Lue keskustelun säännöt.
Itsehillintä ja hyvä käytös
28.12.2014 |
Kuinka oppia sitä? Olen niin tottunut lapsellisiin kiukku- ja raivokohtauksiini niin etten oikein osaa muuta. Sopimattomat ja rivot vitsit lipsahtavat suusta ennen kuin ehdin edes ajatella asiaa. Hyvä käytös on tylsää ja provokatiiviset aiheet mielenkiintoisia kuten myös voimasanat ja aggressiivisuus. Hauskaa on kiva pitää kuin ellun kanat ja heittää rajat romukoppaan. Puhun mitä sylki suuhun tuo.
Hauskaa tässä on se, että olen aikjuinen ja mun pitäisi alkaa käyttäytyä sen mukaan, olisi pitänyt jo vuosia sitten. Miten helvetissä sen muka teen? :D Saa haukkua jos se helpottaa omaa oloa, mutta mielummin kaipaisin rakentavia neuvoja.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tunne-elämän hallintaa. Joudut opettelemaan sen ihan alusta. Esim. laskemaan sataan/ tuhanteen, menemään toiseen huoneeseen, puhumaan itsellesi järkeä jne jne.
Henkka hyppönen kertoi joskus, että sai joogasta avun äkkipikaisuuteensa
Mä olen tasainen luonne ja käyttäydyn ihmisten ilmoilla hillitysti. Jos kilahdan, niin kilahdan yksin ja jollekin asialle, en ihmiselle. Jos tulee erimielisyyksiä jonkun kanssa, niin asiat selvitetään keskustelemalla. Koskaan en korota ääntäni. En myöskään kiroile tai ole suuna päänä nalkuttamassa. Jos sivallan, sivallan sillätavalla sivistyneesti. Eli osaan tarvittaessa kyllä vittuilla.
Uskoisin, että hyvin pitkälle kyse on luontaisesta temperamentista. Ehkä jossain määrin rauhoittumista voi harjoitella, mutta helpompi varmaan olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
2 ja 3 varmasti hyviä neuvoja. Enää pitäisi "muistaa" laskea siihen sataan tai tuhanteen ennen kuin päästää suustaan kaksimielisyyksiä tai muita hölmöyksiä. 3, Sanoiko Henkka tarkemmin että mikä siinä joogassa erityisesti vaikutti? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:21"]
Mä olen tasainen luonne ja käyttäydyn ihmisten ilmoilla hillitysti. Jos kilahdan, niin kilahdan yksin ja jollekin asialle, en ihmiselle. Jos tulee erimielisyyksiä jonkun kanssa, niin asiat selvitetään keskustelemalla. Koskaan en korota ääntäni. En myöskään kiroile tai ole suuna päänä nalkuttamassa. Jos sivallan, sivallan sillätavalla sivistyneesti. Eli osaan tarvittaessa kyllä vittuilla.
Uskoisin, että hyvin pitkälle kyse on luontaisesta temperamentista. Ehkä jossain määrin rauhoittumista voi harjoitella, mutta helpompi varmaan olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
[/quote]
Sanoit juuri ne sanat mitä eniten pelkäsinkin :)
Elämä on kaikilta osin muuten kyllä "aikuisen elämä" eli säästötilit, vakuutukset jne jne kaukonäköisyyttä on, mutta tuo temperamentti.. Voi ei.
Eikö teistä hillityistä ihmisistä tunnu, että jäätte etäiseksi? Eikö teillä tee mieli olla täysin avoin tai "sukeltaa toisen liiveihin"? Pelkään, että menetän mielenkiintoni ihmisiin jos en voi olla kuten olen. Tosin en itsekään pidä tästä ja haluaisin kyllä todella tietää miten onnistun pysäyttämään itseni ennen toimintaa. ap
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:21"]
Mä olen tasainen luonne ja käyttäydyn ihmisten ilmoilla hillitysti. Jos kilahdan, niin kilahdan yksin ja jollekin asialle, en ihmiselle. Jos tulee erimielisyyksiä jonkun kanssa, niin asiat selvitetään keskustelemalla. Koskaan en korota ääntäni. En myöskään kiroile tai ole suuna päänä nalkuttamassa. Jos sivallan, sivallan sillätavalla sivistyneesti. Eli osaan tarvittaessa kyllä vittuilla.
