Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jari Sinkkonen: Elämäni Poikana

06.09.2006 |

Te, jotka olette lukeneet tämän teoksen, kannattaako hankkia omaksi vai lainata kirjastosta? Ajattelin hankkia omaksi, jos kirjasta saa apua pitkällä aikavälillä mutta jos on ihan läpiluku-juttu, niin sitten taidan kääntyä kirjaston puoleen.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
07.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain mieheltä synttärilahjaksi kun toivoin, mutta ei kirja ollutkaan sellainen kuin luulin, hurjasti " tieteellistä" tekstiä. Luulin, että enemmän vinkkejä tosiaan niistä pojista ja poikien käyttäytymisestä.

Vierailija
2/4 |
07.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain kirjan lahjaksi ja pidin siitä. Se on ensimmäinen " vanhemmuuden opaskirja" , jonka jopa mieheni on suostunut lukemaan. Hänkin piti siitä.



Meillä on kaksi poikaa ja siitä olen saanut vinkkiä arjen ongelmatilanteisiin mutta myös vahvistusta joillekin tavoilleni toimia poikien kanssa. Kirjassa on myös paljon kuvattu esimerkkitilanteita, joista asiat helposti avautuu. Siinä käsitellään koko lapsuusaikaa aina murrosikään asti, joten tulen sen varmasti avaamaan vielä moneen kertaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
07.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tosiaan ole vinkki-kirja, kuten Supernanny tms. mutta syvällistä tekstiä, josta saa erilaisten käytösten ym. SYYT selville, ei seurauksia ja niihin reagoimista niinkään. Toki käsitellään myös kasvatusta jne, muttei vinkkitasolla. Luotaa (poika)lasten kasvua vauva-ajasta aikuisuuteen. Ei ihan läpilukukirja, vaan mielestäni se kannattaa kaivaa esiin aina lapsen uudessa kehitysvaiheessa, jos tuntuu, että " mikä sitä poikaa nyt vaivaa" .



Meillä myös mies luki sen (ei ole mitään Wahlgrenin Lapsikirjaa tms. suostunut lukemaan), ja jopa halusi toisenkin Sinkkosen kirjan, Elämäni poikana.

Vierailija
4/4 |
07.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle riitti, että luin kertaalleen läpi. Mies tais selata vähän. Jotain ihan hyviä ajatuksia, mutta en nyt mitenkään niin ihmeellisesti saanu siitä irti. Ehkä pojan teini-iässä kaipaan sitä taas?! :D