Kuinka usein teillä riidellään?

Ääni korottuu väsymyksestä, ehkä kerran kuussa.. Ollaan asioista paljon samaa mieltä ja kumpikin ymmärtää aina toista. Ei lapsia

No ei kovin usein. Ja kyllä ovat lapsetkin kuulleet riitoja, mutta pidän tärkeänä, että kuulevat myös kun riidat sovitaan.

Meillä ei kukaan huuda, mutta ääntä saatetaan korottaa. Nyt on ollut riitaisampi kausi, voi itku. Eli riidelty on n joka toinen viikko. Tällöin riita ja sitä seuraava kireys ja hiljaisuus kestää yhden illan tai 3-4 tuntia, eli päivähän siinä menee pilalle.

tänään riideltiin rahasta (eikä tästä yleensä tule sanomista), tarkemmin miehen osakesijoituksista ja siihen menevistä summista. 9-v tyttö ja 13-v poika kuulivat riidan, ja nyt on tosi huono omatunto tosta riidasta. Luuleekohan lapset nyt, että niiden harrastukset ja tavarat on syypää tähän riitaan. Mies vielä nimitti mua kiittämättömäksi muijaksi...

onko lasten turvallisuudentunne muserrettu...?

ap

Ei koskaan. Ollaan joskus eri mieltä asioista tai ärsyynnytään, mutta puhutaan kyllä ihan normaalilla äänellä.

Up

Me varmaan riidellään joka viikko? Ei nyt välttämättä huudeta, mutta minä (nainen) ainakin korotan ääntä. Meillä ei ole lapsia. Ohoh, riidelläänkö liian usein kun jotkut riitelee vain kerran kuussa...?

Ei juuri lainkaan. Jos toinen korottaa ääntään, kysytään että mikä on ongelma. Sitten asia selvitetään ja siihen se jää. Meillä on onneksi avoin keskusteluyhteys.

Miehen kanssa ollaan riidelty joskus edellisessä asunnossamme, joten siitä taitaa olla yli 5 vuotta aikaa. Joskus teinin kanssa tulee korotettua ääntä, mutta sitäkin tapahtuu vain ehkä kerran 4 kuukaudessa tms. Yleensä siis meillä tosi rauhallista.

Muutaman kerran vuodessa, tosin ääntä ei kumpikaan korota vaan puhutaan asia selväksi.

Siis mitä? Haluaisin uskoa, että edustatte enemmistöä, mutta jotenkin ihan mahdotonta. Tavallisissa parisuhteissako tai perheissä ei huudeta ja paiskota tavaroita ja ovia välttämättä edes joka viikko!?
Oisinpa saanut elää teidän lapsena :(

Saattaa olla vuosi edellisestä kunnon riidasta. Mies tahtoi jauhata sen läpi ja minua itketti ja olin väsynyt. Lapset palasivat tietokonetta viereisessä huoneessa.
No, puhuttiin sitten se läpi ja sovittiin niin että lapset ymmärsi että juttu oli siinä.
Ei ollut vakava aihe. Mies oli vähän ottanut.

Yleensä me puhutaan ihan asiallisesti ja harvemmin tarttee korottaa ääntä ja silloin toinen rauhoittaa että nyt lähtee ääni turhaan nousemaan.

Olen opetellut terapeutin avulla riitelemään. Lapsuudenkodissa isä lähinnä hakkasi äidin ja äiti ärsytti isää.

Oliskohan meillä ollut viimeksi riita jossa äänet on nousseet joskus maaliskuussa.. sitä ei lapset kuulleet kun olivat isällään viikonloppua viettämässä, en kyllä muista mistä riita edes sai alkunsa. Mä olen meistä kahdesta se ärähtelevämpi tyyppi ja joskus kotityöt saa mut murisemaan mutta sen teen tasaisesti kyllä koko perheelle. "kun kukaan muu ei täällä näköjään tee mitään"

Joitain erimielisyyksiä meillä kyllä on ollut muuten, mut ne on lähinnä sellaisia että kummallakin on mielipide ja sitten käydään läpi puhumalla kumman on enempi oikea ;) On mukavaa elää miehen kanssa jolle mielipiteen sanominen ei ole ongelma ja joka ei olta jokaista poikkipuolista sanaa henkilökohtaisina loukkauksina ja haudo niitä sitten viikkotolkulla. Koska minäkään en oikeasti haudo erimielisyyksiä päivääkään vaan puhun asiat halki mahdollisimman ajoissa. Jos en pääse sitä purkamaan vaan haudon itekseni jotain omasta mielestäni vääryyttä, sitten siitä äityy riita. Varmaan se keväinen oli jotain tuollaista.

