Synnytystapa-arvio

Alatiesynnytykseen kyllä sinun tapauksessasi varmasti pyrittäisiin suuntautumaan, jos lapsi on nyt normaalissa tarjonnassa. Sektion kyllä synnytyspelon vuoksi saa, jos se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.

Olisiko pelkoa mahdollista käsitellä? Voisitko kuitenkin miettiä alatiesynnytystä? Se voi olla hieno kokemus, ja voimistavakin, kun huomaisit uskaltaneesi ja selvinneesi siitä hienosti. Ja turvallisempaa sinulle, eikä myöskään lapselle mikään riski.

Olen yrittänyt järkeistää pelkoani ja tuossa kuukausi sitten sainkin itseni kohtuullisen myötämieliseksi alatietä kohtaan. Ahdistuksen toi takaisin sitten tuo neuvolan vähättely, kun iski paniikki tuntiessani ettei mun fiiliksiä kuunnella. Nyt on viimeiset pari viikkoa ollut päällimmäisenä mielessä vaan se synnytysahdistus, ja se että en mitenkään kykene alakautta synnyttämään. Jotenki tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta, että saisin enää pääni käännettyä. Mutta no, katsellaan mitä ensi viikolla neuvolassa sanotaan.

ap

Alatiefiksaatioituneey fanaatikot alapeukuttakoon minkä lystäävät, mutta kerron silti kokemuksen omasta elämästäni.
Minulle tehtiin kiireellinen sektio vsikean alatieyrityksen päätteeksi, jonka takia tuli lähete arvioon seuraavassa raskaudessa. Minulla oli tunne, ettei kroppa toimi tälläkään kertaa kuten pitäisi ja pyysin sektiota. Lääkäri+ 2 kätilöä puhuivat minut ympäri ampuen alas jokaisen perusteluni ja lopulta taivuin yrittämään alateitse. Kaikki meni yrityksestä huolimatta pieleen ja vauva revittiin imukupilla.
Repesin joka suuntaan syvälle ja nyt reilu vuosi synnytyksestä aletaan suunnittelemaan korjausleikkauksia ym toimenpiteitä, että voisin olla kivutta ja edes käydä vessassa "normaalisti". Seksistä en uskalla edes haaveilla.
Aiemmasta sektiosta toivuin nopeasti, 3 viikkoa leikkauksesta kaikki oli normaalia.

En voimaantunut synnytyksestä, se oli teurastus. Rukoilin lääkäriä lopettamaan ja siirtymään leikkaukseen, mutta minua ei kuunnellut kukaan.

Eniten kaikessa loppujen lopuksi minua suututtaa, etten luottanut omaan fiilikseen ja tunteeseen vaan annoin jyrätä itseni, nyt maksan oppirahoja terveyteni kustannuksella.

Synnytystapa-arvion tekevä lääkäri tekee päätöksen. Neuvolan tädin asenteella ei ole väliä. Saat sektion jos olet varma että haluat sen. Jos olet epävarma ja pyydät muiden mielipidettä, suosittelevat alatiesynnytystä.

Jos haluat sektion, ole ehdoton sen suhteen. Sano ettet voi synnyttää alateitse kuin pakotettuna. Sano että loppuraskaitesi menee pelon takia pilalle jos sinulle ei sektioita myönnetä. Sano että uskot naisen itsemääräämisoikeuteen oman kehonsa suhteen. Ja muista että kukaan ei voi etukäteen taata ongelmatonta alatiesynnytystä, koska vakavia ongelmia ilmenee viides- kymmenesosassa alatiesynnytyksiä.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:57"]

