En vain pääse exästä yli - erosta yli 2 vuotta

Mun erosta jo 8 vuotta ja samat tunteet ku sulla :'(

Minkä takia hän jätti sinut?

Onko teillä lapsia? Oletteko tekemisissä jotenkin edelleen? Yleensä, kun on poissa silmistä, niin on poissa mielestäkin... 

Oliko hänellä iso kalu vai miksi ihmeessä noin takertuva oot

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 07:12"]Minkä takia hän jätti sinut?
[/quote]

Mietin samaa?
Miten kauan olitte yhdessä? Minkä ikänen olet nyt?

Enpä itse ikinä jäisi roikkumaan henkisesti ihmiseen, joka on minut jättänyt. Kunnioittakaa enemmän itseänne.

Tuossa on taustalla nyt jotain suurempaa vialla, esim. terapia voisi olla sinulle hyödyllinen keino jatkaa elämääsi ja kunnioittaa itseäsi tarpeeksi sen sijaan, että roikut menneessä epäterveellisellä tavalla.

Ymmärrän ton neuvottomuuden. Kyllä järki sanoo, että suhde on mennyttä. Mutta kun tunteet on voimakkaat, niin ei ne lopu järjellä käskemällä. Tavispoikkiksesta pääsee kyllä yli vain unohtamalla sen. Mutta tuollainen elämän rakkaus on syvemmällä.

Muista hyvä ystävä - ei ole vain "yksi oikea", en yksinkertaisesti usko siihen. Uskon että tilanteet tekee sinulle oikeita, kun opit tuntemaan ihmisen ja löydät hänet kunnolla, voi olla 4-5-6 ns oikeita just sinulle. Niin kauan kun roikut hänessä kiinni et pääse näkemään muita. Olisiko hyvä idea mennä juttelemaan jonkun kanssa asiasta että voit elää taas?

Minulla oli samantapainen tilanne nuorena.Kävin terapiassa ja tajusin että en päässyt yli siitä että minut oli jätetty,hylätty.Ei niinkään siitä että hän olisi ollut minulle se ainoa oikea.

Minut jätettiin 20 vuoden jälkeen. Kaksi vuotta oli minimiaika, jotta siitä voisi toipua. Toipuminen oli vuoristorataa, ajan myötä pohjat tulivat harvemmin ja kestivät vähemmän aikaa. Mutta ei se vuoristorata vielä kahdessa vuodessa ohi ollut. 

Jos suru pitkittyy, niin minun mielestäni kyse on kahdesta asiasta: ensinnäkin suhde ei ole ollut rakkaussuhde, vaan riippuvuussuhde. Eli addiktio on ja pysyy edelleen. Toinen ongelma voi olla se, ettei miehelle ole antanut anteeksi. Piilevä viha kun voi kätkeytyä surun muotoon.

12 jatkaa

11 on oikeassa. Sanotaan, että kaikki tämän hetkinen tuska kertoo 80 prosenttisesti sinun menneisyydestäsi. Vain 20 prosenttia pahasta olosta johtuu ko. Mihestä. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 08:45"]Muista hyvä ystävä - ei ole vain "yksi oikea", en yksinkertaisesti usko siihen. Uskon että tilanteet tekee sinulle oikeita, kun opit tuntemaan ihmisen ja löydät hänet kunnolla, voi olla 4-5-6 ns oikeita just sinulle. Niin kauan kun roikut hänessä kiinni et pääse näkemään muita. Olisiko hyvä idea mennä juttelemaan jonkun kanssa asiasta että voit elää taas?
[/quote]

Kyllä monelle on vain yksi oikea. Ei sun tarvi uskoa siihen.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 08:45"]Muista hyvä ystävä - ei ole vain "yksi oikea", en yksinkertaisesti usko siihen. Uskon että tilanteet tekee sinulle oikeita, kun opit tuntemaan ihmisen ja löydät hänet kunnolla, voi olla 4-5-6 ns oikeita just sinulle. Niin kauan kun roikut hänessä kiinni et pääse näkemään muita. Olisiko hyvä idea mennä juttelemaan jonkun kanssa asiasta että voit elää taas?
[/quote]

Kyllä monelle on vain yksi oikea. Ei sun tarvi uskoa siihen.
[/quote]No jos tää oiskin totta(mihin en itse usko) niin aikuisen ihmisen pitää ymmärtää että väkisin ei voi toisen ihmisen kans olla jos se toinen ei halua.Pitää ajatella järjellä,ei tunteella.Pikkulapsillekin opetetaan että aina ei saa mitä haluu.....

