Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka ei ole omien sisarusten kanssa tekemisissä?
05.01.2015 |
Minä olen ja "vastoin omaa tahtoani", sillä omat sisarukseni ovat vain keskenään tekemisissä, mutta eivät esim. soittele minulle tai kysele kuulumisia. Itse kyselen usein siskontyttöjen kuulumiset, lähetän lahjat jne. mutta kumpikaan sisarukseni ei ole elämästäni kiinnostunut - en tiedä, johtuuko se siitä, että minulla ei ole lapsia (eikä ole tulossakaan) ja olen muutenkin suorastaan eri sfääreissä (vrt. siskoni kotiäiti, minä uraa luova opiskelija). Myös äitini kanssa en ole paljoakaan tekemisissä, isäni en lainkaan (hän ei ole kiinnostunut). Äitini on kyllä muiden lapsiensa kanssa paljonkin tekemisissä - minun luona ei kukaan ole ikinä kyläillyt, sisarusten luona käydään useita kertoja vuodessa jne.
Onko paikalla muita, joilla on sisarusten kanssa ongelmia?
Kommentit (22)
Jos vanhemmat ovat kohdelleet lapsia kovin eriarvoisesti, tai ei olla muuten osattu luoda perheyhteisyyttä, niin silloin aikuisenakaan lasten välillä ei ole luontevia yhteyksiä. Ei se perusasetelma mihinkään muutu, mikä on ollut perheessä, kun kasvetaan aikuisiksi. Jos ei olla viihdytty lapsena yhdessä - siinä on vanhemmilla suuri rooli, ehkä yksi vanhemmuuden suurimmista kasvatustehtävistä - niin ei aikuisenakaan. Monissa perheissä perheenjäsenet ovat vieraita toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:49"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:38"]
Mulla myös sama tilanne, että miehen sisarukset paljon läheisempiä kuin oma veljeni. Veljelläni ei ole kiinnostusta pitää minuun yhteyttä. Ei tullut edes häihimme. Hänellä on ollut mielenterveysongelmia ja pähteidenkäyttöä, on omat kaveripiirinsä, ja on tehnyt selväksi sen että ovat tärkeämpiä kuin perheensä. Jännä että vanhempiimme pitää kuitenkin yhteyttä, mutta minuun vaan ei.
[/quote]
Tavataanko teillä sitten koko perheen kesken? Meillä tämä yksi sisarus menee perheineen kylään yleensä silloin kun muita ei tule. Vanhemmillekin tämä järjestely jostain syystä sopii. Ehkä heille on kerrottu miksi sisarus ja tämän puoliso ja lapset eivät meitä muita voi tavata. Minusta tällainen on outoa, mutta enpä ole tätä päättänyt... Ja jos saamme lapsia niin tuskin he sitten tutustuvat serkkuihinsa, vaikka ikäeroa olisikin. :(
Ymmärrän, että laittaa välit poikki tai ei ainakaan lapsiinsa tutustuta sisarusta, jolla on esim. mt- ongelmia tai ongelmia päihteiden kanssa, mutta me mieheni kanssa ollaan kyllä ihan tavallisia.
[/quote] Jos lapsillenne tulee mt-ongelmia niin laitatteko välit poikki?
[/quote]
No en siis todellakaan tarkoittanut sitä ihan niin kuin kirjoitin! Lähinnä jos on todella epävakaa ja mahdollisesti päihderiippuvainen niin ymmärrän, jos lapsia ei anna hoitoon, mutta tietenkään välejä ei pidä sen takia laittaa poikki; silloinhan ihminen läheisiään vasta tarvitseekin! Mt- ongelmia on monenlaisia eikä olisi pitänyt käyttää näin laajaa käsitettä, anteeksi.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 21:57"]
Joo, ihan samanlaista mulla, ap. On harmittanut tosi paljon vuosien mittaan, mutta lopulta vaan kypsyin siihen, että vain minä rakastin ja annoin olla, tuskin edes ovat huomanneet, ettei heitä minulle ole olemassa:O Järkkyä, ettei ihminen voi välittää edes omasta sisarestaan, mutta jotkut vaan on niin paatuneita tunnevammaisia, ettei heitä voi mitenkään parantaa. Pitää vaan elää omaa elämää, ympärillä ne ihmiset, jotka välittävät, vaikka kummalta tilanne tuntuu. Itseäni en aio paaduttaa kuitenkaan, katson, että olen sen verran henkisesti rikkaampi, että sentään ymmärrän sisaruuden arvon.
