Lue keskustelun säännöt.
Mikä mua vaivaa? Onko tämä joku mt-ongelma?
03.01.2015 |
Olen 23-vuotias nainen, jolla on enemmän tai vähemmän kummia vaivoja. Nämä kaikki ovat alkaneet suunnilleen esimurrosiässä.
Ensinnäkin mulla on kaikesta siis ihan kaikesta koko ajan kamala stressi. Kun yhdestä stressin aiheesta pääsee, tulee toinen. Aiheet voivat olla niinkin naurettavia kuten vaikka, että piti mennä maanantaina kauppaan, mutta suunnitelmiin tuli joku muutos ja pääsenkin kauppaan vasta tiistaina. Sitte kertaan jatkuvasti mielessäni että ei hätää, menen tiistaina kauppaan ja elämä jatkuu normaalina. Lisäksi olen hirveän järjestelmällinen ja en pysty keskittymään jos avomieheni on jättänyt esim keittiön kaapin oven auki, minun on pakko käydä sulkemassa se.
Pelkään ja kammoan myös muiden ihmisten kohtaamista. Olen aivan varma, että kaikki nauravat minulle ja arvistelevat minua. Välillä en ole voinut lähteä kaupungille kun olen aivan varma että kaikki siellä nauravat minulle koska olen ruma ja tyhmä. Olen varma että kaverini eivöt pidä minusta ja puhuvat pahaa selkäni takana. Häpeän itseäni jatkuvasti ja jos teen jotain noloa se vaivaa minua viikkoja. Koen jatkuvaa huonommuutta ja vertailen itseäni muihin, en koe onnistuneeni ikinä missään.
Minulla on myös hassuja ajatuksia välillä, pelkään ajaneeni autolla jonkun yli huomaamattani ja sitten vatvon sitä mielessäni.
Mikä ihme mua vaivaa? Olen ihan tavallisesta perheestä. Ainoa negatiivinen asia elämässäni on ollut peruskoulun kestävä koulukiusaaminen. Kiusaaminen ei kuitenkaan ole koskaan ollut niin pahaa että mua olisi esim tönitty tai pahoinpidelty yms. Lähinnä vain pilkkaamista. Myös lapsuudenkaverini harrastivat tuota nälvintää.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:39"]Kuulostaa osittain tutulta omasta nuoruudestani kun kaikkea oli meneillään yhtaikaa.
Yritä jollain tapaa kääntää tuo negatiivinen stressi positiiviseksi stressiksi, sellaiseksi joka antaa tekemisiin hieman potkua ja jälkikäteen hyvänolontunteen ja sellaisen että olen saanut aikaan jotain, sen sijaan että kiihdytät itsesi sellaiseen stressiin joka hajottaa mieltä ja jättää pelkän riittämättömyyden tunteen.
Salli itsesi hengähtää, ajattele ettei se maailma hajoa siitä jos joku kadun tuntematon katsoo kieroon (ihminen jota tuskin koskaan enää edes näet, joten mitä niistä?) tai joku asia jäänyt kesken tai tekemättä. Palkitse itsesi jollain asialla mikä saa ajatukset pois muusta, vaikka kynsilakalla, vartalovoiteella, leivonnaisella ja tee siitä oma kaunistus- tai herkutteluhetkesi välittämättä muista. Älä ajattele tai analysoi asioita liikaa, anna niiden mennä omalla painollaan niin niistä ei tarvitse miettiä niin että pääkapasiteetti käy täysillä koko ajan. Anna pään levätä, ja jos ei meinaa onnistua niin katso joku "aivot narikkaan"-tyylinen leffa, eli komedia tms.
Muista myös se, ettet sinä tästä maailmasta yksin valmista tee :) Luota siis myös enemmän muihin ihmisiin. Tsemppiä! :)
[/quote]
Muuten hyvä, mutta unohtakaa palkintoleivokset. Riesaksi ei kannata hankkia vielä lohtusyömistäkin. Been there done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:20"]
Googlaa erityisherkkyys, home, hajusteallergia.
[/quote]
Näitä ei ole olemassakaan, ne ovat "terveitä" nimityksiä oikeille häiriöille. Varsinkin tuo uusi muotinimike "erityisherkkä" = mikä ihana tekosyy
[/quote]
Erityisherkkyys ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihmisellä olisi ongelmia. Itse olen erityisherkkä (testejä löytyy netistä), mutta elämäni ei ole vaikeaa. Minulla herkkyys ilmenee esim. "normaalia" suurempana liikuttumisena.