Uskoisin, että hyvin pitkälle kyse on luontaisesta temperamentista. Ehkä jossain määrin rauhoittumista voi harjoitella, mutta helpompi varmaan olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
[/quote]
Sanoit juuri ne sanat mitä eniten pelkäsinkin :)
Elämä on kaikilta osin muuten kyllä "aikuisen elämä" eli säästötilit, vakuutukset jne jne kaukonäköisyyttä on, mutta tuo temperamentti.. Voi ei.
Eikö teistä hillityistä ihmisistä tunnu, että jäätte etäiseksi? Eikö teillä tee mieli olla täysin avoin tai "sukeltaa toisen liiveihin"? Pelkään, että menetän mielenkiintoni ihmisiin jos en voi olla kuten olen. Tosin en itsekään pidä tästä ja haluaisin kyllä todella tietää miten onnistun pysäyttämään itseni ennen toimintaa. ap
[/quote]
Tiedän jääväni etäiseksi, mutta en koe sitä mitenkään huonona asiana. Annan ilomielin muiden sukellella toistensa liiveihin ja olla juuri niin avoimia kuin haluavat. Hetkittäin jaksan mielenkiinnosta seurata sitä meininkiä, mutta yleensä jossain vaiheessa tekee mieli vetäytyä vähän kauemmas. Ja yleensä porukasta aina löytyy myös muita hillittyjä tyyppejä, joista sitä sitten löytyy seuraa minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:27"]
Eikö teistä hillityistä ihmisistä tunnu, että jäätte etäiseksi? Eikö teillä tee mieli olla täysin avoin tai "sukeltaa toisen liiveihin"?
[/quote]
Minua ei haittaa, jos vaikka jäänkin jonkun mielestä etäiseksi. Se tarkoittaa vain, ettei tuo ihminen ole minulle läheinen ihminen. Etäisyys ei sinänsä ole hyvä eikä paha asia, eikä kaikkien kanssa tarvitse tai voikaan olla läheinen. Eikä läheisyys todellakaan edellytä epäkohteliasta tai räjähtelevää käytöstä.
Samaten voin olla avoin, jos siltä tuntuu. Rauhallisuuteni tai tarpeeni yksityisyyteen ei ole laskelmoitua. Minä vain olen tällainen.
8 ja 7:
Läheisyys ei toki tarkoita pelkästään epäkohteliasta ja räjähtelevää käytöstä, mutta todella avoin ihminen kiukuttelee ja ilmaisee itseään lapsen tavoin (kiukkukohtaus selällään lattialla, jalat ilmaa potkien). Tosin aikuinen harvemmin ihan näin pitkälle menee.
Olen miettinyt tätä, ettei kaikkien tarvitse olla läheisiä keskenään. Se on aivan totta. Ehkä energiaa säästyy olennaisempiin asioihin. Pitäisi varmaan kokeilla. Eli tarkoittaako tämä siis sitä, että osaat rajata ihmiset elämästäsi henkisesti sopivan etäisyyden päähän vaikka he olisivat paikalla? Tämä siis tulee itsestään eli konkreettista neuvoa on vaikea antaa?
Joskus ajattelen olevani metakkaa pitävä energiasyöppö ja se harmittaa. Myöskin uskottavuus kärsii erittäin pahasti. Minun kuvitellaan lapsenomaisen avoimuuden vuoksi olevan elämää näkemätön naivi sinisilmä mikä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Tai ehkä pitääkin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:48"]
8 ja 7:
Läheisyys ei toki tarkoita pelkästään epäkohteliasta ja räjähtelevää käytöstä, mutta todella avoin ihminen kiukuttelee ja ilmaisee itseään lapsen tavoin (kiukkukohtaus selällään lattialla, jalat ilmaa potkien). Tosin aikuinen harvemmin ihan näin pitkälle menee.
