Lue keskustelun säännöt.
Kun ei enää keinot riitä oman teinin kanssa. En tiedä mitä teen
29.10.2021 |
Tätä mietin oman poikani kohdalla. Ei suoraan myönnä mitään, mutta koulussa on ongelmia. Opet laittavat wilmassa joka päivä viestiä huonosta käytöksestä ja ollaan soitettu opettajien kanssa ja poikaa on puhuteltu mutta tuo vaan jatkuu. Kotona on ihan kiltti ja jopa herkkä, mutta koulussa nyrkit heiluu ja on paha olla. Tuntuu että en saa poikaan mitään kontaktia vaikka muka jutellaan. Tai kyllä hän ihan arkisia juttuja kertoo mutta ei yhtään enempää vaikka joku on joka tuon aiheuttaa. En vaan tiedä että mikä. Kuraattorilla kävi, mutta ei ollut sanonut mitään itse, oli vain vastaillut kun kysyttiin ja siinä se.
Kommentit (17)
Kuraattori otti jo koppia nuoresta. Koulu miettii, miten häntä voitaisiin parhaiten auttaa.
Teini-ikä on iso myllerrys nuoren aivoissa. Omien kokemusteni perusteella epäilen vahvasti, että poikaa kiusataan koulussa. Kipeä asia, josta eivät avaudu aikuisille kovinkaan helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun mutta en osaa auttaa. Meillä ei heilu nyrkit, mutta ei tee koulussa mitään ja numerot laskee laskemistaan. Pari ainetta kiinnostaa ja menee hyvin, muista ei välitä mitään eikä auta puhe, uhkaukset, rangaistukset eikä palkkiot.
Sano että mitä sulta pitäis kysyä, että nuo koulussa tapahtuneet asiat sais selityksen? Turhaan et lyö ketään, mitä on tapahtunut?
Millaisia nuo keskustelut ovat olleet näistä tapahtumista. Poika ei luota että uskoisitte häneen? Ehkä kiusataan eikä luota että joku osaa ja pystyy auttamaan? Tee selväksi että oli asia mikä tahansa sinä teet kaikkesi, että se selviää parhain päin ja olet poikasi puolella.
Itseäni kiusasi opettaja. Laitteli kotiin palautetta kun annoin samalla mitalla takaisin eivätkä vanhemmat uskoneet minua. Tuosta jäi sellainen, etten enää kertonut heille mitään, en mitään. Sama tuli esille kyllä muissakin asioissa eli minä olin aina se syyllinen ja minun piti mukautua, vaikka kuinka olisi ollut epäoikeudenmukaista.
Vierailija kirjoitti:
Sano että mitä sulta pitäis kysyä, että nuo koulussa tapahtuneet asiat sais selityksen? Turhaan et lyö ketään, mitä on tapahtunut?
Millaisia nuo keskustelut ovat olleet näistä tapahtumista. Poika ei luota että uskoisitte häneen? Ehkä kiusataan eikä luota että joku osaa ja pystyy auttamaan? Tee selväksi että oli asia mikä tahansa sinä teet kaikkesi, että se selviää parhain päin ja olet poikasi puolella.
Itseäni kiusasi opettaja. Laitteli kotiin palautetta kun annoin samalla mitalla takaisin eivätkä vanhemmat uskoneet minua. Tuosta jäi sellainen, etten enää kertonut heille mitään, en mitään. Sama tuli esille kyllä muissakin asioissa eli minä olin aina se syyllinen ja minun piti mukautua, vaikka kuinka olisi ollut epäoikeudenmukaista.
Siis tarkoitan tuolla, että tuot ilmi, että sinä uskot että pojalla on syy lyömiseen, käy läpi niitä tilanteita mitä on sattunut pojan kannalta koettuna. Esim jos toiset kiusaavat sanallisesti, hän tirvaisee turpaan tai mitä siinä onkin. Hänellä ei ole ollut muuta keinoa ja ehkä toiset sitten ärsyttävät tahallaan. Joka tapauksessa et ole kuullut miten poika asiasta ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Kuraattori otti jo koppia nuoresta. Koulu miettii, miten häntä voitaisiin parhaiten auttaa.
Teini-ikä on iso myllerrys nuoren aivoissa. Omien kokemusteni perusteella epäilen vahvasti, että poikaa kiusataan koulussa. Kipeä asia, josta eivät avaudu aikuisille kovinkaan helposti.
