Lue keskustelun säännöt.
Olen 19-vuotias ja lääkärin mukaan minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, saan oikean diagnoosin luultavasti, kun luen tämän kirjoituksen hänelle
29.10.2021 |
Haluan avautua täällä, jos olisi samankaltaisia ihmisiä paikalla.
Kun lääkäri sen asian sanoi ääneen, että luultavasti epävakaa kyseessä, se pala loksahti paikoilleen, joka on ollut niin hukassa iät. Olen kärsinyt siitä niin kauan, muttei lastenkodissa sitä osattu hoitaa, koska eivät tienneet mitä hoitaa. Harmi kun sain tietää vasta nyt. Tässä kirjoitukseni:
Elämäniloinen päivällä, mutta samana iltana voi tulla pohjaton tyhjyys.
Tyhjyydellä tarkoitan sitä, kun katsekin on niin tunteeton, kuulema äänikin muuttuu välinpitämättömäksi. Pitääkö sitä muuten selittää? Tyhjyys on ainoa oikea sana kuvaamaan sisimpääni. Silloin itsemurha käy kyllä mielessä, mutta en ole niin pohjalla että sen tekisin. Välillä kyllä käy mielessä kuinka kauan jaksaa tätä.
Voi olla pitkiä hyviä jaksoja. Lähes ihan normaaleja. Silloin tämä kirjoitus tuntuu etäiseltä.
Ihmisten niin sanottu hylkääminen ei juuri hetkauta, voi olla samaa ihmistä kohtaan välittävä ja välinpitämätön.
En riitele tahallani, olen asiallinen ja kohtelias, en vihaa ihmisiä, en näe asioita liian mustavalkoisina.
Suunnitelmat vaihtuu, mikään ei oikein kiinnosta, ainakaan kauan, vaikea pitää mielenkiintoa yllä.
Ei tulevaisuudenhaaveita, vain tässä hetkessä pyörimistä.
Kauan tätä jaksaa siis? Tuleeko itsetuhoisuus läsnä vielä? Tapahtuuko jotain, joka järkyttää oman maailmani niin, ettei sinne ole enää takaisinpääsyä?
En voi löytää ihmistä, jota oikeasti rakastan, en oikein osaa selittää miksi, en vain rakasta.
Kommentit (12)
On hyvin yleistä että persoonallisuushäiriöisillä on itsemurha-ajatuksia
He eivät kuitenkaan toteuta niitä läheskään aina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä avaudut hulluudestasi?
Jos luit aloituksen, niin toivoin saavani vertaistukea tai ihan vain asiasta tietävien juttuseuraa.
Lisäksi tuota ei oikeasti voi nähdä ulospäin, ellei minua tunne.
Vierailija kirjoitti:
On hyvin yleistä että persoonallisuushäiriöisillä on itsemurha-ajatuksia
He eivät kuitenkaan toteuta niitä läheskään aina
Luin samaa netistä. Ei välillä vain jaksaisi tätä oravanpyörää, mutta en ole itselleni mitään tekemässä. Jostain syystä on vielä toivoa.
Ap
Minusta tuo ei kuulosta ollenkaan kummalliselta varsinkaan sinun iässäsi. Kuulostaa ihan normaalilta nuoruudelta. Noita samanlaisia tuntemuksia käy moni läpi vanhempanakin.
Lykkyä pyttyyn sinulle.
Ei tarvitse etsiä rakkautta ja väkisten rakastua. Rakastut, kun se joku sattuu kohdalle, ei se rakkaus kaikkea elämässä ratkaise.
Olet tosi nuori. Varmaan kuulostaa kliseeltä, mutta sinulla on koko elämä edessäsi. Hakeudu sellaisen tekemisen pariin, mikä kiinnostaa. Älä pelkää. äläkä häpeä turhaan.
Toivottavasti lääkäri kertoi myös sen, että noin nuorena saatu diagnoosi ja hoito psykoterapian avulla auttavat ja voit parantua jopa täysin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Se vaatii tosin monen vuoden työskentelyn.
