Aiemmin itsetuhoinen lapseni lähti riidan päätteeksi kotoa ja
huusi, ettemme tule näkemään häntä enää ikinä. Pitäisikö tästä huolestua? Lähti vasta noin puoli tuntia sitten. Onko tämä normaalia teini-iän kiukuttelua? Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (23)
Kuule nyt me ei voida auttaa tässä.
Minun itsetuhoinen teki tuota. Ensimmäisillä kerroilla istui kellarissa niinnkauan kunnes maanittelin kotiin. Viimeisellä kerralla yritti tappaa itsensä, kun en maanitellut kotiin.
Tästä on jo vuosia, teini on aikuinen, eikä kai enää itsetuhoinen. Näin jälkiviisaana totean, että toista ihmistä ei voi auttaa. Kun häntä liikaa ymmärtää, tulee hänestä manipuloiva. Muu perhe kärsii yhden tempauksista. Kun taas ymmärtää liian vähän, voi hänektä kostona tulla ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Minun itsetuhoinen teki tuota. Ensimmäisillä kerroilla istui kellarissa niinnkauan kunnes maanittelin kotiin. Viimeisellä kerralla yritti tappaa itsensä, kun en maanitellut kotiin.
Tästä on jo vuosia, teini on aikuinen, eikä kai enää itsetuhoinen. Näin jälkiviisaana totean, että toista ihmistä ei voi auttaa. Kun häntä liikaa ymmärtää, tulee hänestä manipuloiva. Muu perhe kärsii yhden tempauksista. Kun taas ymmärtää liian vähän, voi hänektä kostona tulla ihan mitä tahansa.
Jestas, kuulostaa kyllä epäreilulta "kostoksi" yrittää its emurhaa... Eivätkö teinit mieti, millainen syyllisyydentunne vanhemmalle jää, jos siinä olisi onnistunutkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun itsetuhoinen teki tuota. Ensimmäisillä kerroilla istui kellarissa niinnkauan kunnes maanittelin kotiin. Viimeisellä kerralla yritti tappaa itsensä, kun en maanitellut kotiin.
Tästä on jo vuosia, teini on aikuinen, eikä kai enää itsetuhoinen. Näin jälkiviisaana totean, että toista ihmistä ei voi auttaa. Kun häntä liikaa ymmärtää, tulee hänestä manipuloiva. Muu perhe kärsii yhden tempauksista. Kun taas ymmärtää liian vähän, voi hänektä kostona tulla ihan mitä tahansa.
Jestas, kuulostaa kyllä epäreilulta "kostoksi" yrittää its emurhaa... Eivätkö teinit mieti, millainen syyllisyydentunne vanhemmalle jää, jos siinä olisi onnistunutkin?
Sillin jos itsemurhaa tekee, niin olo on niin paha, että ei siinä
Muita pysty ajattelemaan.
Ja olisin huolissani, jos oma lapseni lähtisi noilla sanoilla kotoa.
Menisin perässä ja keskustelisin juurikin nuo asiat, että tuo liian rajua kielenkäyttöä, ja minulle rakas ihminen pysyy sitten kotona, jos kerran tilanne on tämä.
Toisin esille sen miten tärkeä lapseni on.
Meillä ei itsemurhalla saa uhkailla…
Ja jos niin tehdään, niin sitten keskustellaan.
Oma lapsi viidennellä oli niin epätoivoinen ja kerran silmissäni oikein mureni, kun kaveri petti sopimuksen.
Olin puhunut asioista kyllä lapseni kanssa, mutta onneksi erityisopettaja sanoi, että ei riitä kotona keskustelut. Apuja lapselle!
Ja haettiin. Silloin vein oman lapseni suoraan psykiatrille.
Sitä ennen tai sen jälkeen käytiin myös koulupsykologilla. En muista järjestystä.
Apua joka tapauksessa kodin ulkopuolelta hain.
Tässä tapauksessa pitäisi soittaa hätäkeskukseen, varsinkin kun on kyse lapsesta!
Ja ei, tuollainen ei todellakaan ole normaalia teini-ikää. On huolestuttavaa, että nykyään todellinen pahoinvointi on alettu nähdä normaaliin murrosikään kuuluvana. Ei se kuulu, itsetuhoisuus ei ole mitään murrosiän kuohuntaa vaan kertoo siitä, että nuorella on vakavia ongelmia ja hän tarvitsee apua.
Asperger-nuoremme tekee joskus tätä. Se on hirveää, mutta eteenpäin on silti mentävä. Melkoisesti se kaikki syö koko perheen voimavaroja.
Kannattaa tosiaan soittaa apua, jos et tavoita muuten.
En ottaisi mitään riskiä.
T. kahden aikuisen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa pitäisi soittaa hätäkeskukseen, varsinkin kun on kyse lapsesta!
Ja ei, tuollainen ei todellakaan ole normaalia teini-ikää. On huolestuttavaa, että nykyään todellinen pahoinvointi on alettu nähdä normaaliin murrosikään kuuluvana. Ei se kuulu, itsetuhoisuus ei ole mitään murrosiän kuohuntaa vaan kertoo siitä, että nuorella on vakavia ongelmia ja hän tarvitsee apua.
Teini-iässä voin todella huonosti ja äitini vei minut psykiatrille. Kerroin ihan avoimesti masentuneesta mielestäni jne mutta psykiatri totesi kyseessä olevan ihan tavallista murrosiän kuohuntaa. Tuon jälkeen tilanne vain paheni kun koin etten saa ymmärrystä tai apua. Päädyinkin sitten yliannostuksen kautta osastolle.
Nuoret päätyvät epätoivoisiin tekoihin jos heidän hätää ei ota tosissaan. Itselläni myös kroonistui masennus kun avun saaminen oli niin hidasta. Nyt kolmekymppisenä sairastan masennusta edelleen. Mietin välillä olisiko elämäni parempaa jos olisin saanut aiemmin apua.
Oulunkylässä henkilövahinko. Junaliikenne keskeytetty.Ei kai liity tähän tapaukseen?
Hakee vaan huomiota. Osta sille mikropizza valmiiksi siihen asti kun se tulee
- soita 112
- tee lapsestasi lasu
(Jotain on pahasti vialla, jos oikeasti tällaisessa tilanteessa vanhempi kirjottaa av:lle kysyäkseen apua, joten lasu. Nyt.)
Mikäli AP olet täällä. Onko lapsesi löytynyt?
Vierailija kirjoitti:
Mikäli AP olet täällä. Onko lapsesi löytynyt?
Tuskinpa täällä enää pyörii. Saattaa hyvinkin olla kyse tuosta Oulunkylän tapauksesta.
Soitat lastensuojeluun, laitoksessa voidaan rajata lasta enemmän kuin kotona, jos lapsi on itsetuhoinen sellainen on välttämätöntä.
Kyllä mä just palstailisin keskustelupalstalla vaikka kyllä pian voisit tehdä päivällistäkin, ettei loppuväki kuole nälkään.