Alatiefiksaatioituneey fanaatikot alapeukuttakoon minkä lystäävät, mutta kerron silti kokemuksen omasta elämästäni. Minulle tehtiin kiireellinen sektio vsikean alatieyrityksen päätteeksi, jonka takia tuli lähete arvioon seuraavassa raskaudessa. Minulla oli tunne, ettei kroppa toimi tälläkään kertaa kuten pitäisi ja pyysin sektiota. Lääkäri+ 2 kätilöä puhuivat minut ympäri ampuen alas jokaisen perusteluni ja lopulta taivuin yrittämään alateitse. Kaikki meni yrityksestä huolimatta pieleen ja vauva revittiin imukupilla. Repesin joka suuntaan syvälle ja nyt reilu vuosi synnytyksestä aletaan suunnittelemaan korjausleikkauksia ym toimenpiteitä, että voisin olla kivutta ja edes käydä vessassa "normaalisti". Seksistä en uskalla edes haaveilla. Aiemmasta sektiosta toivuin nopeasti, 3 viikkoa leikkauksesta kaikki oli normaalia. En voimaantunut synnytyksestä, se oli teurastus. Rukoilin lääkäriä lopettamaan ja siirtymään leikkaukseen, mutta minua ei kuunnellut kukaan. Eniten kaikessa loppujen lopuksi minua suututtaa, etten luottanut omaan fiilikseen ja tunteeseen vaan annoin jyrätä itseni, nyt maksan oppirahoja terveyteni kustannuksella.

[/quote]

mulla kävi samalla tavalla, toki toinenkin leikattiin. Mun kohdalla virhe oli se, että ensimmäisen sektion syy oli kirjattu sairaalaan tietoihin väärin. Eivät sitten uskoneet mua, kuin vasta toisen sektion heräämössä. Asiaa kyllä pahoiteltiin kovasti ja kävin pari kertaa sairaalan psykoterapeutin juttusilla. Ei mitään hyötyä. Kolmatta lasta ei tule.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:57"]

Alatiefiksaatioituneey fanaatikot alapeukuttakoon minkä lystäävät, mutta kerron silti kokemuksen omasta elämästäni. Minulle tehtiin kiireellinen sektio vsikean alatieyrityksen päätteeksi, jonka takia tuli lähete arvioon seuraavassa raskaudessa. Minulla oli tunne, ettei kroppa toimi tälläkään kertaa kuten pitäisi ja pyysin sektiota. Lääkäri+ 2 kätilöä puhuivat minut ympäri ampuen alas jokaisen perusteluni ja lopulta taivuin yrittämään alateitse. Kaikki meni yrityksestä huolimatta pieleen ja vauva revittiin imukupilla. Repesin joka suuntaan syvälle ja nyt reilu vuosi synnytyksestä aletaan suunnittelemaan korjausleikkauksia ym toimenpiteitä, että voisin olla kivutta ja edes käydä vessassa "normaalisti". Seksistä en uskalla edes haaveilla. Aiemmasta sektiosta toivuin nopeasti, 3 viikkoa leikkauksesta kaikki oli normaalia. En voimaantunut synnytyksestä, se oli teurastus. Rukoilin lääkäriä lopettamaan ja siirtymään leikkaukseen, mutta minua ei kuunnellut kukaan. Eniten kaikessa loppujen lopuksi minua suututtaa, etten luottanut omaan fiilikseen ja tunteeseen vaan annoin jyrätä itseni, nyt maksan oppirahoja terveyteni kustannuksella.

[/quote]

Minulle meinasi käydä samoin. Ensimmäinen päättyi kolmen vrk:n jälkeen kiireelliseen sektioon, oma henki meinasi lähteä. Olin käynyt pelkopolilla, kun minusta oli aina tuntunut, ettei alatie onnistuisi. Pääni kuitenkin käännettiin ja lähdin hyvillä mielin käynnistykseen... Lantio hajosi (iso vauva, ei päässyt laskeutumaan lantiosta) mutta sitäkään ei huomattu ennen kuin seuraavan raskauden aikana.

Seuraavan synnytyksen halusivat käynnistää (!) alle vuosi edellisestä sektiosta. En vain suostunut ja sain pelkosektion. Olin lukenut liian paljon tutkimuksia käynnistyksestä sektioon jälkeen... Leikkauspöydällä todettiin, ettei kohtu olisi todennäköisesti kestänyt ainakaan käynnistystä.. Onneksi pidin pintani.

