Minkä yli et koskaan pääsisi?

Ei sitä voi etukäteen tietää.

Mount Everestin. Paitsi lentokoneella.

Siitä jos lapselleni sattuisi jotain. Toinen on sellaisen ihmisen menettäminen, josta tunsin vahvasti, että on mun sielunkumppani. Siitä en koskaan toivu samaksi ihmiseksi, joka olin aiemmin.

Porsimisesta liikakansoituksen keskelle.

Jos näkisin kumppanillani Antti Tapani -merkkisen hupparin.

On ollut koko ikäni kehonkuvan kanssa ongelmia, joten sanotaan että en koskaan pääsisi yli siitä jos olisin ihan oikeasti ylipainoinen.

Toisen ja viimeisen lapseni menettämisestä. Ensimmäisestä selvisin juuri ja juuri.

Koen nämä avaukset usein hyvin hänmentäviksi. Etukäteen ei voi tietää mistä kukakin "selviää" ja toisaalta mitä se selviäminen tarkoittaa?

Lapsen kuoleman olen kokenut mutta olenko selvinnyt siitä? Muiden lasten, puolison vuoksi oli pakko pysyä pystyssä. Ei ollut eikä ole vaihtoehtoja. Mutta tarkoittaako se, että olen selvinnyt. Olen hengissä, elämässä on paljon hyvää mutta suru kulkee joka päivässä mukana.

Ihminen selviää läheisen kuolemasta tai mistä tahansa oikeastaan koska usein se on ainoa vaihtoehto. Se, että kauhistellaan että "apua en kyllä ikinä selviäisi lapsen kuolemasta" on tekopyhää. Ennenkuin osuu omalle kohdalle et voi tietää.

No. Lapsistani on kaksi kuollut. Olen hengissä, mutta ikinä en "pääse yli". Silti täällä edelleen ollaan ja jatketaan, koska onko oikeasti olemassa mitään muuta vaihtoehtoa? tappaa itseni? Entä sitten nämä muut lapseni, jotka ovat jo menettäneet sisaruksiaan? Tulla hulluksi? No, se ei tahdonvoimalla onnistu.

Moni muu asia vie alas ja lyö lujaa, mutta entä sitten? En minä ole ainoa, jolla on ollut kohtuuttoman rankkaa.

Kaikesta selviää ja kaikesta pääsee yli.

Jollekin se on tietenkin jo geeniperimässä saatujen ominaisuuksien takia ”helpompaa”, ainakin se voi näyttää siltä.

Ihminen on siitä omituinen olio, että sopeutuu vähän liiankin hyvin. Ei siis voi tietää ennenkuin kohdalle osuu.

Läheinen ihminen tai oma koira katoaisi eikä löytyisi koskaan.

Jos tytär sanoisi leikkauttavansa itselleen pallit

Lapsen kuolemasta ei selviä muuttumatta muuksi.

Jotkut sanovat: ei en ikinä kestäisi sitä!

Eivät hekään " kestä" jotka joutuvat sen kokemaan.

Pahinta on, kun lastaan ei koskaan enää voi nähdä. Se on omalaatuinen tunnetila.

Miesvastaisuudesta. Se syö miestä. Joten jatkakaa vain, naiset, jatkakaa…

Työkkärin kynnyksen.

Minähän en töihin mene, kun tulen toimeen vallan hyvin ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Porsimisesta liikakansoituksen keskelle.

Onneksi Suomessa ei ole liikakansoitusta. On noi keskukset aika kaukana täältä.

Työpaikkakiusaamisen yli ei pääse, pahinta lajia. Eräässä pikaruokapaikassa Helsingissä on kylmä ja kyyninen p"ska ravintolapäällikkönä.. Vaikuttaa siltä, että hän hyväksyy lasten seksuaalisen hyväksukäytön mikäli se kohdostuu poikiin. Ravintola sijaitsee jossain 00320-00390 alueella.

Yksin jääminen on ollut asia, josta en ole selviytynyt.

18/19 Kaiken lisäksi tämä ravintolapäällikkö on nainen.