Miten eroon lapsuudenystävästä? :(
Olen muuttamassa yli 10-vuoden jälkeen takaisin pienelle kotipaikkakunnalleni. Muutoon syyt kotipaikkakunnalleni on ainoastaan positiiviset, tätä yhtä lapsuudenystävää lukuunottamatta.
Suurin osa tuttavista ja sukulaisistani tietää jo, että muutan takaisin avopuolisoni kanssa. Olemme jo ostaneet omakotitalon, ja alkanut järjästellä muuttoa yms. Mutta tästä en ole halunnut kertoa lapsuudenystävälleni, vaan olen puhunut vaan "niitä näitä" aina välillä netissä ja yritellyt vältellä häntä viime aikoina. (puhumme vain netissä, tai olen känyt hänen luonaa kerran vuodessa kahvilla. Sillä välimatkaa on ollut satoja kilometrejä)
Tämä lapsuudenystäväni on sellainen, minkä kanssa minulla ei ole enää mitään yhteistä. Paitsi se, että olemme käyneet samaa koulua, ja meillä on yhteisiä tuttavia. (Emme ole olleet koskaan edes samalla luokalla, tutustuin häneen naapurini kautta lapsena) Juttelu hänen kanssaan tuntuu aina todella väkinäiseltä, hänellä on aina ne samat jutut. Hän ei käy koskaan missään, eikä halua kokeilla mitään uutta. Ollut kotiäitinä tai työttömänä koko elämän siitä saakka, kun koulusta pääsi. Eniten hänessä ärsyttää jatkuva negatiivisuus, siitä miten kaikki on aina huonosti, ja miten muilla on niin helppoa.
Olen pyrkinyt viime vuosina eroon huonoista kaverisuhteista. En halua (turhaa) negatiivisuutta elämääni. Mutta ajatus tästä ystävästä vaan rupeaa ahdistamaan. En millään jaksaisi olla hänen kanssaan enää tekemisissä.. Mutta en tiedä miten pääsisin hänestä eroonkaan? Olemme tuntenut 20-vuotta, eikä hänellä ole juurikaan kavereita.
Kommentit (17)
Älä sano mitään ilkeää, mutta lyhennä ulosantiasi.
"Unohda" vain vastata viesteihin, kyllä se tajuaa. Itse juuri toivottelin hyvää uutta vuotta ja kyselin kuulumisia, viesti on luettu mutta ei vastannut. Kyllä se perille menee.
Mä en oikein ymmärrä miksi pidit lapsuuden ystävääsi yhteyttä jos et hänen kanssaan halunnut edes olla tekemisissä. Tiedän, että on vaikeaa kertoa tästä, mutta onhan se surullista myös tälle kaverille kun alat tylysti vastailemaan ja muutat yhtäkkiä takaisin ja pyrit vain pysymään kaukana hänestä.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 20:59"]
Mä en oikein ymmärrä miksi pidit lapsuuden ystävääsi yhteyttä jos et hänen kanssaan halunnut edes olla tekemisissä. Tiedän, että on vaikeaa kertoa tästä, mutta onhan se surullista myös tälle kaverille kun alat tylysti vastailemaan ja muutat yhtäkkiä takaisin ja pyrit vain pysymään kaukana hänestä.
[/quote]
Ei hän aina ole ollut tuollainen. Mutta mitä enemmän ikää meille molemmille tulee, sitä enemmän erilaisia olemme. Ja vuosi vuodelta kaverini tuntuu entistä katkerammalta. Tuntuu ettei enää ole muita puheenaiheita kun puolituttavien elämän ruotimista ja niiden arvostelua. Kaikki on aina niin negatiivista. Olen parina viime vuonna yrittänyt vähentää hänen kanssa juttelua.. Mutta sitten tulee monta viestä "missä oot, kun ei ole kuulunu mitään oothan kunnossa?" jne. Niin pakko on ollut vastata välillä.. :/
Ahdistaa, kun tiedän että hän haluaa olla enemmän tekemisissä kun muutan.
-ap-
Välttelet vaan muuton jälkeenkin, kyllä se jossain kohtaa alkaa ymmärtämään ettei sinua kiinnosta.. Keksit vaan heti alkuun hyviä tekosyitä kuten uuden talon remppaa ja töitä.. Hän ymmärtää ettet kerkeä, niin ei ole kyselemässä perääsi.. Toivottavasti ette asu ihan naapureina?
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 21:42"]
Välttelet vaan muuton jälkeenkin, kyllä se jossain kohtaa alkaa ymmärtämään ettei sinua kiinnosta.. Keksit vaan heti alkuun hyviä tekosyitä kuten uuden talon remppaa ja töitä.. Hän ymmärtää ettet kerkeä, niin ei ole kyselemässä perääsi.. Toivottavasti ette asu ihan naapureina?
[/quote]
Ei onneksi olla naapureita, välimatkaa on 8-15km. Kaverini myös pelkää autolla ajoa, joten ei mieluiten liiku minnekään kotoa, vaan olettaa että minä käyn siellä. (Hänen eläkkeellä oleva äiti käyttää aina kaupassa tai mies, jos on kotona)
Minulla ei valitettavasti ole vielä töitä, joten en sitä voi käyttää tekosyynä.. Mutta ehkä tekosyyksi riittä se.. Että miehelläni on aina auto, kun menee töihin.. Eikä välttämättä varmaan houkuta tuoda pieniä lapsia minun luokse, keskelle remppaa? (remonteilla kun on tapana viipyä..)
