Äidiksi yksin?

Montako tapausta tiedät että olisi mies suomessa adoptoinut tosin silloin ei ole isä vaan huoltaja Minusta adoptio lapsellakin on siis olemassa jo isä jos on biologisesti valmistettu

Todella itsekästä tehdä isättömiä lapsia. Ei lapsen saaminen ole mikään ihmisen perusoikeus tai välttämättömyys.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 11:08"]

Onko täällä ketään, joka olisi tarkoituksella hankkinut lapsen yksin? Ikä alkaa painaa mittarissa, eikä puolisoa ole löytynyt, joten tämä vaihtoehto on alkanut tulla mieleen useammin ja useammin. MIelelläni kuulisin kokemuksia, minkä ikäisenä aloitte totetuttaa ajatusta, millä tavalla, ja minkälaiseksi arki on osoittautunut?

[/quote]

Riippuu äidistä!

Jos arjen ja elämän hallinta ei ole lapasessa muutenkaan, niin sitten ei. Jos on, kyllä. So simple...

Mielestäni on lasta kohtaan väärin tehdä lapsi joka ei sitten tiedä isästä mitään. Vai meinatko keinohedelmöidyttää.

Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan. Jätä itsekkyys pois ja tee lapsi jos saat sille isän joka on myös isä lapselle sen eliniän.

Arki on ollut raskasta, koska kaikki vastuu on ollut yksin minulla. Olisin myös halunnut jakaa ilot ja surut lapsen isän kanssa, mutta se ei ollut mahdollista ja se painoi toisinaan "olkapäillä". Ystävän kanssa tuo jakaminen ei ole sama-asia. Lisäksi ihan tavarankantoapua olisin monet kerrat kaivannut, varsinkin vauva-aikaan kun oli rattaita, turvaistuinta, kauppakassia jne. Kurjinta on kuitenkin se, ettei lapsi ole voinut tavata isäänsä. Tämä ahdistaa minua eniten.

Helpottavaa on taas se kun ei ole ketään kenen kanssa kinata kasvatusasioista, kuten ystäväni ovat joutuneet toisinaan vääntämään kättä miestensä kanssa.

Entäpä isäksi yksin?

Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää! 

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 11:11"]

Mielestäni on lasta kohtaan väärin tehdä lapsi joka ei sitten tiedä isästä mitään. Vai meinatko keinohedelmöidyttää.

Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan. Jätä itsekkyys pois ja tee lapsi jos saat sille isän joka on myös isä lapselle sen eliniän.

[/quote]

Ajattelin hoidoilla, ei ole kaveriluovuttajaa, enkä halua mitään yhdenillan juttua järjestellä tällaisen asian vuoksi. Toki tuo asia paljon mietityttää, että onko minulla oikeus haluta tulla äidiksi, kun en ole onnistunut sellaista parisuhdetta saamaan, jossa se mahdollistuisi. Minulla on ystäviä, jotka mielellään alkaisivat "mieskaveriksi" lapselleni. Että miehenmallia tulisi siitä. Adoptio olisi paras vaihtoehti, mutta yksin ei taida adoptiolasta saada. Jos en lasta hanki, vaikka haluaisin, sitä tulen luultavasti katumaan. Jos hankin, sitä luultavasti en kadu. Olettaisin, että lapsen elämä ei tulisi olemaan niin kurjaa ilman isää, että parempi olisi ollut olla syntymättä.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 11:14"]

Arki on ollut raskasta, koska kaikki vastuu on ollut yksin minulla. Olisin myös halunnut jakaa ilot ja surut lapsen isän kanssa, mutta se ei ollut mahdollista ja se painoi toisinaan "olkapäillä". Ystävän kanssa tuo jakaminen ei ole sama-asia. Lisäksi ihan tavarankantoapua olisin monet kerrat kaivannut, varsinkin vauva-aikaan kun oli rattaita, turvaistuinta, kauppakassia jne. Kurjinta on kuitenkin se, ettei lapsi ole voinut tavata isäänsä. Tämä ahdistaa minua eniten.

Helpottavaa on taas se kun ei ole ketään kenen kanssa kinata kasvatusasioista, kuten ystäväni ovat joutuneet toisinaan vääntämään kättä miestensä kanssa.

[/quote]

Noinhan sen minäkin ajattelen menevän, että raskaampaa on kantaa kaikki vastuu yksin. Luuletko, että lapsesti jotenkin kärsii isättömyydestään? Oletko tyytyväinen ratkaisuusi hankkia lapsi yksin?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 11:15"]

Entäpä isäksi yksin?

[/quote]

Adoptio?

Olettaisin, että lapsen elämä ei tulisi olemaan niin kurjaa ilman isää, että parempi olisi ollut olla syntymättä. Hohoijaa...

Olettaisit?! Lapsia tehdään aidosta halusta olla vanhempia(huom! monikkossa) ei silkasta itsekyydestä! Sinä et voi tietää millainen äiti sinusta tulee jne. Entä talous?! 

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 11:33"]

Olettaisin, että lapsen elämä ei tulisi olemaan niin kurjaa ilman isää, että parempi olisi ollut olla syntymättä. Hohoijaa...

Olettaisit?! Lapsia tehdään aidosta halusta olla vanhempia(huom! monikkossa) ei silkasta itsekyydestä! Sinä et voi tietää millainen äiti sinusta tulee jne. Entä talous?! 

[/quote]

Talous on kunnossa.

Oletan siksi, että olen täysjärkinen ihminen, jolla on hyvä tukiverkosto, ja tosiaan niitä miehen mallejakin on lähipiirissä. Tuskin kukaan voi olla tulevaisuudesta varma, mitään muuta kenelläkään ei ole tulevaisuuden suhteen olemassa, kuin oletuksia, vai onko?

Ja kyllä minulla on silkka halu olla vanhempi. Valitettavasti ei vain ole sitä toista osapuolta mukana tässä hommassa. Kukaan ei voi tietää millainen vanhempi itsestään tai puolisostaan tulee, vai mitä?

Jonkinlainen itsekkyys liittynee myös siihen parisuhteessa syntyvään haluun saada lapsi/olla vanhempi, niin kuin aina silloin, kun itselleen jotain haluaa (tai oikeastaa melkein kaikkiin ihmisten toimintoihin, kun sitä syvällisemmin pohtii) vai kuinka? 

Tässä toinen, joka harkitsee toisen lapsen hankintaa keinohedelmöityksellä.

Olen akateeminen "yh", jolla on yksi yläasteella oleva lapsi, jonka isä on tekemisissä lapsen kanssa.

Uutta miestä ei ole tahtonut löytyä ja ikää 38. En haluaisi jäädä yksilapsiseksi.

Olen ajatellut, että keinohedelmöityksellä ei tarvitsisi ainakaan katsella mitään mustasukkaista idioottia tai mitään loisimisesta syyttäjää (jos olen äitiyslomalla) tai ketään sellaista, jota vastasynnyttäneen ulkomuoto kuvottaisi. Mitä näitä nyt on. Kun olen jo ollut yh:na (joskin isä ollut etänä mukana), tiedän, mitä se on. Tiedän myös, mitä hyvää ja mitä huonoa isän mukana olo voi tuoda tullessaan.

Isovanhemmista olisi jonkin verran apua tälläkin kertaa...