Hei ap, minulla oli aika sama juttu kuin sinulla. Eka oli perätilassa ja leikattiin suunnitellusti. Silloin lantioni kuvattiin ja minulle sanottiin, että lantio on sen kokoinen, että oikeassa tarjonnassa mahtuisi hyvin mutta perätilassa ei.

Toinen lapsi taas oli oikein päin, joten menin myös synnytystapa-arvioon. Itse halusin alatiesynnytyksen jos se vaan onnistuisi, ja siihen päätettiin tähdätä. Minulle jäi kuitenkin olo, että sektiokin olisi ollut mahdollinen, jos olisin sen halunnut. Minulla oli tosin ollut raskausmyrkytys ja muita komplikaatioita, en tiedä miten paljon ne vaikuttivat asiaan.

Minullakin päädyttyiin lopulta kiireelliseen sektioon (taas raskausmyrkytys), mutta kaikki meni hyvin. Yritin alatiesynnytystä mutta se ei onnistunut.

Jos haluat sektion, sano niin. Yhden sektion kokeneelle tehdään se herkemmin ja kahden sektion jälkeen ei muuta enää harkitakaan käsittääkseni.

Kiitos vastauksista! Helpottaa kun kuulee muidenkin näkemyksiä eikä joudu vaan itsensä kanssa painimaan. Jotenkin en näe itseäni synnyttämässä alakautta, mutta leikkauspöydälle pystyn hyvin ajattelemaan itseni. Mulla on ahtaahko lantio, ja nykyinen muksu kasvaa yläkäyrän yläpuolella koko ajan joten ehkä sekin on vaikuttanut tähän pelkoon. Esikoinenkin kuitenki oli 4-kiloinen ja nyt neuvolassa sanottiin, että tästä tullee kookkaampi. Ja painoarvioihin en luota enää yhtään, ekassa raskaudessa painoarvio oli 3200 g ja tosiaan 3980 grammaa painoi syntyessään.

Ap

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 14:16"]

Kiitos vastauksista! Helpottaa kun kuulee muidenkin näkemyksiä eikä joudu vaan itsensä kanssa painimaan. Jotenkin en näe itseäni synnyttämässä alakautta, mutta leikkauspöydälle pystyn hyvin ajattelemaan itseni. Mulla on ahtaahko lantio, ja nykyinen muksu kasvaa yläkäyrän yläpuolella koko ajan joten ehkä sekin on vaikuttanut tähän pelkoon. Esikoinenkin kuitenki oli 4-kiloinen ja nyt neuvolassa sanottiin, että tästä tullee kookkaampi. Ja painoarvioihin en luota enää yhtään, ekassa raskaudessa painoarvio oli 3200 g ja tosiaan 3980 grammaa painoi syntyessään. Ap

[/quote]

Painoarviot tuntuvat heittävän monella. Esikoisen piti olla max 3,8kg, sekä ultralla että kokeneen lääkärin ja kätilön tunnustelemana. No, melkein kilon isompi sieltä tuli. Eikä ollut sokerivauva, eli kokoa oli muutenkin. Seuraava olikin sitten 4,9kg.

t. 12

Jos osaat vaatia perustella ja kieltäydyt alatiesynnytyksestä. Vaadi pelkopolille päästä. Sun pitää olla aktiivinen pelkosi kanssa jotta ne ottaa todesta

Mulla on seuraava neuvola 13. päivä niin otan silloin sitten puheeksi tämän niin etten tyydy noihin aiempiin "kyllä se siitä"-kommentteihin. Mietin vaan sitä, että jos neuvolan kanta edelleen pysyy nihkeänä, niin kuuntelevatko mua sitten edes siellä arviossa? Oon jo niin epätoivoinen, että toivon hartaasti tämänkin vauvan olevan väärinpäin että saisin sillä syyllä edes sektion.

3 on ap :)

Sanot neuvolassa tiukasti että haluat pelkopolille lähetteen. Itket vaikka ja liioittelet asioita. Sulla on oikeus päästä puhumaan peloistasi.