Ehkä se tästä. En vain haluaisi valehdella tai olla ilkeä. Yksi hyvä ja huono luonteenpiirteeni on empaattisuus, josta olen pyrkinyt ajoittain pääsemään eroon.. Kun tuntuu että siitä on vain haittaa. Vaikka olen aina ollut sitä mieltä ettei ystäviä voi olla liikaa.. Mutta en haluaisi että ystäväpiirissä on negatiivisia ihmisiä enää tässä vaiheessa elämää.
-ap-
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 20:50"]Älä sano mitään ilkeää, mutta lyhennä ulosantiasi.
[/quote]
D
Mitä jos kertoisit rehellisesti tälle ystävälle, miksi et halua olla tekemisissä, vaikka se vaikeaa onkin. On hirveää, jos ei itse ymmärrä hylkäyksen syytä, silloin asiasta on todella vaikeaa päästä yli. Se voisi myös toimia tarpeellisena herätyksenä ystävällesi, ehkä hän saisi uusia näkökulmia elämäänsä. Loppujen lopuksi uskon että rehellisyydellä loukkaisit häntä vähemmän.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 20:50"]
Älä sano mitään ilkeää, mutta lyhennä ulosantiasi.
[/quote]
Alapeukutin tätä vahingossa, piti yläpeukuttaa.
Minulla oikeastaan meni poikki niin kuin 4 kertoi. Kahden kanssa. En tosin muista kuka jätti vastaamatta ensimmäisen kanssa, mutta toisen kanssa tapahtui juuri niin että ystäväni ei enää vastannut. Tosin minä itsekin olin jo alkanut tuntemaan ettei tässä ole enää ideaa. Sama toisen kanssa. Elämä vei eri suuntaan. Jos sinun kaverisi on valittaja ja sinä empaattinen niin sinä olet terapeutti tälle. Ainakin minun silmissäni.
Olet mielestäni itsekäs vaan. Hänellä paralla ei ole kavereita.
Mulla on paljon hankalampi lapsuudenystävä. Hän on sairastunut skitsofreniaan ja ollut jo monta vuotta auvan sekaisin. Hän soittelee usein sekaisia kiukkuisia ouheluita ja on hankala tavatessamme. Olen silti yrittänyt olla hänen kanssaan tekemisissä vähän. Hylkääminen täysin tuntuu huonolta.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 22:29"]
Mitä jos kertoisit rehellisesti tälle ystävälle, miksi et halua olla tekemisissä, vaikka se vaikeaa onkin. On hirveää, jos ei itse ymmärrä hylkäyksen syytä, silloin asiasta on todella vaikeaa päästä yli. Se voisi myös toimia tarpeellisena herätyksenä ystävällesi, ehkä hän saisi uusia näkökulmia elämäänsä. Loppujen lopuksi uskon että rehellisyydellä loukkaisit häntä vähemmän.
[/quote]
Niin se varmaan olisi tehtävä.. Mutta miten tälläisen asian voi kertoa mahdollisimman "kivuttomasti"? En haluaisi vain "töykäsyttää" Tyyliin näin "En jaksa sun jatkuvaa valittamista ja ihmisten haukkumista, hanki oma elämä. Enkä halua kuulua siihen"
En tiedä onko ystäväni masentunut tms. Vai miksi käyttäytyy noin, tuntuu ettei elämässä ole mitään positiivista, aina jotain negatiivista sanottavaa oli se sitten kuinka pieni asia tahaansa, niin se on aina huono juttu. Hänen miehensä on samanlainen, eikä ole usein edes kotona. Kaverini on vain kotona lasten kanssa.
Olen yrittänyt ymmärtää, kehua ja rohkaista. Mutta tuntuu etten enää jaksa. Haluaisin vaan keskittyä positiivisiin asioihin, joita on kerrankin elämässäni.
-ap-
No huh huh.. Hiljaseks vetää tälläset.. Entä jos itse olisit tuo jätettävä tyyppi, miltä susta tuntuis? Kivalta?
Elämä kotiäitinä neljän seinän sisällä 24/ tekee katkeraksi. Se on ihan normaalia. On myös normaalia ruotia muiden elämää, jos omaa elämää ei ole. Ollaan kateellisia, kun muut kehtaa tehdä jotain muuta kun olla kotona lasten kanssa!
Jaxu haleja teille molemmille!
ps. Pidä hiljaiseloa, ehkä se mamma herää "kotiäitikoomasta" siinä vaiheessa kun lapset menee kouluun, ja pitää ruveta miettimään taas omaa elämää..?
Vastaa tylsästi viesteihi, niinku einytkiinnosta tyylillä ja älä itse aloita keskustelua, kommentoi tilapäivityksiin yms. Kun hän huomaa että sinua ei kiinnosta ei hänkään jaksa enää yhteyttä pitää.