Olen miettinyt tätä, ettei kaikkien tarvitse olla läheisiä keskenään. Se on aivan totta. Ehkä energiaa säästyy olennaisempiin asioihin. Pitäisi varmaan kokeilla. Eli tarkoittaako tämä siis sitä, että osaat rajata ihmiset elämästäsi henkisesti sopivan etäisyyden päähän vaikka he olisivat paikalla? Tämä siis tulee itsestään eli konkreettista neuvoa on vaikea antaa?
Joskus ajattelen olevani metakkaa pitävä energiasyöppö ja se harmittaa. Myöskin uskottavuus kärsii erittäin pahasti. Minun kuvitellaan lapsenomaisen avoimuuden vuoksi olevan elämää näkemätön naivi sinisilmä mikä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Tai ehkä pitääkin?
ap
[/quote]
Vaikutat vapaalta sielulta ap. :) Monet, minä mukaan lukien, pitävät sinun laisistasi ihmisistä.
Voimakkaimpia impulsioitasi voit yrittää hallita mielikuvaharjoittelun avulla ja esim. tuntiessasi sisäisen kiukun nousevan, poistumalla tilanteesta ja vaikkapa laskemalla siihen kymmeneen. Muutoin älä edes yritä muuttaa itseäsi. Värikkäät persoonat rikastuttavat ympäristöä, ja muista että kaikkien ei tarvitse pitää sinusta tai sinun kaikista. Riittää, että tulemme jollain tavoin toimeen keskenämme. :)
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:48"]
Läheisyys ei toki tarkoita pelkästään epäkohteliasta ja räjähtelevää käytöstä, mutta todella avoin ihminen kiukuttelee ja ilmaisee itseään lapsen tavoin (kiukkukohtaus selällään lattialla, jalat ilmaa potkien). Tosin aikuinen harvemmin ihan näin pitkälle menee.
[/quote]
En kyllä ajattele, että kiukkukohtauksilla olisi mitään teekemistä avoimuuden kanssa. Minä en saa kiukkukohtauksia sen enempää yksin kuin muidenkaan seurassa. Olen rauhallinen ja vakaa ihminen eivätkä tunteeni heittelehdi raivokkaasti ääripäästä toiseen. Voin ilmaista tunteitani hyvinkin avoimesti, mutta se ei tapahdu koskaan riehumalla. -8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:48"]
Eli tarkoittaako tämä siis sitä, että osaat rajata ihmiset elämästäsi henkisesti sopivan etäisyyden päähän vaikka he olisivat paikalla? Tämä siis tulee itsestään eli konkreettista neuvoa on vaikea antaa?
[/quote]
Käyttäydyn tosiaan eri tavalla vieraan kuin tutun ihmisen seurassa, jos sitä tarkoitat. E ala tilittää rakkauselämstäni kaupan kassalle tai työkaverille, esimerkiksi. Ja sitä ei tosiaan tarvitse miettiä erikseen. Jos toinen vaikuttaa myötätuntoisella avalla kiinnostuneelta henkillökohtaisista asioistani ja jos toiselle kertominen tuntuu luontevalta ja turvalliselta, voin asioistani kertoa, mutta en oleta muiden ilman muuta haluavan niistä tietää, enkä koe tarvetta niistä kaikille puhua. -8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata väkisin muuttaa itseään. Minä olen väkivalloin nitistänyt ja tappanut sisältäni tuollaisen "rempseän" ihmisen. Nyt olen vain kuori. Hyvin onneton ja yksinäinen kuori. Ikävöin itseäni ja entistä elämääni, jossa miellytin vain osaa ihmisistä ja osaa kiukutin. Nyt en miellytä enkä kiukuta ketään.
Enää ei herää henkiin se entinen supliikki-ihminen, se on kuollut häpeästä ja syyllisyyden/riittämättömyyden tunteesta..katkeruudesta kun oli väärinymmärretty yksinkertaisempien henkilöiden toimesta.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 15:40"]
Ei kannata väkisin muuttaa itseään. Minä olen väkivalloin nitistänyt ja tappanut sisältäni tuollaisen "rempseän" ihmisen. Nyt olen vain kuori. Hyvin onneton ja yksinäinen kuori. Ikävöin itseäni ja entistä elämääni, jossa miellytin vain osaa ihmisistä ja osaa kiukutin. Nyt en miellytä enkä kiukuta ketään.
