Lue keskustelun säännöt.
Olenko outo äiti kun en pelkää lapseni puolesta?
27.10.2021 |
Tuntuu, että täällä varsinkin usein näkee tekstejä joista voisi ymmärtää jatkuvan huolen kuuluvan äitiyteen, mutta itse en ole oikein koskaan huolissani lapsestani.
En siis tunnista äitiyden jatkuvaa huolta, vaikka sen pitäisi ilmeisesti kuulua äitiyteen?
Vai onko muitakin joita ei pelota tai huoleta lapsensa puolesta?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. En pidä itseäni outona.
Vierailija kirjoitti:
Olet onnekas, sinulle ei varmaan ole koskaan sattunut läheisen menetystä. Omalle kohdalleni on ja olen aina huolissani lapsistani, jos sovitusti eivät tule kotiin tai heistä ei kuulu mitään vaikka olisi pitänyt. Muuten en ole.
Siis toki tuollaisissa tilanteissa huolestun hetkellisesti, mutta tarkoitin sellaista yleishuolta joka monilla on (pärjääkö lapsi maailmassa, mitä jos jotain tapahtuu vaikka kaikki on hyvin nyt jne).
Moni sanoo, että tuo yleishuoli tulee heti kun lapsi syntyy ja vainoaa loppuelämän.
Ap
Ei se 24/7 jatkuva huoli ole normaalia.
Sinun lapsena olisi varmaan helpompaa kuin sellaisen jonka perässä roikutaan lapsena, teininä ja vielä aikuisiällä. Nimim.kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokin tunnelukko?
Onkohan yhtäkään ketjua jossa ei tyrkytetä lukkoja.
No ei kai tuollainen ole normaalia, että pelkää etukäteen ettei lapsi pärjää elämässään. En ainakaan itse pelkää. Olen kyllä yrittänyt tehdä parhaani äitinä, ollut läsnä, hoivannut, kasvattanut parhaani mukaan ja tukenut, myös rajoista pitänyt kiinni. Muuta ei ole tarjota, toivotaan että pärjäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ennen pelännyt, mutta elämä on tässä valitettavasti opettanut. Nykyään en muuta teekään kuin pelkään, ikävä kyllä syystäkin.
Me ihmiset ollaan erilaisia. Se ettei murehdi asioita ennakkoon vaan elää hetkessä ja korjaa nykypäivän asioita. Ei tee ihmisestä epänormaalia. Ite erilaisia ihmiskohtaloita paljon nähneenä en ole murehtinut lasteni tulevaisuutta. Vaan hoitanut nykypäivän asioita. Tai oikeastaan yhden epävarman asian hoidin joskus kuntoon. Se oli sitä, että jos itselleni tapahtuu jotain. Niin lapset pääsevät isälleen asumaan ja isä osaa hoitaa. Kun on vietänyt heidän kanssa aikaa kumminkin. Mut muuten en huolehdi ja pelkää asioita. Kaikki asiat ja tilanteet hoidetaan ja selvitetään silloin kun ne on ajankohtaisia. Kukaan meistä ei voi kuitenkaan ennustaa lastemme tulevaisuutta niin hyvin. Että voisimme ennakoida kaiken. Lapset tekee virheitä toisinaan, aivan kuten me aikuisetkin. Kasvu on sitä, et virheet korjataan ja niistä opitaan. Ei me parat oppimatta kaikki mitään kiitettävän lapsia aikuisenakaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet onnekas, sinulle ei varmaan ole koskaan sattunut läheisen menetystä. Omalle kohdalleni on ja olen aina huolissani lapsistani, jos sovitusti eivät tule kotiin tai heistä ei kuulu mitään vaikka olisi pitänyt. Muuten en ole.
Siis toki tuollaisissa tilanteissa huolestun hetkellisesti, mutta tarkoitin sellaista yleishuolta joka monilla on (pärjääkö lapsi maailmassa, mitä jos jotain tapahtuu vaikka kaikki on hyvin nyt jne).
Moni sanoo, että tuo yleishuoli tulee heti kun lapsi syntyy ja vainoaa loppuelämän.
