"Liikunnan ilo" = paskapuhetta

Te jotka ette saa liikunnasta iloa olette paskassa kunnossa ettekä kestä kehosta poistuvaa heikkouttanne. Kun viitsisitte ylittää edes vähän fyysistä kipukynnystänne huomaisitte mitä se tuo teille. Kun huomaatte että kunto alkaa kasvamaan se nostaa todella itsetuntoa.

Minä kyllä saan hölkkäilystä hyvät endorfiinit, vaikken kamalan kunnianhimoinen ole. Lenkin pituutta mittaan ajassa, en matkassa. Vuosia sitten kun opettelin juoksua, jouduin ylittämään korkean henkisen esteen eli tympääntymisen tunteen. Siinä kun ei tapahdu mitään kun hölkyttelet yksinäsi ja en tykkää myöskään kuunnella musiikkia juostessani koska haluan kuulla ympäristön äänet. Mutta huomasin sitten kun sitkeästi yritin, että pääsinkin eroon siitä tuskastumisesta ja tylsyydestä. Nykyään hölkkä on minulle kuin meditaatiota. Jooga on myöskin mukavaa. Nuorempana harrastin raskasta kamppailulajia. Kaikissa noissa on mahdollista päästä päänsisäiseen rauhaan, joka motivoi harrastamaan lisää. Jutulla on jotain tekemistä fyysisen rasituksen, itsehavainnoinnin ja tekniikkaan keskittymisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:35"]

 Pakko on kuitenkin ettei paisuisi aivan muodottomaksi. 

[/quote]

Lenkkeily ei varmasti pidä sua hoikkana. Varsinkaan jos et edes saa endorfiineja liikkeelle, ei hölköttelysi ole tehokasta. Sen vaikutus painoon on +-0.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa.

Itse tarviin mielekkääseen liikuntaan hyvää musiikkia ja mielellään kovaa, hyvän ohjaajan ja mielellään lajin. En kykene harrastamaan lajeja joista en tykkää.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:52"]Te jotka ette saa liikunnasta iloa olette paskassa kunnossa ettekä kestä kehosta poistuvaa heikkouttanne. Kun viitsisitte ylittää edes vähän fyysistä kipukynnystänne huomaisitte mitä se tuo teille. Kun huomaatte että kunto alkaa kasvamaan se nostaa todella itsetuntoa.
[/quote]
Paskan marjat. Olen monesti ylittänyt kipukynnystäni lenkillä, sillä seurauksella että en kävele seuraavaan viikkoon.
Koittakaa himourheilijat tajuta että kaikki ei tykkää urheilla.
Mä vihaan urheilua.
T.13

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:52"]

Te jotka ette saa liikunnasta iloa olette paskassa kunnossa ettekä kestä kehosta poistuvaa heikkouttanne. Kun viitsisitte ylittää edes vähän fyysistä kipukynnystänne huomaisitte mitä se tuo teille. Kun huomaatte että kunto alkaa kasvamaan se nostaa todella itsetuntoa.

[/quote]

Onko kaikilla himoliikkujilla siis taustalla huono itsetunto? Itse olen todella huonossa kunossa, mutta itsetuntooni sillä ei ole mitään vaikutusta. Arvoni ei määrity fyysisen suorituskyvyn kautta.

Mä tykkään ryhmäliikuntatunneista! Les Mills tunnit on ihania. Ne tuovat oikeasti mulle mielihyvää. Juoksusta ei välitä ollenkaan. Kokeilemalla löytyy se oikea laji!

Aika turha hakea nautintoa yhtään mistään jos jo ennakkoasenne on tuo. Plösähdä ihan suosiolla vaan katkeraksi telkun vieressä sidukkaa ja sipsejä mässyttäväksi laardivuoreksi. Voisin sanoa että olet onnellisempi, mutta tuskin tuolla asenteella olet. Lähinnä säästät omaa vaivaasi.

