Pakko-oireinen häiriö
Te joilla on pakko-oireinen häiriö, miten teidän puolisonne kohtelevat teitä? Onko teillä vaikea parisuhde? Joudutteko kuuntelemaan syyttelyä siitä, että te ette ole ns. "normaali" ihminen? Miten teidän arkenne sujuu? Toivoisin asiallisia vastauksia. :)
Kommentit (13)
Nostellaas tätä ylös päin, jotta sais kuulla muiden kokemuksia. :)
Vierailija kirjoitti:
Anyone? :) Eikö kenelläkään ole kokemuksia jaettavana tästä aiheesta..?
Ehkä pakko-oireiset eivät useinkaan ole parisuhteessa.
Olen aikuinen ocd potilas, en ole parisuhteessa. Saan jo tarpeeksi kuulla sivulta ja tuttavilta outoudestani enkä usko että kumppani toisi mitenkään lohtua tai apua asiaan. Päinvastoin, joko kumppani sairastuu itse mukanani kun olen niin neuroottinen tai sairastun itse pahemmin kun en pysty elämään liian ”normaalin” ihmisen kanssa ilman ahdistusta.
Pakko-oireena on hygienia ja siisteys, sekä jonkin verran muita pakko ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anyone? :) Eikö kenelläkään ole kokemuksia jaettavana tästä aiheesta..?
Ehkä pakko-oireiset eivät useinkaan ole parisuhteessa.
No ne jotka ovat niin olisi kiinnostavaa tietää vastauksia yllä oleviin kysymyksiin. Sinkku pakko-oireisten kokemuksia ei tässä pyydelty. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anyone? :) Eikö kenelläkään ole kokemuksia jaettavana tästä aiheesta..?
Ehkä pakko-oireiset eivät useinkaan ole parisuhteessa.
No ne jotka ovat niin olisi kiinnostavaa tietää vastauksia yllä oleviin kysymyksiin. Sinkku pakko-oireisten kokemuksia ei tässä pyydelty. ;)
Toki haluaisin kyllä kuulla miten suku, ystävät, työtoverit ym. reagoi kyseiseen sairauteen. Eli kyllä kaikki kokemukset ovat tervetulleita. :) Eniten kiinnostaa parisuhteessa olevien kokemukset.
Neuroottinen kontrolli friikki, kuvaa hyvin. On hyviä aikoja ja sitten huonompia, sitä vuoristorataa ei kaikki kestä.
Stressi laukaisee käytöksen ja elämä muuttuu kaaokseksi, jota hallitaan "kontrolloinilla".
Alkuun exä ymmärsi, vähitellen alkoi kyllästyä. Mun ocd oli varmasti yhtenä tekijänä erossa. Mun pakko-oireet liittyy hygieniaan, mutta eivät ole ihan älyttömiä. Tai riippuu kai siitä, keneltä kysyy :)
Mies vihaa sitä, ettei seksi voi minun ocd-oireiden (puhtaus) takia alkaa spontaanisti. Harmittaa minuakin tietysti.
Psykologi kielsi kyselemästä muilta varmistusta, omat oireet tarkistelua. "Onko ovi varmasti kiinni" jne. Puolison kanssa riitti yksi tarkistus ja puolison varmistus, yksinään noin 120 tarkistusta. Ero tuli muista syistä.
Minun kumppani joskus puhuu minulle rumasti OCD:stäni, hän mm. sanoo että "Olisitpa normaali niin kuin muiden miesten puolisot.". Nuo kommentit aiheuttavat minulle hyvin paljon mielipahaa ja stressiä/ahdistusta. Mielestäni asiaa ei tarvitse ymmärtää, asian eli OCD:n hyväksyminen on se avain tässä asiassa. Ehkä sitten jossain toisessa elämässä, eri vuosisadalla tai vuosituhannella.
Anyone? :) Eikö kenelläkään ole kokemuksia jaettavana tästä aiheesta..?