Minulla samanikäisenä ollessani samanlaisia vaivoja. myöhemmin sain diagnoosin ainakin epävakaudesta persoonallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:17"]
Minulla samanikäisenä ollessani samanlaisia vaivoja. myöhemmin sain diagnoosin ainakin epävakaudesta persoonallisuudesta.
[/quote]
Siis epävakaasta tarkoitin
Kuulostat ap ihan multa. Koulukiusaaminen saattaa aiheuttaa myös traumaperäisen stressihäiriön. Siinä hermostokin käy kokoajan ylivilkkaana eikä toimi normaalisti. Mulla se aiheuttaa ahdistusta ja propralit auttaa siihen, ei rupee sydän ainakaan hakkaamaan tuhatta ja sataa pienistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:13"]
Olen 23-vuotias nainen, jolla on enemmän tai vähemmän kummia vaivoja. Nämä kaikki ovat alkaneet suunnilleen esimurrosiässä. Ensinnäkin mulla on kaikesta siis ihan kaikesta koko ajan kamala stressi. Kun yhdestä stressin aiheesta pääsee, tulee toinen. Aiheet voivat olla niinkin naurettavia kuten vaikka, että piti mennä maanantaina kauppaan, mutta suunnitelmiin tuli joku muutos ja pääsenkin kauppaan vasta tiistaina. Sitte kertaan jatkuvasti mielessäni että ei hätää, menen tiistaina kauppaan ja elämä jatkuu normaalina. Lisäksi olen hirveän järjestelmällinen ja en pysty keskittymään jos avomieheni on jättänyt esim keittiön kaapin oven auki, minun on pakko käydä sulkemassa se. Pelkään ja kammoan myös muiden ihmisten kohtaamista. Olen aivan varma, että kaikki nauravat minulle ja arvistelevat minua. Välillä en ole voinut lähteä kaupungille kun olen aivan varma että kaikki siellä nauravat minulle koska olen ruma ja tyhmä. Olen varma että kaverini eivöt pidä minusta ja puhuvat pahaa selkäni takana. Häpeän itseäni jatkuvasti ja jos teen jotain noloa se vaivaa minua viikkoja. Koen jatkuvaa huonommuutta ja vertailen itseäni muihin, en koe onnistuneeni ikinä missään. Minulla on myös hassuja ajatuksia välillä, pelkään ajaneeni autolla jonkun yli huomaamattani ja sitten vatvon sitä mielessäni. Mikä ihme mua vaivaa? Olen ihan tavallisesta perheestä. Ainoa negatiivinen asia elämässäni on ollut peruskoulun kestävä koulukiusaaminen. Kiusaaminen ei kuitenkaan ole koskaan ollut niin pahaa että mua olisi esim tönitty tai pahoinpidelty yms. Lähinnä vain pilkkaamista. Myös lapsuudenkaverini harrastivat tuota nälvintää.
[/quote]
Ihan niinku minun kynästä! Mulla on vaativa persoonallisuushäiriö. Kamalia asioita:
- suunnitelmien muutos (yleinen joustamattomuus joissain tietyissä asioissa)
- kaapin ovien auki jättäminen, kuiva-ainekaapissa tavarat "väärin", asioiden tekeminen väärässä järjestyksessä (mies laittaa kahvinpurut eka keittimeen ja kaataa veden sitten, väärin koska mitä jos vettä meneekin liikaa tai liian vähän? Pitää tehdä ylimääräisiä liikkeitä. Ärsyttää. Tekisivät muut niin kuin minä olen asiat todennut hyväksi tehdä yms. naurettavaa. -> yleinen joustamattomuus)
- rutiinin rikkoontuminen, esim. viihteellä käynti niin että jää iltarutiinit ja tv-ohjelmat näkemättä (monta päivää elämä ihan sekaisin ja mistään ei saa otetta)
- päässä pyörii noloja tapahtumia vuosien varrelta alkaen jostan 12-v ja jatkuen tähän päivään. Osa ei edes minun syytä, mutta hävettää silti. Stressissä jäävät luupiksi päähän pyörimään.