Joo, mulla olikin aluksi otsikossa vielä lisänä, että voisiko taustalla olla kuitenkin kiusaamista eikä kyse oiskaan vaan siitä että käyttäytyy tahallaan huonosti, mutta kun en tiedä eikä poika itse mitään sellaista kerro niin ei voi tietää. Jotenkin vain vaikea äitinä katsoa sivusta ja kun avaan wilman niin tiedän että siellä on taas jotain, mutta sitten kun siitä koittaa kysyä niin ei oikein halua kertoa tai vaihtaa jotenkin aihetta tai yrittää lähteä pois tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo,samaa satua päivästä toiseen.
Keksi jotain parempaa.
Kuinka monta kertaa kävi kuraattorilla? Voisiko käydä ihan säännöllisesti puhumassa? Ehdottaisin säännöllistä keskusteluapua.
Olisiko mahdollista, että sinä hakeutuisit itse säännöllisen keskusteluavun piiriin? Saisit pohtia asiaa rauhassa. Kaikki paine puhumisesta ei olisi myöskään lapseen kohdistuvaa. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano että mitä sulta pitäis kysyä, että nuo koulussa tapahtuneet asiat sais selityksen? Turhaan et lyö ketään, mitä on tapahtunut?
Millaisia nuo keskustelut ovat olleet näistä tapahtumista. Poika ei luota että uskoisitte häneen? Ehkä kiusataan eikä luota että joku osaa ja pystyy auttamaan? Tee selväksi että oli asia mikä tahansa sinä teet kaikkesi, että se selviää parhain päin ja olet poikasi puolella.
Itseäni kiusasi opettaja. Laitteli kotiin palautetta kun annoin samalla mitalla takaisin eivätkä vanhemmat uskoneet minua. Tuosta jäi sellainen, etten enää kertonut heille mitään, en mitään. Sama tuli esille kyllä muissakin asioissa eli minä olin aina se syyllinen ja minun piti mukautua, vaikka kuinka olisi ollut epäoikeudenmukaista.
Lisään tähän vieäl yhden asian eli kuuntele myös vastaukset kunnolla. Keskustele hyvin hitaasti, anna pojan miettiä äläkä heti säksätä siihen omaa juttua. Mieti vaikka seuraavaan päivään omaa vastaustasi.
Monesti kun lapsi saa huonoa palautetta koulusta vanhemmat joutuvat omien tunteidensa valtaan ja puhuttavat lasta niiden perusteella kiivaasti, neuvovat, säksättävät, uhkailevat, jolloin lapsen oma tilanne ja näkemys jää täysin huomiotta. Se aiheuttaa syvän epäluottamuksen ja täydellisen sulkeutumisen teinissä ja uskon siihen, ettei kukaan ymmärrä, auta ja olen aivan yksin.
Vanhempana tajusin, että tuo opettaja oli todellakin ilkeä ja inhottava tyyppi, ja olin tosiasiassa ainoa joka huomasi ja reagoi siihen niin kuin olisi pitänyt reagoida aikuisten. Mutta opettaja on aina oikeassa, yhä edelleen.
Kyllä itsellä tulee ensimmäisenä kiusaaminen mieleen. Olisiko pojalla jotain hyvää ystävää, jolta voisit "salaa" kysyä kiusataanko poikaa? Jos lapsi häpeää kiusaamista, eikä vain halua kertoa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi vaikea asia. Peitteletkö pojan sänkyyn edelleen iltaisin, itse teen niin ja siinä sitten jutellaan päivän kuulumiset turvallisesti ja stressittömästi välillä kun viisi minuuttia on höpötelty niin avautuu jostain mieltä painavasta asiasta.
Yritä säilyttää puheyhteys. Hyviä paikkoja voi olla myös vaikka koiran ulkoilutus lenkki tai vaikka autossa kun heittää harrastukseen.
Tärkeää on että poika tietää että häntä arvostetaan ja rakastetaan! Ja että vanhemmat ovat aina hänen puolellaan, myös silloin kun komentavat.
Nosta kissa pöydälle. Älä pelkää puhua kipeistä asioista sen pelossa että itse tai poika joutuu tunnekuohunnvaltaan tai sen pelossa että tilanne huonontuu entisestään. Suoraan ongelmaa kohti.
Ilmaise että olet huolissasi, pohtikaa yhdessä miten voitte edetä.
