Onko usko rangaistusten ja häpeän voimaan kadonnut?

Olet ihan täysi idiootti jos luulet että häpeän  ja rangaistuksen voimalla on koskaan ratkaistu yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan täysi idiootti jos luulet että häpeän  ja rangaistuksen voimalla on koskaan ratkaistu yhtään mitään

Sillä on kumminkin menty ihmiskunnan koko historia lukuun ottamatta viimeisiä vuosikymmeniä pohjoismaissa. Eikä mikään ole täällä muuttunut sen paremmaksi, ihmisistä on tullut vain hyvin heikkoja ja mielenterveysongelmaisia.

Eipä ole nykyajan metodit saaneet mitään hyvää aikaiseksi - ihmiset vain entistä enemmän pihalla. Päänsilittely ja loputon ymmärtäminen on sinisilmäistä kukkahattuilua. Kohta ei ole enää mitään rajaa millään ja rikollisuus sekä anarkia vallitsevat täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan täysi idiootti jos luulet että häpeän  ja rangaistuksen voimalla on koskaan ratkaistu yhtään mitään

Kuitenkin monet erittäin toimivat ja turvalliset yhteiskunnat perustuvat tiukkaan kuriin ja häpeään. Näitä riittää mm. Aasiassa, jonka maat ovat ajamassa länsimaiden ohi niin koulutuksessa kuin taloudessa.

Kuuntele vaikka Kysy mitä vaan -ohjelman jakso Areenasta. Siellä Kiinassa asunut toimittaja kertoo, miten ankaraa on kuri jo pikkulapsille. Esikouluikäisiltä on itkeminen kielletty ja ihan kaikki suorittaminen mitataan.

Ennen lapsi oppi häpeämään kun hän joutui noloon tilanteeseen, häpeän kautta hän oppi muuttamaan käytöstään. Nykyään tällaista kasvatusta ei hyväksytä eikä lasta saa nolata, ja kaikin keinoin tasoitetaan hänen tietään mahdollisimman kivaksi ja helpoksi. Nyt hän ei opi tuntemaan miltä häpeä tuntuu, eikä siksi välitä tekojensa seurauksista.

Kyllä ennen oli koululuokissa rauha kun raippa viuhui.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ennen oli koululuokissa rauha kun raippa viuhui.

Ei viuhunut, vaan opettajat olivat auktoriteetteja, jotka osasivat pitää järjestyksen.

"Sillä on kumminkin menty ihmiskunnan koko historia lukuun ottamatta viimeisiä vuosikymmeniä pohjoismaissa. Eikä mikään ole täällä muuttunut sen paremmaksi, ihmisistä on tullut vain hyvin heikkoja ja mielenterveysongelmaisia."

I rest my case. 

Tyhmästä massasta noussut ihmisiä, jotka eivät osaa ajatella monimutkaisesti, mutta ovat äänekkäitä ja itsekkäitä.

Erittäin mielenkiintoinen aihe!

Tähän hätään mieleeni tulee ainakin se, että nyky-yhteiskunnat ovat entisiä yhteiskuntia isompia ja heterogeenisempiä. Lisääntyneen liikkuvuuden myötä yhteiskunnat varmaankin kilpailevat enemmän kansalaisista, ja myönteisemmät ja sallivammat maat ovat varmaankin houkuttelevampia kohteita asua kuin tuomitsevat ja rankaisevat maat. Kansainvälinen media ja riippuvuus ylikansallisista suhteista ovat varmaan myös motiiveina olla sallivampi. Jos maa A tuomitsee moraalisesti ryhmän X, maan B ryhmän X jäsenet eivät varmaankaan suhtaudu myönteisesti yhteistyöhön maan A kanssa.

Liberalismi aatteena ehkä ylipäätänsä olettaa yhteiskunnassa voivan olla sellaisia piirteitä, jotka eivät ole varsinaisesti hyödyllisiä yhteiskunnalle sisänsä, mutta jotka saattavat silti olla kestäviä. Kiusaaminen ja syrjintä ovat varmaan tyypillisiä esimerkkejä asioista, jotka saattavat estää ihmisiä kukoistamasta ja saavuttamasta täyttä potentiaaliaan. Kyykyttäminen, rankaiseminen ja muu voimankäyttö ei siis ehkä koko yhteiskunnan näkökulmasta ole niin hyvä asia kuin mitä se voi olla valtaapitävien näkökulmasta. Vallassa olevat eivät ehkä historiallisesti ole aina tulleet ajatelleeksi yhteiskunnan etua, mikä voisi osittain selittää sitä, miksi historiassa jotkut ovat olleet niin tuomitsevia, ja miksi sallivammat yhteiskunnat ovat yleensä kilpailukykyisempiä nykypäivänä.