Oletko puolisosi paras kaveri?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:57"]

Mieheni on paras kaverini, jonka kanssa jaamme ilot, surut ja yhteisen sängyn! En voisi kuvitellakaan, että jonkun muun seurassa viihtyisin paremmin, siksi onkin paras kaveri!

[/quote]

Samoin! Jo lähes 20v

Kyllä on. Miehen seurassa saan nauraa, olla oma itseni, tunnen aina oloni hyväksi, voin luottaa ja kaipaan häntä koko ajan, jos en ole hänen kanssaan. Muitakin kavereita meillä molemmilla on, mutta ei niin hyviä. Rakastamme toisiamme ihan valtavan paljon ka olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta.

En ole eikä hänkään ole minun paras ystäväni. Mieheni on minun puoliso, ystävät ovat sitten erikseen. Ohi aiheen hieman: Tänään radiossa oli tosin puhetta siitä, että hiekkalaatikkokaverit ovat niitä luotettavimpia kavereita myös aikuisina. Totesimme kummatkin, että puoliso on meille kummallekin ainut aikuiselämässä oleva aivan lapsuusajan ystävä. Hiekkalaatikolla leikitty ja samaa soppaa keitetty jo muksuista lähtien :) siitä huolimatta molemmilla on omat parhaat kaverit jääneet elämään mukaan vuosia myöhemmin.

Mun eksäni oli 15 vuotta ehdottomasti paras ystäväni, siksi tuntuikin kaksinverroin pahalta, kun meille tuli ero. Menetin rakkauden lisäksi parhaan ja luotetuimman ystäväni. En silti haluaisi muunlaista suhdetta, en halua tyytyä vähempään. Toivon, että uudesta rakkaudestani muodostuu vuosien aikana paras ystäväni myös. Ei ainoa, mutta läheisin. Eikä tämä tietenkään tarkoita sitä, että miehen kanssa haluaisin elää jossain siamilaisen kaksosen suhteessa, kyllä meillä molemmilla saa ja pitää olla omiakin juttuja.

Ehdottomasti :) kenenkään muun kanssa en voi puhua ihan mistä vaan eikä kenenkään kanssa mulla ole niin hauskaa!

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:48"]

En ole eikä hänkään ole minun paras ystäväni. Mieheni on minun puoliso, ystävät ovat sitten erikseen. Ohi aiheen hieman: Tänään radiossa oli tosin puhetta siitä, että hiekkalaatikkokaverit ovat niitä luotettavimpia kavereita myös aikuisina. Totesimme kummatkin, että puoliso on meille kummallekin ainut aikuiselämässä oleva aivan lapsuusajan ystävä. Hiekkalaatikolla leikitty ja samaa soppaa keitetty jo muksuista lähtien :) siitä huolimatta molemmilla on omat parhaat kaverit jääneet elämään mukaan vuosia myöhemmin.

[/quote]

No mulla ei todellakaan ole. Ihan varhaislapsuudesta ei varsinaisia ystäviä ole jäänyt, jokunen hyvänpäiväntuttu on päiväkotikavereissa, mutta silloiset parhaat ystäväni ovat eläneet elämäänsä todella eri tavoin ja arvomaailma melko eri, tuskin edes ystävystyisimme jos nyt tapaisimme. Läheisimmät ja luotettavimmat ystäväni tapasin, kun aloitin yliopisto-opinnot 15 vuotta sitten.

Mieheni on paras kaverini, jonka kanssa jaamme ilot, surut ja yhteisen sängyn! En voisi kuvitellakaan, että jonkun muun seurassa viihtyisin paremmin, siksi onkin paras kaveri!

Olen puolison lukenut yleensä ystäväksi, minullahan ei muita ystäviä ole ollut. Nyt ei ole miestäkään. Mutta viimeisessä seurustelusuhteessa (emme asuneet yhdessä mutta tapailimme 6 vuotta) koin hämmentäväksi sen että mies piti kaveriinsa enemmän yhteyttä kuin minuun. Soittelivat parhaimmillaan joka päivä. Kaveri tiesi aina hänen menemisensä, milloin oli naapurikaupunkiin menossa tms., minä saatoin kuulla vasta jälkikäteen.

Kyllä. Me aloitimme itse asiassa lähes vuosikymmenen ystävyydellä. Mies oli silloin vielä naimisissa toisen kanssa, ja me olimme puhtaasti ystäviä, toistemme parhaat  ystävät. Kun miehen avioliitto loppui, meistä tuli sitten pariskuntakin. 

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:36"]

-

[/quote]

En,olemme kyllä hyviä ystäviä,sen lisäksi että olemme rakastavaisia,mutta minulla on paras kaveri erikseen.

Kyllä.

-kissa

En

Toivottavasti en, mä oon hänen VAIMONSA ja hän mun AVIOMIES jota rakastan. En oo oikein koskaan hiffannu tota "min älskling är min bästa vän<3"..

En

Eli parisuhejuttujen lisäksi teet samoja asioita kuin kavereidesi kanssa ja pidät hauskaa.

En enkä haluakkaan olla, ensisijaisesti olen hänen vaimonsa ja lastensa äiti. Kaverit sitten parisuhteen ulkopuolella :)

Itse en ainakaan ole niin kiinnikasvanut mieheeni että lukisin hänet kaverikseni, vaikka hauskaa meilläkin on yhdessä :)

Olen ja mieheni on mun paras ystäväni, oli jo hyvä ystävä ennen kuin aloimme seurustella. Häneen luotan eniten, hänelle kerron ilot ja surut, hänen kanssaan nauran ja vietän mieluiten aikaa. Mutta muitakin hyviä ja läheisiä ystäviä meillä molemmilla on. :)