Minulla ei ole suoraan mitään hyvää neuvoa, kommentoin vain tuota teinien kanssa keskustelua. Meillä ei toimi olleenkaan sellainen, että heti koulupäivän jälkeen kysyn että minkälainen päivä oli jne, tulee vaan lyhyitä murahduksia, joo/ei/emmätiiä vastauksia.
Meillä helpointa on keskustella kun olen kahdestaan teinin kanssa autossa, eli hän istuu siinä vieressä. Usein niin, että keskustellaan jotain yleistä jostain ja siitä se keskustelu vähitellen valuu johonkin koulussa tapahtuneeseen ja teini itse kertoo, ei tarvitse "kuulustella".
Toinen hyvä keskusteluhetki on iltaisin. Meillä kerätään lasten kännykät lataukseen vanhempien makkariin. Minä yleensä istun sängyssä lukemassa, kun lapset tulevat jättämään kännykkänsä. Siinä usein lapsi jää hetkeksi köllöttelemään mun viereen sängylle ja silloinkin voidaan jutella.
Mikä teillä olisi sellainen hyvä, rauhallinen keskusteluhetki, jotta saisit teinisi avautumaan enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet lasun niin johan alkaa puhumaan.
Voin kertoa että mikään laitoksessa eläminen ei varmasti paranna lapsen oloa, löytää sieltä vaan sellaista seuraa joka vie pahemmille poluille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuraattori otti jo koppia nuoresta. Koulu miettii, miten häntä voitaisiin parhaiten auttaa.
Teini-ikä on iso myllerrys nuoren aivoissa. Omien kokemusteni perusteella epäilen vahvasti, että poikaa kiusataan koulussa. Kipeä asia, josta eivät avaudu aikuisille kovinkaan helposti.
Joo, mulla olikin aluksi otsikossa vielä lisänä, että voisiko taustalla olla kuitenkin kiusaamista eikä kyse oiskaan vaan siitä että käyttäytyy tahallaan huonosti, mutta kun en tiedä eikä poika itse mitään sellaista kerro niin ei voi tietää. Jotenkin vain vaikea äitinä katsoa sivusta ja kun avaan wilman niin tiedän että siellä on taas jotain, mutta sitten kun siitä koittaa kysyä niin ei oikein halua kertoa tai vaihtaa jotenkin aihetta tai yrittää lähteä pois tilanteesta.
Oma poikani on temperamentiltaan toista sorttia, eikä lyönyt koulussa ketään. Sen sijaan kouluun lähtö oli yhtä vitkastelua ja jos lähti koulumatkalle, saattoi jättää menemättä kouluun ja pyöräillä ja mahdollisesti istua kirjastossa koko koulupäivän.
Kerran satuin koiranulkoilutuslenkillä törmäämään kouluaikana pyöräilevään lapseeni. Mentiin kotiin ja itkuun purskahtaen poika viimein kertoi kiusaamisesta. Tilanne oli jo päässyt niin pahaksi, että ainoa vaihtoehto oli käyä peruskoulu loppuun kotona. Pahasti traumatisoitunutta poikaa ei enää saanut millän ilveellä kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisille asioistaan avautuminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Itse en teininä todellakaan kertonut vanhemmille mitään syvempiä tuntojani, vaikka välit oli hyvät ja läheiset ja kaikesta pintapuolisemmasta juteltiin jatkuvasti. Jostain syystä se tuntui mahdottomalta ajatukselta, enkä varmaan myöskään halunnut huolestuttaa. Enkä ammattilaisellekaan kertonut oikein mitään, vastasin kysymyksiin ja niihinkin aika suppeasti, vaikka olisin halunnut puhua, mutta en vaan pystynyt. Välillä ihan haaveilin, että pääsisin jollekin terapeutille, joka saisi mut avautumaan, ja varmasti se olisi onnistunutkin jos joku oikea henkilö olisi paneutunut asiaan ja kärsivällisesti tehnyt asian eteen työtä.
Onko perheessä isää? Jos sun keinot ei riitä, niin voisiko isä jutella pojan kanssa? Isä on ollut teinipoika, sinä et.
Laita katsomaan AndyPyron videoita YouTubesta. Ovat vanhoja, mutta Anssi vieläkin puhuu samoista asioista Big Brotherissa. On entinen nuorisorikollinen.
Teet lasun niin johan alkaa puhumaan.