Lue keskustelun säännöt.
Olen mielistelijä!
05.01.2015 |
Olen kaikkien kaveri enkä sano koskaan kellekään poikkipuolista sanaa. Olen aina asioista samaa mieltä, paitsi mieheni kanssa, jolle uskallan väittää vastaan.
Mua niin ärsyttää tämä! Haluaisin, että mulla olis joskus munaa sanoa OMA MIELIPITEENI!!
Huoh... Onko ketään kohtalotovereita edes?
Ja tiedän, että nyhveryyteni ansiosta varmaan ärsytän monia...
Kommentit (5)
Varmaan sekä että. Yritän pönkittää itsetuntoani näyttämällä kavereiden\työtovereiden jne. silmissä mukavalta tyypiltä... Mulle tulee helposti paha mieli, jos kaikki ei menekään jouhevasti ja jään miettimään pitkäksi aikaa toisen sanomisia. En tiiä, on tää niin rasittavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen ja kieltämättä se ärsyttää itseänikin. Tosin näin vanhemmuuttani (38-v.) tapa alkaa pikku hiljaa osoittaa murenemisen merkkejä.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 11:41"]
Varmaan sekä että. Yritän pönkittää itsetuntoani näyttämällä kavereiden\työtovereiden jne. silmissä mukavalta tyypiltä... Mulle tulee helposti paha mieli, jos kaikki ei menekään jouhevasti ja jään miettimään pitkäksi aikaa toisen sanomisia. En tiiä, on tää niin rasittavaa...
[/quote]
Kuulostaa jossain määrin tutulta. Tosin miellytän päästäkseni tilanteista helpoimmalla ja haluan välttää konflikteja. Sanon kyllä vastaan, jos olen selkeästi eri mieltä. Mutta vältän konflikteja lähinnä siksi, että pelkään omaa reaktiotani ja sen voimakkuutta. Liiallisesta itsehillinnästä on seurauksena ryöpsähtelevää käytöstä, enkä kykene hermostuessani välttämättä itsesäätelyyn.
Joo, on, ja oon sitä mieltä että "kaikkien kaveri" termi on ainakin omassa tapauksessa kaikkea muuta. Oon lähinnä näkymätön kaveri. Mutta sulla sentään ilmeisesti on omia mielipiteitä, multa katoaa useimmiten vähänkään vieraampien ihmisten seurassa kaikki ajatukset päästä ja voin olla täysin vastakkaista mieltä kuin hetki sitten, mikäli seuraava puhekumppaninikin on. Toisaalta mulla on vähän samaa kuin numero vitosella, että varsinkin stressaantuneena mielipiteeni saattaa olla tarpeettoman voimakas ja jos sanoisin miltä oikeasti tuntuu ja ajattelen niin vaikuttaisin ihan skitsolta. Ja sitten myös minussa on ihmisvihaajan vikaa joten joskus toiset ihmiset ärsyttää niin pirusti että sitäkään en voi näyttää. Eli mun tapauksessa tää kaikkien kaveri ja people pleaser juttu ei todellakaan perustu siihen että tykkäisin ihmisistä vaan liikaa..
Mutta jos siis tiedät että olet eri mieltä jostain kuin toinen, muttet vain uskalla sanoa sitä, niin sitähän voi lähteä miettimään että miksi- pelkäätkö että toinen osapuoli loukkaantuu ja "hylkää"? Tai torjuu ja jäät ikään kuin yksin tilanteessa?
Eli pelkäät konflikteja? Oletko myötäilevä kiltteyttäsi vai onko sulla liian heikko itsetunto, jotta uskaltaisit pistää vastaan?