Kuka on uudenvuoden "ihan vaan kotona"?
Minulla on lapset isällään uudenvuoden ja ajattelin tosiaan olla "ihan vaan kotona" eli en mene minnekään ja ajattelin tosiaan olla jopa ihan yksin.
Olin vielä marraskuussa lähdössä ystävien kanssa risteilylle uutenavuotena mutta peruutin sen koska raskaan syksyn jälkeen koin, etten jaksa lähteä. Mieluummin olen kotona, teen hyvää ruokaa ja katson netflixiä peiton alta.
Mutta mistä kumpuaa tämä "omituisuuden" tunne? En kehtaa kellekkään sanoa että olen yksin vaan keksin kaikenlaisia sepustuksia minne aion mennä - jotenkin pelkään että minut leimataan luuseriksi jos kerron, että aion olla ihan vaan yksin peiton alla.
Onko muita? Tiedättekö mitä tarkoitan?
Kommentit (54)
Minä myös. En mä kyllä tiedä missä muualla olisinkaan kun lapsia on ja ydinperhe ollaan. Näin on mennyt tämä vuosisata eli aika monta uuttavuotta jo.
Juu! Mulla ei ole netflixiä, mutta eikähän telkustakin jotain tule. Ja ainahan on av... Mulla on voileipäkakku jo maustumassa ja viinin hain jo alkosta. Kalsarit, villasukat ja virttynyt paita. AV, telkkari ja kirja. Lapset on isällään. Ajatuskin siitä että saa olla yksin ovi lukossa kaikessa rauhassa ja vetää kalsarikännit, ihanaa.
Oon töissä sos. alalla ja se kyllä tekee sen, etten vapaa-ajalla siedä muita ihmisiä kovinkaan paljoa. Muksuja juu ja miesystävää (joutuu olee töissä uudenvuoden ja asutaan eri osoitteissa) kyllä jaksan, mutta... On mulla kavereita omiksi tarpeiksi ja sisaruksiakin silloin tällöin tapailenm, samoin vanhempia, mutta, yksinolo omassa rauhassa omien ajatusten kanssa nyt vaan on niin ihanaa.
Joo, itse olen 2/3 uusistavuosista viettänyt ihan vaan kotosalla. Ei vaan oikeen oo iskenyt isompi juhlinta, mulle riittää se että katson leffoja tms puoleen yöhön ja sitten raketteja katsellessa kilistän miehen (lapsena limsalla vanhempien) kanssa.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 21:15"]
Juu! Mulla ei ole netflixiä, mutta eikähän telkustakin jotain tule. Ja ainahan on av... Mulla on voileipäkakku jo maustumassa ja viinin hain jo alkosta. Kalsarit, villasukat ja virttynyt paita. AV, telkkari ja kirja. Lapset on isällään. Ajatuskin siitä että saa olla yksin ovi lukossa kaikessa rauhassa ja vetää kalsarikännit, ihanaa.
Oon töissä sos. alalla ja se kyllä tekee sen, etten vapaa-ajalla siedä muita ihmisiä kovinkaan paljoa. Muksuja juu ja miesystävää (joutuu olee töissä uudenvuoden ja asutaan eri osoitteissa) kyllä jaksan, mutta... On mulla kavereita omiksi tarpeiksi ja sisaruksiakin silloin tällöin tapailenm, samoin vanhempia, mutta, yksinolo omassa rauhassa omien ajatusten kanssa nyt vaan on niin ihanaa.
[/quote]
mitä teet työksesi
Me kans, minä, mies ja 2v+2kk lapset. Ja kaveriperhe ja niiden 2v ja 1kk. Sopii ainakin meiningit yksiin. Hyvää helppoa ruokaa, pari rakettia ehkä ja skumppa auki uusien ihmisten kunniaksi.
No uusi vuosi ei nyt kauheasti eroa normiperjantaista tai lauantaista. En ymmärrä miksi nolottaisi sanoa olevansa yksin. Suurin osa ei todennäköisesti tee mitään sen ihmeempää.
