Mitä mieltä olet sarja-avioitujista?

Jokaisen oma asia. Toki vähän kummastuttaa jos on menossa jo tyyliin kuudes liitto, mutta mitäpä se mun kummeksuminen muiden liittoon vaikuttaa. Mun ja miehen avioliitto on miehelle kolmas liitto. Ei mies koko ajan ole naimisiin mennyt vaan on melkein 60v jolla menossa kolmas pitkä suhde.

Ihan sama.

Aika surullisia tapauksia tuollaiset. Ja varsinkin silloin jos he loppujen lopuksi jäävät kuitenkin viimeisen avioeron - sanotaan nyt vaikkapa se 6. avioliitto - jälkeen yksin. Silloin herää kysymys mitä ne kaikki avioliitot kannattivat. Eikö olisi jo viimeistään 2. avioeron jälkeen pitänyt nähdä että kyseisestä ihmisestä ei ole avioliittoon?

Ei kestetä arkea ja sitä, kun alkuhuuma suhteessa päättyy.

Se asia ei vaihtamalla parane.

Avoliittoina ymmärrän, avioliittoina en, koska jälkimmäiseen liittyy kiinteästi lupaus rakastaa toista niin myötä- kuin vastamäessäkin, kunnes kuolema erottaa avioparin. Mikäli päädytään avioeroon, on tullut valehdeltua Jumalalle, vihkijälle ja ennen kaikkea toisilleen. Huom! En ole mikään uskovainen, mutta minulla on tiettyjä periaatteita, joista en jousta tuumaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kestetä arkea ja sitä, kun alkuhuuma suhteessa päättyy.

Se asia ei vaihtamalla parane.

Ihmettelen että mikä järki on ottaa ihminen joka on jo kolmesti ollut liitossa? Eikö varotus kellot soita.

Kukin tyylillään. Kaverini on sarja-avioituja, ei hän koskaan ole seurustellut, aina vain avioliittoon. Hänen toinen vanhemmista on päättänyt itse oman elämänsä kaverin ollessa pieni, tämä vaikuttaa varmasti. On kaveri sanonutkin, että häntä pelottaa jäädä yksin ja olo on jokseenkin turvallisempi, kun suhde on virallinen. Nyt on menossa 5. avioliitto, tämä vaikuttaa paljon tasaisemmalta ja onkin kestänyt jo selvästi aiempia pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Aika surullisia tapauksia tuollaiset. Ja varsinkin silloin jos he loppujen lopuksi jäävät kuitenkin viimeisen avioeron - sanotaan nyt vaikkapa se 6. avioliitto - jälkeen yksin. Silloin herää kysymys mitä ne kaikki avioliitot kannattivat. Eikö olisi jo viimeistään 2. avioeron jälkeen pitänyt nähdä että kyseisestä ihmisestä ei ole avioliittoon?

Melko tylyä. Mietipäs tilannetta, että menet naimisiin, ja puolisosi on vaikkapa patologinen valehtelija, joka pettää ja lopulta jättää... tarkoittaako se, ettei sinusta ole avioliittoon?

Toki sen kuudennen avioliiton kohdalla tai aiemminkin kannattaa tutkailla itseään, että tuleeko valittua toistuvasti vääräntyyppinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Aika surullisia tapauksia tuollaiset. Ja varsinkin silloin jos he loppujen lopuksi jäävät kuitenkin viimeisen avioeron - sanotaan nyt vaikkapa se 6. avioliitto - jälkeen yksin. Silloin herää kysymys mitä ne kaikki avioliitot kannattivat. Eikö olisi jo viimeistään 2. avioeron jälkeen pitänyt nähdä että kyseisestä ihmisestä ei ole avioliittoon?

Eron syy ei välttämättä aina siinä ihmisessä joka avioituu kolmatta kertaa. Esim. mun mies erosi ensimmäisestä vaimosta kun vaimo petti jatkuvasti ja ryyppäsi. Naisella oli pahoja mielenterveysongelmia jotka jatkuvat edelleen, vaikuttaa olevan sukurasite. Miehen toinen liitto päättyi yhteisymmärryksessä kun suhde oli muuttunut kaverilliseksi. En ymmärrä miksi nuo kertoisi siitä, että mun miehestä ei ole avioliittoon. Kun ei se aina ole itsestä kiinni onnistuuko se liitto vai ei, sen näkee kun miettii miehen ensimmäistä liittoa.

Kolmannen kerran avioituva voi olla myös kerran eronnut ja kerran leskeksi jäänyt. Onko tällöinkin avioliittoon sopimaton ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Avoliittoina ymmärrän, avioliittoina en, koska jälkimmäiseen liittyy kiinteästi lupaus rakastaa toista niin myötä- kuin vastamäessäkin, kunnes kuolema erottaa avioparin. Mikäli päädytään avioeroon, on tullut valehdeltua Jumalalle, vihkijälle ja ennen kaikkea toisilleen. Huom! En ole mikään uskovainen, mutta minulla on tiettyjä periaatteita, joista en jousta tuumaakaan.