[/quote]
Millä tavalla sisaresi käyttäytyivät sinua kohtaan? Minusta tuntuu niin turhauttavalta, että minä olen viimeinen, jolle ilmoitetaan jos siskonlapsi on joutunut sairaalaan tms. kuten kävi vähän aikaa sitten. En tiedä, tuntuu siltä että he luulevat ettei minua kiinnosta vaikka asia on päinvastainen!
[/quote]
Juu, ei minulle ilmoitettu, että toisen siskon tyttö on kuolemaisillaan anoreksiaan! Kuulin se lopulta ja siltä istumalta soitin siskolle - luuri korvaan. Soitin hoitotiimiin ja juttelin, sieltä kerrottiin, että he ovat todella tyytyväisiä, jos omaiset ottavat yhteyttä, koska perhe usein salaa lapsen tosi huonon kunnon. Soitin myös anorektikkotytölle ja juttelin elämästä ja miten vaikeuksiin voi eri tavoin suhtautua, avarsin sitä hänen näköalaansa ja tietysti kerroin omasta elämästäni asioita, joita sisareni eivät edes tienneet. Eli kannustin lasta. - Olin aiemminkin huomannut miten huonosti tyttöön suhtauduttiin enkä ymmärtänyt sitä silloinkaan.
Eli mielipiteitäni ei ole koskaan otettu vakavasti, minua ei ole koskaan kuunneltu. Hädin tuskin mulle on jotain sanottu, kun olen ollut nokakkain, mutta se on ollut semmosta ylhäältä päin tullutta outoa neuvontaa. - En päässyt yhdenkään lapsen kummiksi eikä mitään hyväntekeväisyyttäni lapsia kohtaan ole noteerattu, se on otettu kuin itsestäänselvyytenä.
Nykyisin ajattelen vain, että siskot ovat kehittymättömiä, vailla elämännäkemystä tai -katsomusta.
No ei tädit todellakaan soittele hoitotiimeille. Jos joku minun sukulaisistani (joihin on hyvät välit) menisi tuollaista selkäni takana tekemään, olisi seurauksena välirikko ja rikosilmoitus (hoitotiimistä). Jos olet tuollainen todella, en ihmettele, ettei sinulle mitään kerrota vapaaehtoisesti.
Mä just soitin veljelle ja se vaan teki pieruääniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ihan samanlaista mulla, ap. On harmittanut tosi paljon vuosien mittaan, mutta lopulta vaan kypsyin siihen, että vain minä rakastin ja annoin olla, tuskin edes ovat huomanneet, ettei heitä minulle ole olemassa:O Järkkyä, ettei ihminen voi välittää edes omasta sisarestaan, mutta jotkut vaan on niin paatuneita tunnevammaisia, ettei heitä voi mitenkään parantaa. Pitää vaan elää omaa elämää, ympärillä ne ihmiset, jotka välittävät, vaikka kummalta tilanne tuntuu. Itseäni en aio paaduttaa kuitenkaan, katson, että olen sen verran henkisesti rikkaampi, että sentään ymmärrän sisaruuden arvon.
On joo. En tiedä sisaruksestani ja parempi kai niin, on turvallisempi olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 21:57"]
Joo, ihan samanlaista mulla, ap. On harmittanut tosi paljon vuosien mittaan, mutta lopulta vaan kypsyin siihen, että vain minä rakastin ja annoin olla, tuskin edes ovat huomanneet, ettei heitä minulle ole olemassa:O Järkkyä, ettei ihminen voi välittää edes omasta sisarestaan, mutta jotkut vaan on niin paatuneita tunnevammaisia, ettei heitä voi mitenkään parantaa. Pitää vaan elää omaa elämää, ympärillä ne ihmiset, jotka välittävät, vaikka kummalta tilanne tuntuu. Itseäni en aio paaduttaa kuitenkaan, katson, että olen sen verran henkisesti rikkaampi, että sentään ymmärrän sisaruuden arvon.
[/quote]
Millä tavalla sisaresi käyttäytyivät sinua kohtaan? Minusta tuntuu niin turhauttavalta, että minä olen viimeinen, jolle ilmoitetaan jos siskonlapsi on joutunut sairaalaan tms. kuten kävi vähän aikaa sitten. En tiedä, tuntuu siltä että he luulevat ettei minua kiinnosta vaikka asia on päinvastainen!