Ap
Ei minullakaan mitään jatkuvaa yleistä huolen tunnetta ole eikä ole koskaan ollut. Lapset on 14, 16 ja 20v. Luotan lapsiini ja siihen että he pärjäävät. Tietysti jos eivät tule sovittuun aikaan, soitan heille ja jos eivät vastaa, huolestun hetkellisesti. Yksi lapsista onnollut vakavasti sairas, se kesti kolmisen vuotta ja silloin olin tietysti huolissani. Mutta kaiken ollessa hyvin ei ole syytä huoleen.
Minä en pelkää kovin paljon. Johtuu siitä, että lapsi on ollut pienenä sairas ja hänelle on tehty monta leikkausta. Kaiken kokemamme jälkeen, en pelkää hänen puolestaan tavallisia asioita. Ehkä ajattelen niin, että hänet olisi otettu pois minulta, jos olisi tarkoitettu niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän niitä lapsia silloin tee, jos huolettaa miten rapistuvalla maapallolla pystyy elämään.
Jos on ollut tavallista vaikeampaa, kun lapsi on ollut pieni. Ajattelee, että ongelmat yhdelle ihmiselle olivat siinä. Ei jaksa huolehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän niitä lapsia silloin tee, jos huolettaa miten rapistuvalla maapallolla pystyy elämään.
Jos alkaisi huolestumaan, ei täällä ehtisi tehdä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän niitä lapsia silloin tee, jos huolettaa miten rapistuvalla maapallolla pystyy elämään.
Jos alkaisi huolestumaan, ei täällä ehtisi tehdä muuta.
Niin, kuka ehtiikään? Matalampiälyiset eläimet jatkavat toimiaan kuten ennenkin, kun eivät koko asiasta ole kuulleet eivätkä siitä mitään ymmärtäisikään.
Aika luonnotonta että ei ole mistään huolissaan, kyllä mä ainakin jarrutan monesti lapsia heidän tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Aika luonnotonta että ei ole mistään huolissaan, kyllä mä ainakin jarrutan monesti lapsia heidän tekemisissä.
Minkä tyyppisissä tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika luonnotonta että ei ole mistään huolissaan, kyllä mä ainakin jarrutan monesti lapsia heidän tekemisissä.
Minkä tyyppisissä tekemisissä?
Sellaista mikä on lapselle haitallista, kyl meillä noudatetaan ihan ikärajoja pelejen ja päihteiden suhteen, noudatetaan lakia, mopolla ja autolla ei ajeta ilman korttia muualla kuin omalla pellolla, vaikka osaakin hyvin... Ei saa varastella vaikka kaverit niin tekis, oon neuvonut että ei lähde edes mukaan kauppaan jos tietää että toiset ritsaa... Pidetään kotiintuloajat ja soitetaan perään jos on myöhässä.. oon nähnyt paljon näitä vanhempia joita ei mikään huoleta, ei niistä lapsista pidetä myöskään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän niitä lapsia silloin tee, jos huolettaa miten rapistuvalla maapallolla pystyy elämään.
Jos alkaisi huolestumaan, ei täällä ehtisi tehdä muuta.
Niin, kuka ehtiikään? Matalampiälyiset eläimet jatkavat toimiaan kuten ennenkin, kun eivät koko asiasta ole kuulleet eivätkä siitä mitään ymmärtäisikään.
Elämässä pitää olla järkevyyttä. Jos on perhe, on muitakin huolehdittavana kuin itse. Lapsilleen haluaa rakentaa optimaalisen hyvän elämän. Liika huolestuminen ei tuo mitään hyvää.
Elämässä kun yrittää parhaansa, se riittää. Sen pitää riittää. Enempää yksi ihminen ei voi tehdä.
Olet onnekas, sinulle ei varmaan ole koskaan sattunut läheisen menetystä. Omalle kohdalleni on ja olen aina huolissani lapsistani, jos sovitusti eivät tule kotiin tai heistä ei kuulu mitään vaikka olisi pitänyt. Muuten en ole.