Oletteko asuinmaassanne " samalla viivalla" paikallisten kanssa vai ilmeneekö teillä " syrjintää" ?

Me asumme seitsemättä vuotta Sveitsissä. Ensimmäiset neljä vuotta asuimme Pohjois-Sveitsissä ja nyt asumme siis kolmatta vuotta täällä Etelä-Sveitsissä.

Olemme viihtyneet hyvin, mutta yksi asia pistää vihaksi, ainainen näyttämisen tarve, että pääsisi edes jollakin tavalla paikallisten kanssa samalle lähtöviivalle.

Tuorein esimerkki, mitä tarkoitan on esikoisemme balettitunnille meneminen. Hän on juuri täyttänyt 4v ja vouhottanut jo pitkälti päälle vuoden, että haluaisi balettiin(ilmeisesti naapurin tytöiltä saanut vimman), viime vuonna me kävimme sitten tyrkyllä balettikoululla, mutta hän oli vuotta liian nuori, siitä alkoi kova odotus ja kun tarvittava vuosi tuli täyteen, muisti hän heti, että nyt on kyllin vanha balettiin ja taas uusi yritys. Tällä kertaa ryhmä oli tupaten täynnä, ainakin niin kauan kun napakasti kysyimme tilannetta uudelleen. paikka löytyi ja esikoisemme pääsi tänään aloittamaan balettinsa, muutaman kerran muita jäljessä, mutta mukavasti pääsi ryhmään mukaan, ainakin omasta mielestään ja minun mielestäni, joka seurasin tilannetta vaivihkaa ikkunasta =) Tunnin jälkeen kysyin opettajalta, että miten esikoisemme kanssa sujui, johon hän vastasi, että kiikun kaakun, ja kysyi, että onko esikoisemme todellakin 4v. Hän ei jaksanut ihan kokonaista tuntia keskittyä vaan saattoi välillä tehdä jotain muuta. Kyllähän minäkin huomasin, että hän saattoi muutamaan otteeseen ihmetellä balettipuvun rimpsuja vieruskaverinsa kanssa tai juosta hiukan tarvittavaa pidempään, mutta ei kuitenkaan sen suuremmista ongelmista ollut kyse. Itse olen liikunnanohjaaja ammatiltani ja lastenliikuntaan erikoistunut, paljon ohjannut ihan pienten ja suurempienkin ryhmiä, enkä kyllä ymmärrä, että ensimmäistä kertaa tunnille tulleelta odotetaan ja yleensäkin lapselta odotetaan aikuismaista käytöstä.... huh! No joo, eli asiaan. Jos olisimme sveitsiläisiä niin tätä ongelmaa ei olisi, eihän muidenkaan lasten kanssa ollut mitään ongelmaa, päinvastoin, hyvin meni tunti ja seuraavalla kerralla uudelleen. Meille tuota toivotusta ei tullut, ennen kuin esikoisemme tuttuun tapaansa meni halaten kiittämään opettajaa mukavasta tunnista, hänetkin kutsuttiin seuraavalle tunnille uudelleen. Mutta olisi ihanaa, jos joskus saisi olla samalla viivalla muiden kanssa, ilman suuria ponnisteluja. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Sveitsissä on paljon ulkomaalaisia, ja suurin osa heistä tulee niin sanotuista vähempivaraisista valtioista paremman elämän toivossa tänne. useimmille sveitsiläisille me olemme kaikki tulleet tänne hakemaan jotakin suurta hyötyä ja olemme heitä alempana.... vai miten sen pukisi sanoiksi.

No joo, onhan täällä ihaniakin ihmisiä, jotka ottavat meidätkin avosylin vastaan ja ovat kiinnostuneet meidänkin kulttuuristamme, mutta valitettavasti valtavasti on näitä päinvastasia tyyppejä, joiden hyväksynnän eteen saa tehdä tosissaan töitä.

Pääasia kuitenkin, että esikoisemme tykkäsi, eikä hän huomannut itse mitään " syrjintää" , ehkäpä se taas tästä.

Niinkuin tuttavana monen vuosikymmenen kokemuksella juuri sanoi, tähän kaikkeen oppii, kasvaa pitämään puolensa. Itse en vaan ole varma, että haluanko edes oppia, ja ennen kaikkea tottua. vaikka hienostihan me olemme nämä vuodet hoitaneet. Tosin pohjoisessa oli helpompi asua kuin täällä, tai sitten niitä asioita ei silloin vielä katsonut samalla tavalla... samoja muistoja toki sielläkin oli.

Mielenkiintoista olisi kuitenkin kuulla millaisia kokemuksia muilla on ja miten olette jaksaneet =)



Duracel, joka kaikesta huolimatta nauttii ihanista maisemista ja niistä mukavista sveitsiläisistä =)