5 kk kestänyt suhde ja jo kolme isoa riitaa

Me ollaan oltu 1,5v yhdessä, ei yhtään ainutta riitaa. Kumpikaan ei vaan lähde toisen kiukkuun mukaan. 

Meillä alku oli tosi riitaisaa myös koska mies on niin tarkka ja korottaa helposti ääntään. Se tasaantui kylläb:) mutta kyllä se vähän tasautti myös tunteita kun mies sai paasata kaiken ulos. O.O ei siis osaa riidellä järkevästi.

Ei lupaa hyvää. Kenelläkään ei ole pelkkää onnea ja auvoa, mutta jos isoja riitoja on heti aluksi, niin eikö se kerro siitä, että teillä isot linjat eivät kohtaa? Pienistä asioista tuskin tulee isoja riitoja ja tärkeistä asiosta jos pitää riidellä, niin millaista tulevaisuutta se ennustaa?

No, jätä se sika!

Intohimosuhteessa riitelimme alusta lähtien isosti. Reippaan parin vuoden päästä väsyin ja totesin ettei pelkkä seksi riitä. Nykyinen mieheni ja minä riitelemme aika harvoin ja suhde on muutenkin paljon vakaampi ja onnellisempi, joskaan ei niin tulinen kuin edellinen. Mikä on siis yleensä hyvä asia.

Miksi te riitelette? Riiteleminen ei ole mikään onnellisen suhteen välttämätön paha.

Meillä oli myös paljon riitoja alussa, mutta kuitenkin paljon rakkautta myös. Nyt takana 7 yhteistä vuotta, kaksi lasta, ja riidat on aiheuttaneet sen etten halua enää miehen kanssa olla, eikä viihdytä yhdessä enää. Ei riidellä lasten aikana, mutta en kyllä miestä enää rakastakaan. Olemme liian erilaisia ja kumpikin niin itsepäinen, ettei anna missään periksi toiselle. Aikaisemmissa suhteissa en ole koskaan riidellyt tällä tavalla, eli ei vika ole minussa ainoastaan vaan meidän keskinäisessä suhteessa. Ei se vaan toimi, ero on mietinnässä mutta ei haluta hätiköidä kun lapset vielä pieniä. Jos ero tulisi, pystyisimme hoitamaan sen ilman riitoja ja tulee luultavasti olemaan helpotus molemmille.

Vaikea sanoa, riippuu aika paljon siitä, mistä aiheista riitelette ja miten riitelette sekä pystyttekö sopimaan ja keskustelemaan asiasta jälkeenpäin.

Me riideltiin myös alussa aika paljon. Tai ei välttämättä paljon, mutta riidat oli isoja ja kesti monta päivää. Näin jälkeen päin ajatellen voi sanoa, että niiden riitojen kautta särmät hioutui ja oppi toisesta ja itsestä tosi paljon. Ollaan molemmat todella itsepäisiä, mies on aika jääräpäinen ja mä olin ollut pitkään yksin ja tottunut elämään omalla tavallani ja hoitamaan asiat itsenäisesti, lisäksi mussa on noin muutenkin vähän kontrollifriikin vikaa... Myös aikaisempien suhteiden traumat hieman vaikeutti asioita. Kaikki riidat saatiin kuitenkin aina sovittua, eikä niistä jäänyt mitään kaivelemaan, vaikka henkisesti ne oli tietenkin rankkoja kun ollaan vielä temperamenteiltamme sen verran erilaisia että minä haluaisin sopia ja unohtaa koko asian heti ja mies tarvitsee enemmän märehtimisaikaa.

Meidän riidat ei kuitenkaan koskeneet loppujen lopuksi mitään kovin isoja asioita, vaan oli ennemminkin sellaista oman paikan hakua parisuhteessa. Ja nykyään riidat on vähentyneet huomattavasti kun tunnemme toisemme paremmin ja tiedämme toisen odotukset ja reagointitavat. Eli ei riitely välttämättä ole huono juttu, mutta aiheilla on väliä. Jos jo ensimmäisten kuukausien aikana riidellään isoista asioista ja käyttäytydytään epäkunnioittavasti toista kohtaan (eihän se tietysti suhteessa hyvä juttu ole myöhemminkään), niin aika tuhoon tuomittu se suhde sitten on.

Olen myös seurustellut 5kk, ja lähes koko seurustelun ajan olemme olleet saman katon alla, ilman riitoja. Kerran meillä oli näkemysero, jossa kumpikaan ei tavallaan antanut periksi, mutta ääntä ei korotettu, eikä rumia sanoja sanottu. Liittyi ravitsemuksellisiin asioihin. Itse opin keskustelusta paljon. Jos olisi mennyt huutamiseksi, en olisi oppinut mitään. Kahdessa edellisessä suhteessani riideltiin paljon jo alusta alkaen, toivon että pystymme pitämään suhteen "riitelyt" tämänkaltaisena, vaikka arki astuukin kuvioihin.