Lue keskustelun säännöt.
Oletteko saaneet julkiselta terveydenhuollolta apua vaikeisiin jännitysoireisiin?
24.10.2021 |
Minulla on vaikeita sosiaalisen jännittämisen oireita, jotka vaikuttavat merkittävästi esim. töihin pääsyyn ja työssä suoriutumiseen. Koen oireet selkeästi suorituskykyäni ja mielenterveyttäni alentavina. Olen käyttänyt tilannekohtaisesti apukeinona beetasalpaajia, mutta koen että tarvitsisin muuta apua. Beetasalpaajista saan fyysistä sivuvaikutusta, joka edelleen heikentää työkykyäni, enkä pidä niitä lopullisena ratkaisuna ongelmaani.
Onko kukaan saanut julkisen terveydenhuollon kautta esim. hypnoosihoitoja vaikeaan sosiaaliseen jännittämiseen? Tai psykologin käyntejä? Mielestäni psykoterapia-prosessin aloitus ei ole kohdallani massiivisuudessaan järkevä, koska en sairasta masennusta, vaikka tämä jännitysongelma minua syökin.
Kommentit (11)
Jep, sosiaalisten tilanteiden pelon nettiterapia. Lääkärin lähetteellä ilmainen. Googlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, sosiaalisten tilanteiden pelon nettiterapia. Lääkärin lähetteellä ilmainen. Googlaa.
Oliko tästä sinulle apua jännitysoireisiin? Vähenikö jännittämisen fysiologinen ilmeneminen ihan oikeasti pelkällä netin kautta keskustelulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, sosiaalisten tilanteiden pelon nettiterapia. Lääkärin lähetteellä ilmainen. Googlaa.
Oliko tästä sinulle apua jännitysoireisiin? Vähenikö jännittämisen fysiologinen ilmeneminen ihan oikeasti pelkällä netin kautta keskustelulla?
Ei se keskusteleminen missään terapiassa ole pointti, vaan se kun alkaa tiedostaa miten ja miksi reagoi. saa uusia toimintatapoja. Rentoutta tuli tilalle ja jännitys ei voi vallata sitä osaa minusta jonka voin pitää joustavana.
Tarvittiinko tuohon nettiterapiaan masennusdiagnoosi, jotta sen nettiterapian sai?
Näköjään pitää siis olla lääkärin diagnosoima sosiaalisten tilanteiden pelko (F40.1). Vaikuttaa myös siltä, että olisi suunnattu HUS-alueen ihmisille, harmi jos niin, eikä valtakunnallinen mahdollisuus päästä tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kiinnostaa. Itse olin aikanaan hypnoosia käyttävällä yksityisellä psykologilla päällimmäiseksi muun ongelman takia, mihin hypnoosi kyllä auttoi. Sivuttiin silloin myös sosiaalista jännittämistäni, johon psykologi kommentoi jotain, ettei siihen kauheasti puhuminen auttaisi. Jäänyt itselläkin mieleen, pitäisikö hypnoosia kokeilla jännitysoireisiin, ja onko jotain tutkittua tietoa (en ole jaksanut itse kamalasti tutkia tutkimuksia) siitä, millä hoitomuodolla saisi parhaimman vasteen jännitysoireisiin. Että olisiko juurikin tuo hypnoosi. Mutta itsellänikään ei varallisuutta olisi moneenkaan hypnoosikäyntiin.
Itse olen jo vuosia käyttänyt bentsoja aina tilannekohtaisesti ja tietty pyrkinyt siedättämään itseäni mahdollisimman paljon.
Hypnoosia kokeilin kaksi kertaa, mutta en minä mihinkään hypnoosiin päässyt, vaikutti ihan turhalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, hypnoosiherkkyys on yksilökohtaista. Toiset on helpommin suggeroitavissa kuin toiset. Hypnoosihoitajan taidot vaikuttavat myös paljon, onko esim. painostusta siihen, että hypnoosiin pitäisi päästä, ja vaikutuksia tulla. Korkeammin koulutetut ovat tietääkseni vaikeammin suggeroitavissa, kuin matalammin koulutetut.
"Nettiterapiat ovat Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) tuottamia ja Suomessa asuville ilmaisia." Sanotaan tuolla nettisivuilla, eli olisiko mahdollinen muillekin kuin HUS-alueella asuville. Kiinnostaisi kyllä kuulla kokemuksia, jos ihmiset ovat saaneet apua jännittämiseen tästä nettiterapiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivuan aihetta mutta auttaisiko ihan perinteinen totuttelu noihin tilanteisiin? Vähemmän kuormittavia tilanteita ja ihmisten kohtaamista vaikkapa jonkun tukemana ihan tavallisissa tilanteissa?
Juu, päädyin psykiatrian polille ja siellä määrättiin yksi kolmenkymmenen kappaleen paketti Opamoxia ja heti jo varoiteltiin, että näitä ei sitten määrätä kuin äärimmäisessä hädässä, joten en todennäköisesti saa niitä enempää vaikka haluaisinkin. No en edes toistamiseen niitä pyytänytkään, koska niistä ei ollut mitään apua. Lisäksi kävin vuoden verran psyk. sairaanhoitajalle juttelemassa 2 kertaa kuukaudessa ja olin jossain mielenterveyskuntoutujien sosiaalistamisryhmässä 10 kertaa askartelemassa. Täysin hyödytöntä siis.