Haha mun vanhemmat rääkyy naama punaisina 3/5 päivästä. Toisilleen tai mulle. Viineiset kuustoista vuotta. .

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:42"]

Siis mitä? Haluaisin uskoa, että edustatte enemmistöä, mutta jotenkin ihan mahdotonta. Tavallisissa parisuhteissako tai perheissä ei huudeta ja paiskota tavaroita ja ovia välttämättä edes joka viikko!?
Oisinpa saanut elää teidän lapsena :(

[/quote]

Mun avioliitossani elämä oli tuollaista, ja enimmäkseen siksi että mies teki noin. Jokaisesta sanasta se saattoi loukkaantua, kuuli vain viimeiset sanat vaikka olisin puhunut rauhallisesti vartin, ja sitten alkoi huuto. Jota seurasi mykkäkoulu. Anteeksi omaa käytöstään se ei pyytänyt ikinä, koska aina vika oli minussa.

Kaikkein ärsyttävintä ehkä on se, että nuorimmassa lapsessani on hyvin paljon samoja piirteitä riitojen suhteen mikä isässään on. Hänessä on paljon minuakin, mutta sellainen tietty täydellinen itsekkyys ja empatiakyvyn puute tulee isänsä puolelta, samoin oletus siitä että hänelle kaikki on sallittua.  Uskokaa pois, kitken sitä lapsesta kyllä niin paljon kuin voin aina kun on siihen aihetta.

Meillä kyllä riidellään useastikin välillä ja kyllä huudetaan ja minä heittelen tavaroita. Yleisimmät syyt jos mies räyhää lapsille liikaa tai typeristä aiheista niin joutuu sitten mun kanssa sen jälkeen tekemisiin. Mun lapsosille ei huuda muut kuin minä! Ja ihan isästään kyse. Toinen yleisin riidan aiheuttaja on miehen yksinkertaisuus joka välillä tuppaa ärsyttämään vähän liikaa..

Onpa ihanan riitelemättömiä pariskuntia. Olen aina kuvitellut 15-vuotiaan suhteemme olevan lämmin, tasapainoinen ja hyvä. Riidoista huolimatta. Ehkä tämä nykyinen riitelytahti on merkki siitä, että suhteemme alkaa olla päätöksessään. Tästä ei ehkä enää nousta. Tosi Ikävää, näiden ihanien joulunajan vapaiden jälkeen.

ap

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:42"]

Onpa ihanan riitelemättömiä pariskuntia. Olen aina kuvitellut 15-vuotiaan suhteemme olevan lämmin, tasapainoinen ja hyvä. Riidoista huolimatta. Ehkä tämä nykyinen riitelytahti on merkki siitä, että suhteemme alkaa olla päätöksessään. Tästä ei ehkä enää nousta. Tosi Ikävää, näiden ihanien joulunajan vapaiden jälkeen.

ap

[/quote]

Ei se riitelytahti aina eroa automaattisesti tarkoita. Parisuhteissakin ihminen kehittyy henkisesti eri tahtia yleensä kuin puolisonsa, erilaiset asiat alkavat kiinnostamaan kuin ennen ja toinen haluaakin jurnuttaa samassa vanhassa. Silloin niitä riitojakin tulee kun toinen "on aina tollanen" ja toinen "ihan muuttunut".

Jos ne riita-ajat jaksaa kuitenkin yrittää ja tahtoa rakastaa eikä muutos ole kovinkaan suuri mielenkiinnon kohteissa ja yhteistä puhuttavaa on muutakin kuin vain asuntolainan koko, niin parisuhteella on kuitenkin toivoa. 

Meillä ei huudeta. Mies suuttuu noin kerran kahdessa viikossa ja pitää 2-3 päivän mykkäkoulun. Yritän tehdä sopua, mutta hän käyttäytyy kuin minua ei olisi olemassa. Minä pyydän anteeksi kaikin mahdollisin keinoin ja mies alkaa käyttäytymään, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Voi ap, ihan kuin meillä, vuodetkin täsmää! Koita jaksaa, vaikka päätös olisi mikä. Meillä mies haluaisi vielä yrittää, minä taas olisin tuytyväinen 15 onnelliseen vuoteen ja jatkaisin eteenpäin.

Meillä riidellään 5-7 päivänä viikossa.