Pelkään kouluttautua vähäpalkkaiselle alalle

Jo nuoresta asti oli päivänselvää, että menen lukioon ja siitä sitten yliopistoon, vaikka vanhempani eivät olekaan korkeakoulutettuja. Sen verran olen saanut kuunnella köyhien ihmisten murheita, kun ei rahat riitä. Jotenkin olen aina ajatellut, että hankin sen hyvän koulutuksen, jolla palkka sitten on yli mediaanin ja sitten ei tarvitsisi itkeä rahan riittämättömyyttä. Olen tällä hetkellä opiskelemassa jo toista tutkintoa. Ensimmäisen tutkinnon töistä en tykännyt sitten yhtään, vaikka itse aihe oli kiinnostava. Nyt olen huomannut, ettei tämäkään ala minua oikeasti kiinnosta. En minä jaksa istua pitkiä päiviä jossain konttorissa näpytellen tietokonetta, käyden palavereissa ja stressaten deadlineja. Ei minulla ole mitään intohimoa kehittyä työssäni ja edetä urallani. Vaikka palkka olisikin hyvä, niin onko se kaiken sen arvoista? Joka aamu inhottaa mennä töihin, töissä odotan vain työpäivän päättyvän. Kotona en ehdi tehdä muuta kuin stressata huomista työpäivää. Odotan aina vain viikonloppuja, jolloin on kerrankin pari päivää, jolloin voi vaan tehdä mitä haluaa kotona rentoutuen.

Uskoisin, että olisin paljon onnellisempi tehden jotain matalapalkkaista työtä, johon vaaditaan "vain" ammattikoulututkinto. Haluan työn, jossa ei tarvitse ajatella mitään vaan voi vaan rutiininomaisesti tehdä asioita. Voisi vaan mennä kotiin ilman että työstressi seuraa. Mutta suoraan sanoen ainut syy, miksi minua ahdistaa tehdä tämä elämänmuutos on se, että pidän itseäni jotenkin huonompana. Vaikka en itse pidä matalapalkkaisissa töissä olevia ihmisiä huonompina, niin tiedän, että moni pitää. Moni ei arvosta pelkkää ammattitutkintoa. En ymmärrä, miksi kaipaan muiden arvostusta.

En oikein tiedä, miksi edes kirjoitin tämän viestin tänne. Olisi kai kiva kuulla, jos joku muukin on tehnyt tällaisen muutoksen elämässään.