Voiko liikunta olla joskus pahasta? Esim voiko joku sairaus estää harrastamasta kovempaa liikuntaa?
Kommentit (17)
Itsellä tulee mieleen nivelongelmat, reuma ja anoreksia.
Yritätkö keksiä tekosyitä liikkumattomuuteesi?
Flunssan jälkitautina voi kuka vaan aktiiviliikkuja saada sydänlihastulehduksen. Urheilijalla ura on sitten siinä.
Nivelrikkoisen on parempi uida ja pyöräillä kuin hölkätä.
Sydänvikaisen pitää liikkua varoen, ettei ylirasita.
Kaverilla ratkeilee lihaksia ja jänteitä(syy tuntematon), ei rajua liikuntaa...
Liikunta on aina hyväksi, mutta kunnon mukaan.
Itsellä esim reuma rajoittaa liikkumisesta. Tässä reumassa tulehduksia voi olla luissa, nivelissä ja lihaksissa. Jos on tulehdus päällä niin siihen kohdistuva raskas liikunta ei todellakaan tee hyvää. Nyt tulehdus on lonkassa, SI-nivelessä sekä reiden bursiitissa, en juurikaan pysty ylimääräistä liikkumaan. Myös palautuminen liikunnasta on todella hidasta, tälle en tiedä syytä enkä ole keskustellut asiasta lääkärin kanssa. Esim. Pitkästä aikaa salilla käyminen saa lihakset niin kipeäksi viikon verran etten pysty juuri kävelemään saatikka nousemaan, nostaa kuumeen ja olen todella kipeänoloinen. Tuttu ja kevyt liikunta väsyttää hieman.
Kunnosta on kuitenkin pidettävä huolta joten pientä lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa pitää harrastaa säännöllisesti.
Endometrioosi, ei välttämättä haittaa ollenkaan, mutta monella tärinä pahentaa oireita. Riippuen sijainnista voi estää tiettyjä asentoja tai liikkeitä, vatsalla makaamista jne.
Omat oireet helpottivat, kun ymmärsin, että tämän kanssa ei voi puskea kipujen läpi, vaan kuunnella kehoa ja toimia tuntemusten rajoissa.
Väsymysoireyhtymä. Menet vain huonompaan kuntoon ja tulet heikommaksi mitä enemmän harrastat liikuntaa kunnes et enää liiku.
Kaikki liikuntalajit ei sovi kaikille, mutta liikunnasta on silti kaikille hyötyä. Esimerkiksi reumoista kärsivien ei kannata harrastaa mitään sellaista missä niveliin kohdistuu iskuja tai tärähdyksiä, mutta lajit kuten uinti ja pyöräily ovat erittäin hyviä ylläpitämään nivelten liikkuvuutta, sekä hidastamaan taudin etenemistä. Liikunta on sairaillekin aina liikkumattomuutta parempi, kunhan sen tekee omaa kehoa ja terveydenhuollon ammattilaisia kuunnellen.
Reumojen lisäksi mm. sydänsairaudet, osteoporoosi, tyrät, selkäsairaudet, tasapainohäiriöt, lihastaudit, munuaissairaudet, syöpähoidot, jne. voivat rajoittaa mitä ja miten paljon liikuntaa kannattaa harrastaa.
Tuli ekana mieleen se tila, jota ennen kutsuttiin ylikunnoksi eli vakavat ongelmat palautumisessa. Silloin voi joutua jättäämään vähänkään kovemman liikunnan pitkäksi aikaa tauolle.
Todellakin voi olla vaarallista. Sairauksia, jotka estävät rankemman liikunnan harrastamisen on lukuisia. Ihan tavallinen kuume on jo sellainen oire, jonka kanssa on vaarallista lähteä liikuntaa harrastamaan.
Migreeni, yliliikkuvat nivelet, reumasairaudet rajoittavat liikuntaa.
Minulle sopii kävely maastossa ja vesijuoksu. Maastohiihtoon olen saanut luvan, kunhan en käytä sauvoja liian voimallisesti. Pyöräily käy, jos löytyy asento, jossa niska on suorassa eikä käsille varata painoa.
Täytyy myöntää, että rajoitukset usein harmittavat. Tykkäsin juoksemisesta ja luistelusta.
Jos on korkea verenpaine ei kannata tehdä punttitreeniä ns. täysillä
Vierailija kirjoitti:
Migreeni, yliliikkuvat nivelet, reumasairaudet rajoittavat liikuntaa.
Minulle sopii kävely maastossa ja vesijuoksu. Maastohiihtoon olen saanut luvan, kunhan en käytä sauvoja liian voimallisesti. Pyöräily käy, jos löytyy asento, jossa niska on suorassa eikä käsille varata painoa.
Täytyy myöntää, että rajoitukset usein harmittavat. Tykkäsin juoksemisesta ja luistelusta.
Kato kohtalotoveri! Erona että en kestä uimahalleja ja vihaan vesijuoksua yli kaiken. :D Harmittaa kun tanssi on mulle suuri intohimo ja ei voi treenata enää kuin vähän vaan. Nytkin polvi pashana, jee. ✌🤦♀️ Migreeni on kanssa pirullinen, kun oli mikä tahansa liikuntamuoto niin liian kova rasitus laukaisee sen, pittää aina himmailla kaikessa!
Voi. Miksi kysyt?