Koiranomistajat, millä nimellä kutsutte itseänne puhuessa koirallenne?
Kommentit (45)
Silloin kun olen koiran kanssa kaksin, kutsun itseäni kaikenlaisilla arvonimillä, supersankareiden ja julkkisten nimillä jne... "Tulehan Tessu, Madonna antaa sinulle ruokaa" tai "Voi pientä, oletko vähän huomionkipeä, annahan kun Batman silittää" tai "Ei saa syödä aamutohveleita, tasavallan presidentin vaimo Jenni Haukio kohta suuttuu!" Minusta hauskaa tuntea välillä olevansa joku tunnettu, koirakaan ei ihmettele yhtään vaan tottelee ihan normaalisti, se tuo vielä aitoutta siihen.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 12:16"]
Silloin kun olen koiran kanssa kaksin, kutsun itseäni kaikenlaisilla arvonimillä, supersankareiden ja julkkisten nimillä jne... "Tulehan Tessu, Madonna antaa sinulle ruokaa" tai "Voi pientä, oletko vähän huomionkipeä, annahan kun Batman silittää" tai "Ei saa syödä aamutohveleita, tasavallan presidentin vaimo Jenni Haukio kohta suuttuu!" Minusta hauskaa tuntea välillä olevansa joku tunnettu, koirakaan ei ihmettele yhtään vaan tottelee ihan normaalisti, se tuo vielä aitoutta siihen.
[/quote]
:DD
Koirasi varmaan ajattelee tyynesti, että taas se on tuo skitso unohtanu pillerinsä.
Äidiksi kutsun, koska kaikki muutkn kutsuvat ja koira tunnistaa kenestä puhutaan.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 12:06"]
Kissanomistaja vastaa, vaikka ei kysyttykään, hah. Etunimellä.
[/quote] Tuli mieleen etten mäkään kissalle puhuttelee itseäni miksikään. T:10
En kutsu itseäni mitenkään. Koiraa kutsun erilaisia nimillä, sillä mikä päähän pälkähtää jos vieraat ei ole kuulemassa. Koiran nimestä saa väännettyä vaikka mikä söpöstelynimiä. Koiralla on valtavat korvat, ja joskus otan sen korvat kämmeniin, pyörittelen niitä ja tulkitsen koiran tunteita ja ajatuksia möreällä äänellä jonka kuvittelen olevani koiran sisäinen ääni. Koira rentoutuu niin että sen silmät luppasevat ja niistä loistaa universaalin viisaus, jonka minä tulkitsen suomeksi että muutkin ymmärtävät. Se on hyvä hetki ihmisen elämässä.:)
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 12:25"]
En kutsu itseäni mitenkään. Koiraa kutsun erilaisia nimillä, sillä mikä päähän pälkähtää jos vieraat ei ole kuulemassa. Koiran nimestä saa väännettyä vaikka mikä söpöstelynimiä. Koiralla on valtavat korvat, ja joskus otan sen korvat kämmeniin, pyörittelen niitä ja tulkitsen koiran tunteita ja ajatuksia möreällä äänellä jonka kuvittelen olevani koiran sisäinen ääni. Koira rentoutuu niin että sen silmät luppasevat ja niistä loistaa universaalin viisaus, jonka minä tulkitsen suomeksi että muutkin ymmärtävät. Se on hyvä hetki ihmisen elämässä.:)
[/quote]
Entäs muut perheenjäsenet? Entä jos kumppanisi juttelee koiralle tyyliin "Mene mammalle, se antaa ruokaa", "Mamma käyttää sinua ulkona"? Tietenkin jos asut ja elät yksin, ei tuollaiseen kutsumiseen ole syytä.
Tämä on vissiin aika vanha keskustelu jo, mutta otin kuitenkin osaa tähän. Jos kutsun koiralleni itseäni joksikin niin se on mamma, joskus myös äiti tai ihan omalla nimellä. Parhaiten tunnistaa minut mammana. Olen avopuolisoni vanhempien kanssa tosi läheisiä ja ollaan siellä usein niin myös anoppini kutsuu itseään koiralleni mammaksi ja sanoo koiralleni appiukkoa papaksi. Sallin mammattelun anopiltani kuitenkin, koska hänellä ei omia koiria ole mutta on eläinrakas. Silti kaikki tietävät minun olevan se ns. oikea mamma eli omistaja.. :) Joskus sanon koiralleni avopuolisoani kutsumanimellä papi. :P
En puhu itsestäni kolmannessa persoonassa eli sanon ihan vaan minä.
Mamma, enkä edes ole pahakaan lässyttäjä :D
Fuhrer.