- en osaa nauttia saavutuksistani (intti, opinäytetyö englanniksi, julkaistuja artikkeleita jne.), tuntuu että ne ei ole mitään ja "olisin pystynyt parempaakin" ja sitten häpeän alisuorittamistani.
- olen ruma läski (oikeasti kaunis ja 5 kg ylipainoinen. Lenkkeilen ja juoksen 6-10 km useasti viikossa joten tuokin on alaspäin.
- pelottavia kuolemaan liittyviä pakkoajatuksia (mitä jos otan tuon keittiöveitsen tuosta pöydältä ja puukotan avokkiani tai kissaani, mitä jos kompastun rappusissa kun lähden ulos ja kuolen, mitä jos poliisi tulee oven taa ja kertoo [lisää valitsemasi kamaluus] jne.)
Hyviä puolia: olen järjestelmällinen, kurinalainen, aikaan saapa, keskittymiskykyinen, työorientoitunut, suhtauden intohimoisesti harrastukseeni, minulla on selkeä päivärytmi ja "aikaa kaikelle" jonka olen aikatauluttanut (omassa päässä).
Nautin: listoista, lukujärjestyksestä, aikatauluista, kartoista, luetteloista
En nauti: vanhojen tavaroiden pois heittämisestä, uusien vaatteiden ostosta itselleni (ainoissa kengissä reikiä monta vuotta ennen uusien ostoa, takki äitin vanha jne.), paljon kamaa muitten vanhoja periaatteella "kyllä nämä mulle vielä kelpaavat, ei kannata heittää pois ennen kuin loppuun käytetty".
Semmosta. Oikeasti ei niin paha kuin mitä tuosta saa kuvan. Asian kanssa oppii elämään ja diagnoosin saanti helpotti jo kummasti noita pahimpia.
Laitan vielä tän:
F60.5 Vaativa persoonallisuus
Ominaisia piirteitä ovat epäily, täydellisyyden tavoittelu, liikatunnollisuus, pikkutarkkuus, huolellisuus, itsepäisyys, varovaisuus ja jäykkyys. Henkilöllä saattaa olla hellittämättömiä epämieluisia ajatuksia tai yllykkeitä, jotka ovat lievempiä kuin pakko-oireisessa häiriössä.
T: 35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla samankaltaisia oireita, diagnoosina yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Eli olen kokoajan ahdistunut ja huolissani jostain. Päähän saattaa tulla vaikka että menetän lapset onnettomuudessa tai kuolen itse ja lapset jäävät yksin. Lisäkis mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Elämö on välillä raskasta kun pienetkin asiat vie voimia. Käyn psykoterapiassa kaks kertaa viikossa. Lapsuuteni oli huono, viinaa ja väkivaltaa, sieltä nämä ongelmat kai jihtuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon kaikille! En uskonut, että tämä avaus saisi näin monet lukemaan sen ja vielä kommentoimaan! Ja "kiva" kuulla että muillakin on vastaavia ongelmia, en ainakaan ole yksin.
Olen opiskelija eli taidanpa soittaa heti huomenna opiskelijaterveydenhuoltoon. Mitään lääkkeitä en mielelläni söisi, mutta olisi kiva päästä puhumaan jollekin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella tutulle. Olisin voinut itse kirjoittaa saman. Itsepohdiskelu ja keskusteluapu on tärkeää ainakin omalla kohdallani. Välillä on pitkiä aikoja, että elän "normaalisti", ilman terapiaa. Välillä tulee kausia, kun sinne taas haluaa hakeutua. Suosittelen keskusteluapua sinullekin. On henkisestä raskasta elää jatkuvasti varuillaan ja stressitilassa.
Elämä jatkuu, elämä kantaa. Yritetään tulla toimeen itsemme kanssa! :)
Googlaa erityisherkkyys, home, hajusteallergia.
Juu no ei ole ADD tuo. ADD on keskittymishäiriö.
Kyllä, sinulla on mielenterveysongelma. Lähes jokaisella ihmisellä on jossain vaiheessa elämäänsä jonkun sortin mielenterveysongelmaa, sitä ei kannata kauhistella. Apua kuitenkin tarvitset. Jos opiskelet, hakeudu opiskelijaterveydenhuoltoon ja pyydä päästä psykologille. Jos et opiskele, mene terveyskeskukseen ja kerro asiasi siellä. Voi myös käydä täällä https://www.mielenterveystalo.fi/Pages/default.aspx
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:20"]
Googlaa erityisherkkyys, home, hajusteallergia.