Siskoni aggressiot vain pahenivat vuosien varrella, oli jo lapsena melko ilkeä. Viimeinen tikki oli äitini sairaus, siitäkin piti minulle rähjätä. Siskoni ei myöskään suvainnut vierailujani äidin luona: minulle ei edes ilmoitettu, että äiti on kuolemassa. Äitini piti minustakin.
On tämä yhteydettä oleminen paljon helpompaa, kun joku ei koko ajan hauku ja tuhahtele ja puhu ivallisesti, eikä vaadi minulta mitä erilaisimpia palveluksia. Minulla on pitkä-aikaisia hyviä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yhteen sisaruksistani enää yhteydessä, koska yhteydenpito oli aina minun varassa ja minua ei ikinä ehditty syystä tai toisesta näkemään. Aika raskasta ehdottaa vuodesta toiseen tapaamisia turhaan, joten lopulta annoin olla.
Nykyään olen siis tekemisissä muiden sisarusteni kanssa ja miehen sisaruksetkin ovat jo läheisempiä kuin tämä yksi oma. Aikansa teki kipeää, koska ihan oikeasti pidin hänestä silloin kun hänellä vielä oli minulle aikaa (tosin silloinkin sai tottua ohareihin), mutta enää en asiaa murehdi.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:17"]
En ole yhteen sisaruksistani enää yhteydessä, koska yhteydenpito oli aina minun varassa ja minua ei ikinä ehditty syystä tai toisesta näkemään. Aika raskasta ehdottaa vuodesta toiseen tapaamisia turhaan, joten lopulta annoin olla.
Nykyään olen siis tekemisissä muiden sisarusteni kanssa ja miehen sisaruksetkin ovat jo läheisempiä kuin tämä yksi oma. Aikansa teki kipeää, koska ihan oikeasti pidin hänestä silloin kun hänellä vielä oli minulle aikaa (tosin silloinkin sai tottua ohareihin), mutta enää en asiaa murehdi.
[/quote]
Minulle mieheni sisko on myös tullut läheiseksi ja sekös kismittää sisaruksiani. He eivät halua olla kanssani tekemisissä, mutta kyräilevät selän takana, että miksi olen niin hyvissä väleissä mieheni siskon kanssa. Millaisia ihmisiä tällaiset oikein ovat? -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja muutkin sukulaiset olisimme myös mieluusti tutustuneet sisaruksen lapsiin ja tarjonneet lapsenhoitoapua, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Kuitenkin valittaa miten väsynyt on eikä ole omaa aikaa ja vanhempani hoitavat lapsia useinkin, mutta muille lapsia ei voi hoitoon antaa... Asumme kaiken lisäksi samassa kaupungissa eli olisin useinkin voinut ottaa lapset pariksi tunniksi, mutta mieluummin valittaa äidilleni ja kerjää sääliä. ;)
t. 8
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:29"]
Minä ja muutkin sukulaiset olisimme myös mieluusti tutustuneet sisaruksen lapsiin ja tarjonneet lapsenhoitoapua, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Kuitenkin valittaa miten väsynyt on eikä ole omaa aikaa ja vanhempani hoitavat lapsia useinkin, mutta muille lapsia ei voi hoitoon antaa... Asumme kaiken lisäksi samassa kaupungissa eli olisin useinkin voinut ottaa lapset pariksi tunniksi, mutta mieluummin valittaa äidilleni ja kerjää sääliä. ;)
t. 8
[/quote]
siis 7 ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:29"]
Minä ja muutkin sukulaiset olisimme myös mieluusti tutustuneet sisaruksen lapsiin ja tarjonneet lapsenhoitoapua, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Kuitenkin valittaa miten väsynyt on eikä ole omaa aikaa ja vanhempani hoitavat lapsia useinkin, mutta muille lapsia ei voi hoitoon antaa... Asumme kaiken lisäksi samassa kaupungissa eli olisin useinkin voinut ottaa lapset pariksi tunniksi, mutta mieluummin valittaa äidilleni ja kerjää sääliä. ;)
t. 8
[/quote]
Minullakin on tästä kokemusta. Monet monet kerrat olen pahassa tilanteessa tarjoutunut ajamaan useita satoja kilometrejä lapsenvahdiksi, mutta ei ole kelvannut. Aina on jotain tekosyitä, mutta luulen, että perimmäinen syy on luottamuksen puute. Siskoni ei luota lapsiansa minulle, enkä ymmärrä miksi, sillä olenhan jo aikuinen ihminen. Osaan käyttää puhelinta ja vaihtaa vaippoja.. -Ap
Mulla myös sama tilanne, että miehen sisarukset paljon läheisempiä kuin oma veljeni. Veljelläni ei ole kiinnostusta pitää minuun yhteyttä. Ei tullut edes häihimme. Hänellä on ollut mielenterveysongelmia ja pähteidenkäyttöä, on omat kaveripiirinsä, ja on tehnyt selväksi sen että ovat tärkeämpiä kuin perheensä. Jännä että vanhempiimme pitää kuitenkin yhteyttä, mutta minuun vaan ei.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:38"]
Mulla myös sama tilanne, että miehen sisarukset paljon läheisempiä kuin oma veljeni. Veljelläni ei ole kiinnostusta pitää minuun yhteyttä. Ei tullut edes häihimme. Hänellä on ollut mielenterveysongelmia ja pähteidenkäyttöä, on omat kaveripiirinsä, ja on tehnyt selväksi sen että ovat tärkeämpiä kuin perheensä. Jännä että vanhempiimme pitää kuitenkin yhteyttä, mutta minuun vaan ei.
