Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kumpi isompi uutinen: avioliitto vai raskaus?

Vierailija
01.01.2015 |

Mietin tossa facebook- tykkäysten ja onnittelujen ja muutenkin kasvotusten ihmisten suhautumista näihin uutisiin:
Ensin kerroin olevani raskaana, ihmiset "tykkäsi" ja onnitteli, mutta esim. miehen sukulaiset ei ole minua nähdessään onnitelleet (mies soitti ja kertoi puhelimessa heille, onnitteli silloin häntä/meitä)
Sitten jonkun ajan kuluttua menimme naimisiin ja pidimme juhlat, ihmiset oli niiiiiiin onnellisia ja niin facessa tykättiin ja onniteltiin hirmuisen paljon! :D
Aloin vaan miettiä, että itse ehkä pitäisin vauva-uutista suurempana? Kun näistä omista kokemuksista päätellen meidän avioliitto oli se "parempi" uutinen :D
Mitä mammat on mieltä? :)

☆HYVÄÄ UUTTA VUOTTA☆

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raskaus minustakin. Avioliittoja nyt tulee ja menee...

Vierailija
2/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tykkää raskausuutisesta joutuu hoitamaan lasta. Sitä ei kukaan halua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noo, tavallaan raskaus ei ole mikään saavutus..lähes kukaan vaan voi pamahtaa paksuksi (kaikki kunnioitus ja välitys heille, jotka eivät yrityksistään huolimatta siinä onnistu, todella epäreilua).. Mutta naimisiin mennessä joku on päättänyt että haluaa viettää sinun kanssasi loppuelämänsä..eli miehesi sukulaiset ovat todennäköisesti vain onnellisia et sitoudut olemaan heidän "poikansa" kanssa..

Vierailija
4/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka aviottomat lapset on yleistyneet niin ihmiset ei tiedä milloin pitäisi onnitella milloin olla vain hiljaa kun ei kehtaa pahoitellakaan.

Vierailija
5/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä pidän raskautta tai lasta isompana asiana, ja varmasti onnittelen ja innostun siitä enemmän kuin kenenkään avioliitosta, en yleensä edes muista ketkä tutuista nyt sitten on edes naimisissa ja ketkä ei, kun senkin voi nykyään niin huomaamattomasti hoitaa..
Tosin joillekin tietty lapsikaan ei ole koiranpentua kummempi juttu, niin helposti br voi nykyään lykätä yhteiskunnan kasvatettaviksi, niin ei meinaa aina ihan jokaisen kohdalla sitäkään muistaa että onko niillä lapsia..

Vierailija
6/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä se johtuu siitä, että teitte asiat ns. väärässä järjestyksessä? Ehkä ne ajatteli, että vauva on vahinko, tms. eivätkä uskaltaneet tykätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:02"]Noo, tavallaan raskaus ei ole mikään saavutus..lähes kukaan vaan voi pamahtaa paksuksi (kaikki kunnioitus ja välitys heille, jotka eivät yrityksistään huolimatta siinä onnistu, todella epäreilua).. Mutta naimisiin mennessä joku on päättänyt että haluaa viettää sinun kanssasi loppuelämänsä..eli miehesi sukulaiset ovat todennäköisesti vain onnellisia et sitoudut olemaan heidän "poikansa" kanssa..
[/quote]

Pitkän yrityksen jälkeen lapsen saaneena ajattelen juuri toisinpäin. Naimisiin pääsee käväsemällä maanantai-aamuna maistraatissa ja tittelistä pääsee eroon täyttämällä eropaperit.
Lapsi ei kaikille tule tuosta noin vain, paljon voi mennä pieleen ennenkuin saa terveen pienokaisen syliinsä, jos saa. Lapsi tekee sinusta ikuisiksi ajoiksi äidin tai isän, vaikka luopuisit lapsesta olet jonkun äiti. Lapsi myös sitoo pariskunnan vanhemmiksi eikä siitäkään pääse eroon eroamalla. Toki toinen voi silti lähteä mutta hän on silti aina vanhempi.

Vierailija
8/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raskautta/lasta itse pidän paljon suurempana uutisena.
Naimisiin nyt voi mennä ja se on hyvin helppoa sitten vaan erota jos siltä tuntuu. Avioliitto ei muutenkaan nyt loppujen lopuksi paljoa ihmisen elämää käytännössä muuta.
Vauva sen sijaan muuttaa hyvinkin paljon pariskunnan elämää, eikä sitä niin vain peruta.
Sitäpaitsi raskausaikana ja synnytyksessä kaikki onni on tervetullutta. Itse odotusaikana hermoilin vähän väliä jostakin ja lopulta oli lähellä, ettei muksu vielä syntynyt matkalle.
Häiden suunnittelun ja hoitamisen voi vaikka delegoida jollekin muulle. Riittää että saapuu vaan paikalle ja sanoo tahdon.
Vauva on pakko ensin itse kasvattaa mahassa isoksi ja sen jälkeen sitten vielä työstää se hampaat irvessä pihalle (samalla toivoen, että olisi edes vähän pienempi).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raskaus on minustakin isompi juttu, kuin naimisiinmeno. Itse kuitenkin onnittelen raskausuutisesta hieman varovaisemmin, sillä siihen liittyy aina riskejä (vauvan syntymästä uskaltaa jo onnitella aidommin), raskaus ei aina ole toivottu ja suunniteltu jne.

Naimisiinmeno on yleensä onnellinen ja ikimuistoinen tapahtuma, jossa molemmat ovat omasta vapaasta tahdostaan mukana, siitä on siis helpompi onnitella ja "tykätä" vilpittömästi. Uskoisin, että lapsen syntymästä tekin saatte sitten raskausuutista enemmän onnitteluja.

Vierailija
10/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle on itselleni molemmat ajankohtaisia asioita ja kyllä tämä vauvan saaminen tuntuu todella paljon isommalta asialta (ja kyllähän se nyt järjellä ajatellen sitä onkin, elämä muuttuu paljon enemmän). Naimisiin aiotaan mennä ihan pienimuotoisesti eikä se nyt meidän parisuhdetta miksikään muuta -yhtälailla rakastetaan toisiamme nytkin :) Mutta voi toki olla niin, että avioliitosta on helpompi onnitella, koska se on varmasti ollut ihmisen oma päätös. Lapsi taas, etenkin avioliiton ulkopuolella syntynyt, saattaa olla myös epätoivottu ja siksi ehkä jotkut eivät tiedä pitäisikö onnitella. Tosin itse onnittelen aina kaikkia! Mun mielestä vauvauutiset on niitä parhaita! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raskaus

Vierailija
12/12 |
01.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En uskaltaisi onnitella raskaudesta vaan vasta lapsen syntymästä. Avioliitosta onnittelisin!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kahdeksan kolme