Lue keskustelun säännöt.
Niin surullinen tyttäreni masennuksesta
26.10.2021 |
28-vuotias tyttäreni kärsii pahasta masennuksesta eikä jaksa tehdä mitään elämässään. Surettaa, miten hänellä menee elämän parhaat vuodet kotona maatessa.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako apua? Oletko omaisena vertaisryhmässä? Voimia!
Psykoterapia auttoi minua. Onko hänellä mahdollisuus saada psykoterapiaa?
Otan osaa. Kärsin itse masennuksesta, olen kärsinyt siitä koko aikuisikäni. Sitä ei huomaa ulospäin minusta ja välillä on kuukausia jolloin elämä hymyilee :) sitten kun se masennus kausi jälleen iskee päälle, haluaisi vain kuolla pois. En ole itsetuhoinen, vaan kaikki tuntuu silloin toivottomalta. Silloin koen itseni rumaksi ja hyödyttömäksi yhteiskunnalle. Kun masennus helpottaa, olen taas oma itsevarma itseni josta ihmiset pitävät. Kaikki parisuhteeni ovat menneet pilalle masennukseni vuoksi. Tämä on maailman vaikein ja tuskallisin tauti. Ole sinä AP rakastava vanhempi lapsellesi. Et ymmärrä täysin mitä hän kokee. Minä ymmärrän. Rukoilen puolestanne ja lähetän teille molemmille lämpöisen halauksen :)
Elämä voittaa.
Tulee se masennus milloin tahansa, niin aina se vie ne "parhaat vuodet". Ei elämässä taida olla mitään ikää, milloin ei kokisi, että miksi juuri nyt.
Älä kuitenkaan tyttärellesi puhu mitään tuollaista. Anna hänen toipua rauhassa, auta minkä voit ja hanki hänelle ammattiapua, jos ei sitä vielä ole. Ja lohduta, että mitä ikinä nyt jääkin tekemättä masennuksen takia, hän voi tehdä sen parannuttuaan. Ei ole mikään kiire eikä hätä, kaikki järjestyy ajallaan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole työpaikkaa? Voisiko hakea opiskelemaan?
Itsekö diagnosoit? Anna kun arvaat, silloin kun nuorena olisi ollut menossa, se oli ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia auttoi minua. Onko hänellä mahdollisuus saada psykoterapiaa?
Älä. Kyseessä voi olla sekopäävanhempi, joka tehtailee lähetteen lapsestaan.
Minun poikani kärsii myös masennuksesta. Melkein samanikäinen kuin sinun tyttäresi (26-vuotias). Olo on niin voimaton kun en vaan tiedä miten voisi auttaa jos nuori on haluton tekemään elämässään mitään ja mikään ei kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ongelmista syytetään vanhempia, hyvin usein masennusta aiheuttaa ainoastaan yhteiskunta. Oli itsellekin oikeasti hirveä shokki hypätä idyllisestä, turvatusta lapsuudesta koulu- ja työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se kärsii seksin puutteesta?
Hyi helvetti vakava aihe masennus ja heti ollaan palstatrollien puolesta tuomassa näitä seksijuttuja tänne.
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailma ei ole helppo paikka kasvaa aikuiseksi. Monilla nuorilla menee todella huonosti
AP:n tytär ei ole nuori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kärsii seksin puutteesta?
Hyi helvetti vakava aihe masennus ja heti ollaan palstatrollien puolesta tuomassa näitä seksijuttuja tänne.
Läheisyyden puute on myös vakava aihe ja se voi johtaa masennukseen
Katsoin kerran terapeutin videon siitä kuinka hän aloittaa aina uuden asiakkaansa kanssa Maslowin tarvehierarkian läpikäymisellä. Eli onko ihmisen inhimilliset tarpeet oikeasti täytetty perustarpeista korkeampiin tarpeisiin. Musta tuntuu että tuossa on oikeasti ideaa. Oma masennukseni oli loppujen lopuksi tukahdutettua kiukkua siitä että elämäntilanteeni oli surkea mutta en tunnistanut enkä tunnustanut sitä, tukahdutin vain kun olin lapsena siihen tottunut. Koska omat vanhempani olivat hyvää tarkoittavia mutta niin väsyneitä. Ei heillä ollut tilaa ottaa vastaan lapsen pahaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole työpaikkaa? Voisiko hakea opiskelemaan?
Huoh, aina pidetään työpaikkaa ja koulutusta avaimena onneen. Mä olen aloittajan tyttären ikäinen työssä käyvä diplomi-insinööri ja kärsin masennuksesta. Jonain päivinä tuntuu mahdottomalta nousta sängystä ylös, mutta saan pakotettua itseni tekemään sen, koska laskut on vaan maksettava eikä vuokranantajalle kelpaa henkiset ongelmat selitykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kärsii seksin puutteesta?
Hyi helvetti vakava aihe masennus ja heti ollaan palstatrollien puolesta tuomassa näitä seksijuttuja tänne.
Läheisyyden puute on myös vakava aihe ja se voi johtaa masennukseen
Tuo on totta. Itseäni helpottaa toisen kosketus, se kun kuulee sanat 'rakastan sinua". Ja seksi tuo aivoihin mielihyvähormoneja jotka helpottavat masennusta. Ero on minulle masentuneelle aina ollut maailmanloppu. Lyhyestäkin suhteesta. Vain toinen masentunut voi tämän ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole työpaikkaa? Voisiko hakea opiskelemaan?
Huoh, aina pidetään työpaikkaa ja koulutusta avaimena onneen. Mä olen aloittajan tyttären ikäinen työssä käyvä diplomi-insinööri ja kärsin masennuksesta. Jonain päivinä tuntuu mahdottomalta nousta sängystä ylös, mutta saan pakotettua itseni tekemään sen, koska laskut on vaan maksettava eikä vuokranantajalle kelpaa henkiset ongelmat selitykseksi.
Jep. Minulle työt on yksi suurimmista syistä masennukseeni. Elämä tuntuu turhalta puurtamiselta ja kärsimykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Tämän keksityn vastenmielisen itsesäälispämmin tunkeminen asiallisiin ketjuihin ei mitenkään edistä sun asiaa. Se on sulle niin monta kertaa sanottu jo että kyse ei ole enää siitä että yrittäisit saada positiivista muutosta aikaan, vaan vallankäytöstä ja itsesäälissä rypemisen rakastamisesta.
Masennuksesta voi toipua.