Eli aloittaja itse on aiemmin leimannut kotonaolijat luusereiksi, ja nyt kun hänellä itsellään onkin kotona ihan mukavaa, hän tajuaakin olleensa väärässä. Ottaako koville?
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:41"]
Minulla on lapset isällään uudenvuoden ja ajattelin tosiaan olla "ihan vaan kotona" eli en mene minnekään ja ajattelin tosiaan olla jopa ihan yksin.
Olin vielä marraskuussa lähdössä ystävien kanssa risteilylle uutenavuotena mutta peruutin sen koska raskaan syksyn jälkeen koin, etten jaksa lähteä. Mieluummin olen kotona, teen hyvää ruokaa ja katson netflixiä peiton alta.
Mutta mistä kumpuaa tämä "omituisuuden" tunne? En kehtaa kellekkään sanoa että olen yksin vaan keksin kaikenlaisia sepustuksia minne aion mennä - jotenkin pelkään että minut leimataan luuseriksi jos kerron, että aion olla ihan vaan yksin peiton alla.
Onko muita? Tiedättekö mitä tarkoitan?
[/quote]
Minä. Mennään taaperon kanssa katsomaan kaupungin ilotulitus (lapsille suunnattu sellainen, siis). Sitten kotiin syömään ja lapsi varmaan menee nukkumaan suht samoihin aikoihin kuin normaalisti. Eipä juuri eroa ihan tavallisesta illasta. Toisaalta ihan kivakin, koska en muutenkaan olisi missään bailaamassa, kun ei ole kavereita. Nyt on sentään hyvä syy olla kotona.
Minä. Toivottavasti miehellä ei soi päivystyspuhelin koko aikaa.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 21:00"]
Minä kans! Ollaan miehen kanssa kotona ja lohdutellaan esikoista 3vee joka on aikaisempina vuosina pelännyt hysteerisesti rakettien pauketta. Vauva todennäköisesti nukkuu uuden vuoden ohitse eikä ole millänsäkään.
[/quote]
Meillä esikoinen on ääniyliherkkä ja on aiemmin pelännyt kovasti rakettien pauketta. Viime vuonna 3v. 10 kk ikäisenä rohkaistui ja lähti isän kanssa katsomaan raketteja ja ihastui niin ilotulituksiin että pelko unohtui ja raketteja olisi pitänyt päästä katsomaan uuden vuoden päivänä ja seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä. Toivottavasti telläkin helpottaa :)
Olette ihania! Yksi oisin, jos voisin!!!
Isosiskoni, mieheni ja minä ollaan vain kotona, eli meillä. Luultavasti nukahdetaan ennen raketteja. Siskoni tulee kyläilemään 300km päästä ja aikoo koluta alennusmyyntejä koko loppuviikon täällä Helsingissä:).
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 21:07"]
Kiitos sinä vastaus 16 ! Ihan niin kuin minä, paitsi että olen vähän vanhempi. Olen muuten sosiaalinen, sosiaalisessa työssä ja minulla on ihana ja laaja ystävä- ja perheverkosto normaalisti ympärillä joten mielestäni ihan hyvä ja kivakin olla välillä tosiaan yksin. Kaikki ei sitä tosin ymmärrä. Ja varsinkin raskaan syksyn jälkeen kun on töissä ja kotona ja arjessa ollut kiirettä ja lentoa !
Hyvää Uutta Vuotta sinulle - nautitaan NetFlixistä :D
T. Ap-aloittaja
[/quote]
Jos ei viihdy omassa seurassaan niin ei ole asiat hyvin :D Kyllä olen vähän huolissani, jos jollekin on ongelma viettää aikaa yksin. Ihan tervettä välillä nauttia yksinolosta ja rentoutua juuri niinkuin itselle sopii! Mahtavaa uutta vuotta sulle, nauti hiljaisuudesta, Netflixistä ja pehmeästä peitosta! :D Et ole kenellekään velkaa mitään selityksiä. t. 16