Katkeruus tuntuu olevan ihan sisäänrakennettuna :)

2

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:53"]

Minä kyllä saan hölkkäilystä hyvät endorfiinit, vaikken kamalan kunnianhimoinen ole. Lenkin pituutta mittaan ajassa, en matkassa. Vuosia sitten kun opettelin juoksua, jouduin ylittämään korkean henkisen esteen eli tympääntymisen tunteen. Siinä kun ei tapahdu mitään kun hölkyttelet yksinäsi ja en tykkää myöskään kuunnella musiikkia juostessani koska haluan kuulla ympäristön äänet. Mutta huomasin sitten kun sitkeästi yritin, että pääsinkin eroon siitä tuskastumisesta ja tylsyydestä. Nykyään hölkkä on minulle kuin meditaatiota. Jooga on myöskin mukavaa. Nuorempana harrastin raskasta kamppailulajia. Kaikissa noissa on mahdollista päästä päänsisäiseen rauhaan, joka motivoi harrastamaan lisää. Jutulla on jotain tekemistä fyysisen rasituksen, itsehavainnoinnin ja tekniikkaan keskittymisen kanssa.

[/quote]

Hyvin samastuttavasti kirjoitettu. Minäkin etsin juoksusta nimenomaan rauhoittumista ja läsnäoloa, en mitään endorfiinisäväreitä.

Mulla on kyllä ihan hyvä kunto ja korkea kipukynnys. Pysyn vaivatta olemaan haamslääkärissäkin porattavana ilman puudutuksia. Mutta liikkumisesta en tykkää. Kuten toi yksi sanoi kauppakeskusshoppailu on munkin mieluisin kuntoilumuoto. Kyllä se pitää peruskunnon riittävänä.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:54"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:35"]

 Pakko on kuitenkin ettei paisuisi aivan muodottomaksi. 

[/quote]

Lenkkeily ei varmasti pidä sua hoikkana. Varsinkaan jos et edes saa endorfiineja liikkeelle, ei hölköttelysi ole tehokasta. Sen vaikutus painoon on +-0.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa.
[/quote]

No minäkään en usko että hoikkana pysyy jos vähän lenkkeilee eikä edes mielihyvää siitä tule...

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:57"]

Aika turha hakea nautintoa yhtään mistään jos jo ennakkoasenne on tuo. Plösähdä ihan suosiolla vaan katkeraksi telkun vieressä sidukkaa ja sipsejä mässyttäväksi laardivuoreksi. Voisin sanoa että olet onnellisempi, mutta tuskin tuolla asenteella olet. Lähinnä säästät omaa vaivaasi.

Katkeruus tuntuu olevan ihan sisäänrakennettuna :)

[/quote]

valehtelu myös on sisäänrakennettua. ;)

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:57"]

Aika turha hakea nautintoa yhtään mistään jos jo ennakkoasenne on tuo. Plösähdä ihan suosiolla vaan katkeraksi telkun vieressä sidukkaa ja sipsejä mässyttäväksi laardivuoreksi. Voisin sanoa että olet onnellisempi, mutta tuskin tuolla asenteella olet. Lähinnä säästät omaa vaivaasi.

Katkeruus tuntuu olevan ihan sisäänrakennettuna :)

[/quote]

Omituisen mustavalkoista ajattelua: vaihtoehdot ovat liikunnasta nauttiminen ja siiderivalaan elämä. Tyypillistä liikuntahullulle.

2

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:53"]Minä kyllä saan hölkkäilystä hyvät endorfiinit, vaikken kamalan kunnianhimoinen ole. Lenkin pituutta mittaan ajassa, en matkassa. Vuosia sitten kun opettelin juoksua, jouduin ylittämään korkean henkisen esteen eli tympääntymisen tunteen. Siinä kun ei tapahdu mitään kun hölkyttelet yksinäsi ja en tykkää myöskään kuunnella musiikkia juostessani koska haluan kuulla ympäristön äänet. Mutta huomasin sitten kun sitkeästi yritin, että pääsinkin eroon siitä tuskastumisesta ja tylsyydestä. Nykyään hölkkä on minulle kuin meditaatiota. Jooga on myöskin mukavaa. Nuorempana harrastin raskasta kamppailulajia. Kaikissa noissa on mahdollista päästä päänsisäiseen rauhaan, joka motivoi harrastamaan lisää. Jutulla on jotain tekemistä fyysisen rasituksen, itsehavainnoinnin ja tekniikkaan keskittymisen kanssa.
[/quote]