Enää ei herää henkiin se entinen supliikki-ihminen, se on kuollut häpeästä ja syyllisyyden/riittämättömyyden tunteesta..katkeruudesta kun oli väärinymmärretty yksinkertaisempien henkilöiden toimesta.
[/quote]
Kuulostaa kamalalta. Etkö sä kuitenkin vähän edes säästänyt jotain supliikki tms taitoja? Miten pärjäät työelämässä verrattuna entiseen?
Mikä sun "menetelmä" oli?
Samojen ongelmien kanssa painin. Tavallaan rakastan olla avoin ja temperamenttinen luonnonlapsi, mutta ikävä kyllä pelkään olevani rasittava myös. Ja lisäksi olen hoitajan ammatissa, se ei ole ainakaan rauhoittanut. Ehkäpä siitä syystä olen töissä paikassa jossa potilaat enimmäkseen nukkuvat. ;)
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:21"]
Uskoisin, että hyvin pitkälle kyse on luontaisesta temperamentista. Ehkä jossain määrin rauhoittumista voi harjoitella, mutta helpompi varmaan olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
[/quote]
Minä en todellakaan usko. Kyse on haluttomuudesta ja motivaation puutteesta käyttäytyä hyvin.
Osaan sanoa sinulle ap vain sen, että saat käyttäytyä miten huonosti haluat, mutta tulet huomaamaan, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää ja niin metsä jne. Eli pitkällä tähtäimellä aiheutat harmia erityisesti itsellesi moukkamaisella ja holtittomalla käytöksellä. Menetät sillä ystäviä, mahdollisia ystäviä, onnellisuutta ja elämän tasapainoa, työtilaisuuksia, jopa rahaa. Mutta onhan se tavallaan lohdullista, että maailmaan mahtuu myös ihmisiä, jotka erottuvat joukosta epäedukseen, niin on helpompaa vaikka jakaa ylennyksiä ja miettiä kuka saa palkankorotuksen.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:01"]
Samojen ongelmien kanssa painin. Tavallaan rakastan olla avoin ja temperamenttinen luonnonlapsi, mutta ikävä kyllä pelkään olevani rasittava myös. Ja lisäksi olen hoitajan ammatissa, se ei ole ainakaan rauhoittanut. Ehkäpä siitä syystä olen töissä paikassa jossa potilaat enimmäkseen nukkuvat. ;)
[/quote]
Pitäisiköhän sitä alkaa harkitsemaan alanvaihtoa :D ap
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:21"]
Uskoisin, että hyvin pitkälle kyse on luontaisesta temperamentista. Ehkä jossain määrin rauhoittumista voi harjoitella, mutta helpompi varmaan olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
[/quote]
Minä en todellakaan usko. Kyse on haluttomuudesta ja motivaation puutteesta käyttäytyä hyvin.
Osaan sanoa sinulle ap vain sen, että saat käyttäytyä miten huonosti haluat, mutta tulet huomaamaan, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää ja niin metsä jne. Eli pitkällä tähtäimellä aiheutat harmia erityisesti itsellesi moukkamaisella ja holtittomalla käytöksellä. Menetät sillä ystäviä, mahdollisia ystäviä, onnellisuutta ja elämän tasapainoa, työtilaisuuksia, jopa rahaa. Mutta onhan se tavallaan lohdullista, että maailmaan mahtuu myös ihmisiä, jotka erottuvat joukosta epäedukseen, niin on helpompaa vaikka jakaa ylennyksiä ja miettiä kuka saa palkankorotuksen.
[/quote]
Et tainnut lukea muuta kuin aloitusviestin.
16 tuliko sulla mitään "kriisiä" tästä asiasta (kuten mulla nyt)? Teitkö asialle tietoisesti mitään vai menikö ihan vaan ajan kanssa ohi? Hoitajan työ on varmasti paikoin pakollista aikuisena olemista ja varmasti hyvää treeniä.. :) ap