Mummo ei kuuntele

Muita saman ongelman kanssa painivia?

Olen väsynyt tilanteeseen ja päättänyt toimia hyvin jyrkästi koska mikään muu ei mene jakeluun. En kuitenkaan haluaisi alkaa riitelemään yhtään enempää kun tilanne vaikea muutenkin. 

Vauvan odotus on mennyt puoleltani hiljaisissa merkeissä asioiden kertomisen suhteen sillä koen äitini ahdistavana enkä halua jakaa mitään henkilökohtaisia asioitani hänen kanssaan. Hän tietää jo liikaa ja puhunut ohi suunsa sukulaisille itselleen mielekkäällä tavalla mikä on yleensä väritetty/ikävämpi versio. Asiat joko juorutaan tai on neuvomassa miten eletään OIKEIN tai miten KUULUU tehdä. En ole läheinen hänen kanssaan ja koen suojelevani näin itseäni sekä koko perhettäni kun olen vetäytynyt kauemmas.

Odotan vauvaa joka syntyy piakkoin. Olen tehnyt selväksi äidilleni, että perheemme pärjää ilman hänen vierailuaan alkuunsa emmekä kaipaa ketään ulkopuolista synnäriltä tulon jälkeen kotiimme. Olen ilmoittanut että koko perheeni voi tulla kyläilemään kun vauva on isompi ja perheen arki löytänyt rytmin. Tähän ei vastata yhtään mitään.

Olisi inhottavaa kotiutua vauvan kanssa kipeänä ja hämmentyneenä, aloittaa uutta arkea kun pitäisi olla aikuista ihmistä palvelemassa samalla sekä sietää paljon paskaa. Tämä ihan kirjaimellisesti koska ikäviä asioita puhunut jotka sattuu ja toinen voi laukoa niitä hymyssä suin. On jo kokemusta riittävästi ja muiden perheenjäsenten kohdalta kuullut sellaisia juttuja joita en enää oman perheeni kanssa aio sietää. En vain ymmärrä miksei kuuntele selkeää EI sanaa.

Aiemmat käynnit katastrofeja. Lähtenyt lähes ovet paukkuen loukkaantuneena 1-3 päivän sisällä kun pitänyt kyläillä viikosta muutamaan. Jälkeenpäin saanut kuulla kamalat haukkumiset ja juoruja muilta miten asiat on muka menneet. Niistä jää helvetin paha mieli ja pitkäksi aikaa aukeaa vanhat haavat..En vain enää jaksa.

Olotila on ollut huono mutta iloinen, että kohta vauva syntyy. Ahdistuin jouluna aivan helkutisti kun jouluisen puhelun keskellä äiti yli-innokkaana vain ilmoitti tulevansa heti kun vauva syntynyt...Eli se mitä on puhuttu ei mene jakeluun hyvällä eikä huonolla. Matkaa on reilusti joten on käsittämätöntä olla kunnioittamatta perheen toivetta rauhallisesta kotiutumisesta johon EI haluta höösäävää, syyllistävää mummoa jonka mielestä kukaan muu ei osaa mitään. Äiti on luonteeltaan marttyyri ja kova, tekee asiat kuten hän haluaa. Meillä on siis monta syytä miksei haluta kylään mutta nyt vituttaa kun tietää ettei meille haluta omaa rauhaa suoda. Äitini mielestä vain se avuton rääpäle on aivan ihana jota haluaa hoitaa. Hoitaminen on sylitystä, paasaamista ja ihmettelyä eikö vauva toimi kuten hänen lapsensa aikoinaan. Juttujen taso "voi voi pieni kultani kun mummo voisi sinulle tissiä antaa niin antaisi" Voi tulla yöllä vaikka kolmelta toisten makuuhuoneeseen jos kuuluu narahduskin tai vauva itkee "mikä täällä hätänä" ja vauvan imetys menossa johon ei todellakaan kaivata ketään kyttäämään. Voi myös alkaa puoli viideltä keittää kahvia, kolistelee kun muut vihdoin nukahtaneet ja tulee koputtelemaan mistä sitä kahvia löytyisi kun edellisenä iltana kädestä pitäen kaappi keittimen yläpuolelta näytetty. Voi sanoa, että mene lepäämään ja tulee häiritsemään vartin päästä "etkös nukukaan, oletko masentunut kun olet väsynyt? Ei saa olla masentunut, pilaat vauvan alkutaipaleen.."

Siinä häiriintyy kaikki kun yksi vain haluaa päteä turhilla neuvoilla, sylittää, tulee ottamaan vauvan sylistä ja sättii minkä ehtii. Kun hössöttäminen olisikin vain hyväntahtoista onnea mutta ei ole.

Mies on jo sanonut että jos ei mene ensi puhelussa perille niin hän sanoo vähemmän kauniisti että jääköön pihalle koska meille ei mahdu. En haluaisi tätä koska turha taistella ihmisen kanssa joka vain saisi kertoimia lisää..

Vertaistukea? :(