Erosta toipuminen vie aikansa, mutta oletkohan edes aloittanut sitä? Mitä olet tehnyt asian eteen?

Minut jätettiin n. vuosi sitten, ja todella rankaa oli aluksi, mutta nyt alan olla sinut asian kanssa. Minulla on edelleen tunteita exää kohtaan, mutta ne eivät enää täytä koko sydäntä, eivät estä minua elämästä omaa elämää. Vähän haaveilen välillä yhteenpalaamisesta, mutta en hinnalla millä hyvänsä, en enää vanhaan suhteeseen, mielummin olen yksin kuin suhteessa, jossa en tunne, että minua rakastetaan.

Tähän pääseminen ei ollut helppoa, olen lukenut kymmeniä self help -tyyppisiä kirjoja, aluksi avioerosta kertovia, myöhemmin, kun pääsin kiinni muihinkin tunteisiin kuin hylätyksi tulemisen tunteeseen, myös esim. häpäestä, kiltteydestä, erityisherkkyydestä, hyväksymis- ja omistautumisterapiasta (HOT). Ja olen kirjoittanut satoja sivuja päiväkirjaa, tai se se ole oikea päiväkirja vaan sellaista ajatusvirtaa, saatan vaihtaa aiheitta kesken lauseen, sillä tavalla pääsen eteenpäin asioiden käsittelyssä (googlaa esim. parantava kirjoittaminen).

Eihän kaikilla samat keinot auta, mutta olen ihan varma, että jokainen löytää halutessaan itselleen sopivan tavan käsitellä eroa ja pikkuhiljaa päästä asiassa eteenpäin. Jossain vaiheessa myös se ikävä ja rakkaus vähenee, lopulta se on vain pieni pala jossain syvällä sisällä, asia jota joskus ehkä haikeana muistelee, mutta se ei ole enää läsnä joka päiväisessä elämssä (en ole itse vielä ihan tässä vaiheessa, mutta hyvää vauhtia sinne päin menossa enkä yhtään epäile, etten siihen vielä pääse).

Toipumiselle pitää kuitenkin antaa aikansa, ja se vaatii usein monien ikävien tunteiden läpikäymistä, mutta parasta on se, että jos/kun onnistuu ne tunteet käymään läpi (tunnetasolla), ne helpottuu, pienenee tai jopa häviää kokonaan. Ja svioerosta johtuvaa hetkellistä suojamuurien murtumista voi myös käyttää hyväkseen, sen avulla voi käydä läpi myös muita asioita, joilta on aiemmin (ehkä tiedostamattaan) itseään suojellut ja jotka ovat siksi rajoittaneet elämää.

Olet vain jumiutunut ajatukseen siitä, että eksäsi on se oikea, ja annat ajatuksen hallita sinua. Oikeastihan et tiedä, millainen suhteesi olisi, jos olisitte jatkaneet yhdessä. Ihmiset muuttuvat. Jos on kulunut niinkin pitkä aika kuin kaksi vuotta ilman, että toipumista on yhtään tapahtunut, on aika selvää, että tarvitset ulkopuolista apua asian käsittelyyn. Sinun täytyy vain päästä yli "se ainut ja oikea" -pakkomielteestä. Mieti nyt, maailmassa on yli 3 miljardia miestä, millä todennäköisyydellä ensirakkautesi, jonka todennäköisesti tapasit jossain kotipaikkakunnan baarissa tai harrastusten tai ystävien kautta, on kaikkien näiden miesten joukosta ainoa ja parhaiten sinulle sopiva?

Miten joku voi kuvitella, että on olemassa yksi ainoa oikea?? Minkä uskonnon mukaan? Miten sitten aina löydämme tuon oikeankuitenkin samasta kylästä tms eikä toiselta puolelta maapalloa? Kyllä sopivia/oikeita riittää, alkää huolehtiko!

Minulla vaimon lähtemisestä pian neljä vuotta, sattuu aina vaan niin perhanasti. Hän löysi pian uuden miehen ja sai lapsen. Ei siis mitään mahiksia, että palaisi luokseni, mutta jotenkin vaan en pääse irti. Hemmetti.

Jos ei yli pääse, pitäis kai koittaa ali?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:16"]Jos ei yli pääse, pitäis kai koittaa ali?
[/quote]Tai vaikka ympäri mutta jotenkin määrätietoisesti riuhtaista irti exän ajattelemisesta.Mehän ei tiedetä paljonko itse kullakin on enää elämää edessä.Entä jos sais tietää ettei enää paljon niin harmittaisko elämätön elämä ja menneisyydessä märehtiminen.Etiäpäin on elävän mieli sanoi mummo aikoinaan.