Nah, minä taas näkisin sen taloudellisen sopimuksen purkamisen työläänä, voihan sitä toki tehdä joka kerta avioehdonkin, mutta joka tapauksessa työlästä.

Kai siihen voi olla monta syytä.

On niin tylsä, ettei yksikään puoliso kestä pitkään.

On jokin perversio tai ikävä riippuvuus, joka paljastuu vasta myöhemmin.

Tai on sellainen, joka nauttii ensihuumasta, ja kyllästyy sitten.

Vierailija kirjoitti:

Avoliittoina ymmärrän, avioliittoina en, koska jälkimmäiseen liittyy kiinteästi lupaus rakastaa toista niin myötä- kuin vastamäessäkin, kunnes kuolema erottaa avioparin. Mikäli päädytään avioeroon, on tullut valehdeltua Jumalalle, vihkijälle ja ennen kaikkea toisilleen. Huom! En ole mikään uskovainen, mutta minulla on tiettyjä periaatteita, joista en jousta tuumaakaan.

Me ei olla kyllä Jumalan edessä mitään vannottu koska menimme naimisiin maistraatissa. Kahden ihminen väliseen sopimukseen ei tarvitse seata Jumalaa ja uskoa. Sä voi omalla kohdallasi olla joustamatta, mutta ei muiden tarvitse tehdä sun mielen mukaan. Jos olet naimisissa, niin toivo ettei puolisosi koskaan halua erota. Et nimittäin koskaan voi tietää 100% varmasti, että ei eroa tule.

Ei se pelkkä naimisiinmeno, mutta kun jokaisen kanssa pitää tehdä se "rakkauslapsi" tai kaksi. 

Lumppuja ja gigoloja tuollaiset ihmiset!

Avioero maksaa sitä hakevalle 200 €.

Vierailija kirjoitti:

Avioero maksaa sitä hakevalle 200 €.

Plus ositus jonkun ..600 e?

Voihan sen toki hoitaa itsekin, mutta voi toisinaan olla työlästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullisia tapauksia tuollaiset. Ja varsinkin silloin jos he loppujen lopuksi jäävät kuitenkin viimeisen avioeron - sanotaan nyt vaikkapa se 6. avioliitto - jälkeen yksin. Silloin herää kysymys mitä ne kaikki avioliitot kannattivat. Eikö olisi jo viimeistään 2. avioeron jälkeen pitänyt nähdä että kyseisestä ihmisestä ei ole avioliittoon?

Eron syy ei välttämättä aina siinä ihmisessä joka avioituu kolmatta kertaa. Esim. mun mies erosi ensimmäisestä vaimosta kun vaimo petti jatkuvasti ja ryyppäsi. Naisella oli pahoja mielenterveysongelmia jotka jatkuvat edelleen, vaikuttaa olevan sukurasite. Miehen toinen liitto päättyi yhteisymmärryksessä kun suhde oli muuttunut kaverilliseksi. En ymmärrä miksi nuo kertoisi siitä, että mun miehestä ei ole avioliittoon. Kun ei se aina ole itsestä kiinni onnistuuko se liitto vai ei, sen näkee kun miettii miehen ensimmäistä liittoa.

Kolmannen kerran avioituva voi olla myös kerran eronnut ja kerran leskeksi jäänyt. Onko tällöinkin avioliittoon sopimaton ihminen?

Näin ne sarja-avioitujat selittelevät. Muista löytyy aina vikaa, ei koskaan itsestä. Isäni on neljättä kertaa aviossa ja syy löytyy peiliin katsomalla. Näin puolueettomana tyttärenä voin sen todeta.

Itse olen sillä kannalla, että avioliitto solmitaan vain kerran, eli vasta sitten, kun ollaan oikeasti varmoja. Koska kyseessä on kuitenkin kahden kauppa tämä voi silti päätyä eroon, mutta tuolloin itse en enää namisiin menisi.

Tämä tosin lienee omaa kyynisyyttäni joten toinen avioituminen ei vielä mielestäni ihmisestä mitään erityistä kerro, kolmannen kohdalla alan epäillä onko kyseessä hieman harkitsematon tyyppi joka ei näe huomista pidemmälle ja neljännen kohdalla olen tästä jo melko varma. Tiedostan kuitenkin, että saatan olla väärässä ja pidän suuni kiinni.

Minulla on mitä parhain aviomies ja jos hän menehtyisi ennen minua, en enää koskaan menisi uudelleen naimisiin. En alkaisi edes seurustella kenenkään muun miehen kanssa, en pystyisi siihen. Toivon, että saisimme aikanaan lähteä yhdessä ilman, että toisen osapuolen täytyy jäädä suremaan. Mutta sellainen on harvinaista: yleensä silloin on kyse jostakin onnettomuudesta.