Olen samaa mieltä kanssasi. Itse inhosin mm. koululiikuntaa, mutta saan juoksusta kunnon endorfiinihumalan, kuhan juoksenriittävän kovaa ja pitkään. Harjoittelun myötä toki endorfiiniryöpyn tunnistaa aiemminkin. Voi olla että ap:lle sopisi joku muu laji.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:56"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:52"]Te jotka ette saa liikunnasta iloa olette paskassa kunnossa ettekä kestä kehosta poistuvaa heikkouttanne. Kun viitsisitte ylittää edes vähän fyysistä kipukynnystänne huomaisitte mitä se tuo teille. Kun huomaatte että kunto alkaa kasvamaan se nostaa todella itsetuntoa. [/quote] Paskan marjat. Olen monesti ylittänyt kipukynnystäni lenkillä, sillä seurauksella että en kävele seuraavaan viikkoon. Koittakaa himourheilijat tajuta että kaikki ei tykkää urheilla. Mä vihaan urheilua. T.13

[/quote]

Minusta on aina sen parempi, mitä rauhallisemmin malttaa aloittaa ja ylläpitää juoksulenkkeilyä. Mitään ei pidä tehdä väkisin, vaan sitten vasta rehkitään kun tulee sellainen fiilis. Jos jalka painaa tai lenkki aiheuttaa henkistä ahdistusta niin ei kannata jatkaa sinä päivänä. Siitä tosiaan saa vain kropan ja mielen kipeäksi. Kuntoilussa, jotta siitä saa jotain palkitsevaa irti, on kyse hyvänolon tunteen herätttelystä eikä itsensä piiskaamisesta kipukynnysten yli.

Näin ainakin minulla. Tiedän, että joillekin se on suuri uhoamisen aihe ja ilman kovaa itsensä haastamista se ei maistu "miltään". Itselläni kuitenkin kroppa laittaa hanttiin heti jos ylitän voimani liian aikaisin, ja pari kertaa on tullut koettua pitkä toipumisen tie. Liikunnassa pitää muistaa, että jokainen ihminen on erilainen kokonaisuus ja itseään pitää kuunnella. Terveisin viestin 23 kirjoittanut.

Sun täytyy vaan keksiä sulle iloa tuottava laji. Itse inhoan myös lenkkeilyä, mutta pakkohan tuo koira on lenkittää, ilon taas saan jalkapallokentiltä (ja hyvän kropan) :)

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:59"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:54"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:42"] [quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:35"]  Pakko on kuitenkin ettei paisuisi aivan muodottomaksi.  [/quote] Lenkkeily ei varmasti pidä sua hoikkana. Varsinkaan jos et edes saa endorfiineja liikkeelle, ei hölköttelysi ole tehokasta. Sen vaikutus painoon on +-0. [/quote] Ei pidä paikkaansa. [/quote] No minäkään en usko että hoikkana pysyy jos vähän lenkkeilee eikä edes mielihyvää siitä tule...

[/quote]

Juu ei. Mä olin taannoin kokonaisen vuoden kalliissa yksityisvalmennuksessa ja hullun vimmalla urheilin saadakseni unelmieni kropan, mutta grammaakaan ei pudonnut viimeisen puolen vuoden aikana. Stressi kasvoi niin kovaksi, että se jarrutti aineenvaihduntaa ja kasvatti mahaläskejä. Mieluisa liikunta sopivina annoksina hoikentaa paljon tehokkaammin, ainakin minulla! 

2