[/quote]
Kyse ei ole erityisherkkyydestä, homeesta eikä hajusteallergiasta. Unohda ap tällaiset höpötykset ja hae ihan oikeaa apua.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:20"]
Googlaa erityisherkkyys, home, hajusteallergia.
[/quote]
Kyse ei ole erityisherkkyydestä, homeesta eikä hajusteallergiasta. Unohda ap tällaiset höpötykset ja hae ihan oikeaa apua.
[/quote]Miksi erityisherkkyyttä ja altistumista myrkyille vähätellään? Kenen intresseissä tällainen propaganda on? Kyllä ap hyvin luultavasti on homeella ja hajuvedellä myrkytetty erityisherkkä aistija, eikä siinä ole mitään häpeämistä. Itsekin erityisherkkänä aistin asian niin olevan.
Voisit koittaa yrittää lieventää noita tuntemuksia erilaisilla tekniikoilla aluksi. Jos eivät auta, käy sitten lääkärillä.
1) Stressi. Tuohon sun kauppaesimerkkiin lääkkeeksi: kun unohtuu jotakin tai päätät jotakin, kuten vaikka kaupassa käynnin, kirjoita se ylös muistilistaan. Näin et varaa muistikapasiteettia kaupalle eikä se nouse säännöllisesti muistuttamaan ja säikyttelemään sua. Stressitaso pienenee.
2) Ahdistus ja pakkoajattelu. Onhan sinulla säännöllinen uni-ikkuna ja rytmi? Mene nukkumaan sopivaan aikaan ja nouse oikealla ajalla. Oikea aikainen nousu ei todellakaan ole herätyskello kesken rem-unen eli unien näkemisen. Kun ihminen herää luonnollisesti, hän nousee unikerrostumakerrostumalta niin kevyesti että unen ja valveen rajaa ei edes huomaa. Tuo remistä herääminen säikäyttää ja varmasti stressaannuttaa plus se on yksi tärkeimmistä lepovaiheista joka täytyy käydä läpi. Jos huomaat herääväsi unesta aina juuri remin aikana, siirrä nukkumaanmeno aikaasi puolella/tunnilla. Jos taas vastaavasti vetelet10 tunnin unia, herätä itsesi aikaisemmin
Mä puhun unesta ja levosta siksi, että masennussairaana olen huomannut miten väsyneenä tulee kaikenlaisia harhaluuloja toisten ilkeydestä ja ahdistusta. Virkeänä niitä ei yksinkertaisesti ole! Ajattelu on kristallisempaa ja kehonkielen ja mikroilmeiden lukeminen ilmeisesti luontaisempaa mikä poistaa sitten näitä vääriä "luuloja"
Tietenkin, kun olet jo vuosia ajatellut näin. Sun pelko ja pakkoajatusten hermoradat/synapsit (mikä lie se oikein termi) ovat vahventuneet eli ihan fyysisesti paksuntunut ja ajatus helposti lipsahtaa vanhalle urille. Esim. masennuslääkkeitä juuri monesti käytetään terapian lisänä siksi että kun tunnereaktiot on poistettu, ihminen voi helpommin etsiä muita positiivisempia ratoja ajattelulleen. Täytyy ymmärtäää että ajattelu todellisuudessa on hyvin fyysinen tapahtuma eikä abstrakti asia. Jokin viesti impulssi oikeasti lähtee liikkeelle ja riippuen siitä mille radalle se lähtee, tulee lopputulos. Terapian tarkoituksena on vahvistaa uusia ratoja niin että pakkomielteinen rata alkaa kuihtumaan. Tämä on hyvä juttu :) Se tarkoittaa sitä, että Sinä voit saada muutettua ajatustapojasi etkä ole tuomittu loppuelämäksesi ikäviin pelkoihin. Helppoa se ei ole ja vaatii pitkäjänteistä asenteen ja ajattelun muutosta sinulta. Voit aloittaa vaikka lukemalla Lauri Järvilehdon Tee itsestäsi mestariajattelia ihan vain ymmärtääksesi miten aivot toimivat, miten sanat säilötään skeemoittain ja millainen ajattelunprosessi on. Tsemppiä :)