
En viihdy väkijoukoissa, olenkin muuttanut Helsingistä maaseudun rauhaan. Bussit tosin kulkevat harvakseltaan.
No en ehkä jää bussista pois aiemmin, mutta suunnittelen reittini niin, etten joudu väistelemään tielle asti rinnakkain kulkevia teiniretkueita jne. Tänään viimeksi jouduin korottamaan ääntäni kun jalkakäytävällä löntysti superhitaasti neljä teinityttöä vierekkäin. Täyttivät siis koko jalkakäytävän laidasta laitaan. Kuljin reipasta vauhtia heidän takanaan, enkä päässyt heitä kiertämäänkään kun toisella puolella oli parkattuja autoja ja toisella aita. Kajautin sitten kuuluvalla äänellä "Anteeksi" ja kun yksi teki tilaa, kiitin. Pääsin siis toki ohittamaan, mutta teinit jäivät matkimaan ääntäni ja toistelemaan "anteeksi" papukaijan tavoin perääni. Miten tossa tilanteessa olisi sitten pitänyt heidän mukaansa toimia, rynniä yli vai madella perässä 2 km tuntivauhtia?
Teki mieli kääntyä takaisin ja antaa kullekin kunnon litsari. Ärsyttää ylipäätään seurueet, jotka kävelevät rinta rinnan vieden koko jalkakäytävän.
Eli juu, vihaan ruuhkaisia jalkakäytäviä ja välttelen niitä, vaihdan kadun puolta jos toinen puoli on ruuhkaton vaikka tuli lisämetrejä kävelyyn.
Ei kohtalotovereita?