Jos lääkäri ei ollut psykiatri, niin silloin diagnoosi voi olla väärä. Vain psykiatri voi diagnosoida persoonallisuushäiriön. Joskus jo yhden tai kahden käyntikerran perusteella.
Joka tapauksessa on hyvä asia, että olet saanut diagnoosin, koska silloin oikeanlainen hoito voidaan aloittaa ja tulevaisuus näyttää valoisammalta. Tarvitset kannattelua ja tukea muutenkin, koska olet vielä hyvin nuori. Nuorena tehdyt diagnoosit voivat joskus muuttuakin, koska sinun ikäisesi on vielä persoonaltaan muovautumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VAADI epävakaan hoitoon tarkoitettua terapiaa, dialektinen käyttäytymisterapia muistaakseni. Hyvä että olet saanut diagnoosin näin nuorena, sinulle on vielä kaikki mahdollista elämässä kun otat hoidon vakavasti. Olet tavallaan saanut elämään toimimattoman ohjekirjan ja nyt sun pitää poisoppia siitä. Tavallaan voisit olla terve sormia napsauttamalla, jos pystyisit sisäistämään asiat sekunnissa. Valitettavasti se ei vain käy niin nopeasti, sinne on löydettävä tie samalla kun psyyke yrittää takertua entisiin malleihin. Ole sitkeä ja usko mieleesi. Sun mieli ei yritä sabotoida sua vaan auttaa ja korjata itsensä. Ihmiset ei vain osaa ja nykyaika vielä laittaa kapuloita rattaisiin kehottamalla ihmisiä kiinnittämään huomion muihin asioihin. Mene lenkille. Keksi jotain kivaa tekemistä. Oikeasti henkinen tuska on sun psyyke joka ojentaa traumaa ja sanoo hoidetaan tämä pois. Se tunne tuntuu vaaralliselta mutta ei oikeasti ole sitä. Tunteet ei ole vaarallisia. Ja tunteet on aina oikeassa, vain teot voi olla vääriä.
Kuulostaa nuoruuden on-off tunnelmalta. Onko sinulla jokin aikuinen tukena elämässäsi? Tarvitset sellaista. Onko sinulla läheisiä ihmissuhteita ylipäätään? Elämälle pitää löytää myös tarkoitus -yleensä se löytyy tekemisen kautta. Mitä teet päivät?
Aiotko antaa lääkärille kirjoutetulla lapulla tuntemuksesi? Se kuulostaa ujolta ja vetäytyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin yleistä että persoonallisuushäiriöisillä on itsemurha-ajatuksia
He eivät kuitenkaan toteuta niitä läheskään aina
Luin samaa netistä. Ei välillä vain jaksaisi tätä oravanpyörää, mutta en ole itselleni mitään tekemässä. Jostain syystä on vielä toivoa.
Ap
Sinun kuuluisi olla osastolla psykiatrisessa hoidossa,
koska tuolle asteelle menneen usein todellakin tappavat itsensä
Olen 60 v ja tiedän, mitä tarkoitat tuolla, että et vaan rakasta ketään.
Oon ollu naimisissa useesti ja lapsiakin on, lapsenlapsiakin.
Edelleen mietin joka päivä, mistä se johtuu että en vaan rakasta ketään.
Ihan kuin olisin koko elämäni ollut tyhjä kuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tyhjyyden tunnehan on nimeomaan tyypillistä epävakaalle.
Minusta on aina erikoista, että noin nuorille ihmisille diagnosoidaan persoonallisuuden häiriö, kun se vaatii kuitenkin monta vuotta kestänyttä rutinoitua, kaavamaista toimintaa. Kuinka monta vuotta 19-vuotias on ehtinyt toimia rutinoidun kaavamaisesti?
Tutustu myös kompleksiseen traumahäiriöön. https://www.kaypahoito.fi/nix02771
Miksi täällä avaudut hulluudestasi?