[/quote]
Tavataanko teillä sitten koko perheen kesken? Meillä tämä yksi sisarus menee perheineen kylään yleensä silloin kun muita ei tule. Vanhemmillekin tämä järjestely jostain syystä sopii. Ehkä heille on kerrottu miksi sisarus ja tämän puoliso ja lapset eivät meitä muita voi tavata. Minusta tällainen on outoa, mutta enpä ole tätä päättänyt... Ja jos saamme lapsia niin tuskin he sitten tutustuvat serkkuihinsa, vaikka ikäeroa olisikin. :(
Ymmärrän, että laittaa välit poikki tai ei ainakaan lapsiinsa tutustuta sisarusta, jolla on esim. mt- ongelmia tai ongelmia päihteiden kanssa, mutta me mieheni kanssa ollaan kyllä ihan tavallisia.
Näissä voi myös olla kyse muusta kuin että olisi tarkoituksella välinpitämätön tai tyly. Itselläni on työttömyyden ja sairastelun takia todella harvoin hyviä uutisia kerrottavana, joten sitten ei tule soiteltuakaan. Sitten kun tulee pitkiä taukoja, ettei ole yhteyksissä, niin se kynnys ottaa yhteyttä kasvaa entisestään. Mitään riitaa tai muuten huonoja välejä ei silti ole.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:49"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:38"]
Mulla myös sama tilanne, että miehen sisarukset paljon läheisempiä kuin oma veljeni. Veljelläni ei ole kiinnostusta pitää minuun yhteyttä. Ei tullut edes häihimme. Hänellä on ollut mielenterveysongelmia ja pähteidenkäyttöä, on omat kaveripiirinsä, ja on tehnyt selväksi sen että ovat tärkeämpiä kuin perheensä. Jännä että vanhempiimme pitää kuitenkin yhteyttä, mutta minuun vaan ei.
[/quote]
Tavataanko teillä sitten koko perheen kesken? Meillä tämä yksi sisarus menee perheineen kylään yleensä silloin kun muita ei tule. Vanhemmillekin tämä järjestely jostain syystä sopii. Ehkä heille on kerrottu miksi sisarus ja tämän puoliso ja lapset eivät meitä muita voi tavata. Minusta tällainen on outoa, mutta enpä ole tätä päättänyt... Ja jos saamme lapsia niin tuskin he sitten tutustuvat serkkuihinsa, vaikka ikäeroa olisikin. :(
Ymmärrän, että laittaa välit poikki tai ei ainakaan lapsiinsa tutustuta sisarusta, jolla on esim. mt- ongelmia tai ongelmia päihteiden kanssa, mutta me mieheni kanssa ollaan kyllä ihan tavallisia.
[/quote] Jos lapsillenne tulee mt-ongelmia niin laitatteko välit poikki?
en pidä yhteen sisareeni yhteyttä. Hän tuli uskoon ja sen jälkeen minusta tuli paha hänen mielestään. On aina ollut vanhempien lellikki ja saanut mitä haluaa. Minusta ei saanut uskonsisarta ja se taisi ottaa liian koville. Viimeisen viestin minkä lähetti, allekirjoitti:entinen siskosi.