Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen kiintymyshäiriö?
27.12.2014 |
Onko kenelläkään kokemusta miten hoidetaan ihmistä, joka on kasvanut aikuiseksi kiintymyssuhdehäiriön kanssa? Minä epäilen, ja olen epäillyt pitkään, että minulla on kyseinen ongelma, mutta toistaiseksi minulla on dg. vain Ptsd. Jotenkin hieman epäilyttää se kerran viikossa puhuminen jollekin tuntemattomalle, kun kyseessä on aivan luottamuksen puute muihin ja ympäristöön. Olen myös aika erakoitunut ja Suomessahan se on helppoa.
Kommentit (33)
Mutta jos te kerran jo kirjoittelette tänne ja haettu apua ongelmiin niin eihän teillä sitten ole ongelmaa olla ihmisten kanssa koska haette kuitenkin mielipidettä ja juttuseuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:27"]
Mutta jos te kerran jo kirjoittelette tänne ja haettu apua ongelmiin niin eihän teillä sitten ole ongelmaa olla ihmisten kanssa koska haette kuitenkin mielipidettä ja juttuseuraa?
[/quote]
Täällä ei tarvitse sitoutua kehenkään. Tämä häiriö enemmänkin tuntuu minusta korostavan halua olla ihmisten kanssa siihen kuitenkaan kykenemättä. Sain kerran tällaisella vastaavalla palstalla s-posti osoitteen joltain ,koska tämä halusi puhua minun kanssa enemmän, mutta en koskaan ottanut yhteyttä koska pelkäsin liikaa. Kiintymyssuhdehäiriö ei tarkoita täydellistä ihmisyyden menetystä. Apua olen hakenut, anteeksi jos kuulostaa itsekkäältä, rahan takia. En voi tehdä työtä, joten en saa työkkäristä mitään eikä sossukaan myönnä mitään. Tuloni on sairaspäiväraha ja saan sitä jos menen hoitoon. Ei minulla ole mitään suoranaisesti sitä vastaan, joten katsotaan mitä käy. AP
Keskustelupalstalle anonyyminä kirjoittaminen ei ole millään lailla verrattavissa tosielämän ihmissuhteisiin. :)
"Miten sen tuntee kun ei tiedä missä "minä loppuu ja toinen alkaa?""
Tämä on oikeastaan pitkän pohdinnan tulos. Tämän ajattelukin nyt tuntuu olevan minulle vaikeaa, enkä osaa ehkä käyttää oikeita sanoja, mutta minulla on ollut tapana esim. myötäillä muita ihmisiä tai täydentään heitä. Koen että muiden tunteet ovat minun vastuullani. En siis erota tunne rajoja josta 7 puhui. On helpompaa eristäytyä kokonaan muista. Voisikohan tästä päätellä että olen yhä jossain symbioosi vaiheessa niinkuin äiti ja vauva tai jotain...
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:46"]
Saitko PTSD:n nettikiusaamisesta, tai jostain muusta yhtä typerästä? Jos sait, haista vittu!
[/quote]
?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:46"]
Saitko PTSD:n nettikiusaamisesta, tai jostain muusta yhtä typerästä? Jos sait, haista vittu!
[/quote]
?????
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:46"]
Saitko PTSD:n nettikiusaamisesta, tai jostain muusta yhtä typerästä? Jos sait, haista vittu!
[/quote]
?????
[/quote]
[/quote]
Edelleen, ????? Miten joku lehtijuttu liittyy tähän avaukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä terapeutti ainakin kättelee. Siitä on hyvä lähteä.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 11:43"]
Mikset hakeudu ihan ammattiauttajalle? En usko, että noin vakavaa häiriötä voi hoitaa self help -kirjoilla.
[/quote]
Olen aloittamassa terapian PTSD:hen ensivuonna. Muita diagnooseja saattaa tulla matkanvarrella. Minä vain en henkilökohtaisesti osaa mieltää päässäni miten nämä tarjolla olevat hoitomuodot voivat auttaa minua. Siksi siihen on hankala asennoitua. Minulla nimittäin on kokemusta jo aikaisemmin psykoterapiasta ja se ainakin pahensi asiaa. En tiedä miksi. Unelmoin että joku vain halaisi ja koskettaisi minua ja sanoisi välittänsä minusta eikä lähde pois. Se ei tietääkseni kuulu mihinkään hoitoon.
[/quote]
Hei ap! En ole mikään asiantuntija, mutta kirjoitan joitain ajatuksia. Varmasti moni toivoisi hoidolta jotain tuommoista, mutta hoito on kuitenkin hoitoa, siinä ammattilainen hoitaa sinua palkkaa vastaan, joten siksi se, että hoitoa antava taho sanoisi tykkäävänsä ja halaisi, olisi valheellista. Mutta jos löytäisit itsellesi sopivan hoitomuodon, voisit päästä sellaiseen elämäntilanteeseen, että löytäisit ihmissuhteen, jossa saisit kosketusta ja kiintymystä.
Ymmärrän tuon, että tunnet skeptisyyttä hoitoa kohtaan. Tunnen itsekin. Olen käynyt terapiassa, enkä ole oikein saanut siitä mitään. Se ei tarkoita, etteikö terapiasta voisi saada paljonkin apua. Mä uskon, että terapeutin persoona ratkaisee tosi paljon. Kannustan sua aloittamaan meditaation terapian ohella, meditaatio muokkaa aivoja tosi tehokkaasti!
Tuli mieleen tuosta kirjoituksestasi, että sulle voisi sopia joku sellainenkin terapiamuoto, johon liittyy joku fyysinen elementti. Ratsastus- tai tanssiterapia, tai joku psykologinen fysioterapia.
Jotenkin kirjoituksesi herätti mussa hirveästi myötätuntoa. Mä uskon kyllä, että olet rakastettava ihminen. Ja sanoisin myös, että olet kuitenkin itsekin aika tietoinen psyykesi vaurioista - se on tosi tärkeää paranemisen kannalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä terapian aiot aloittaa? Mulla sama diagnoosi ja samat oireet. Pelkään ihmisiä ja en luota koskaan. Eristäytynytkin olen.
Itse viihdyn hyvin yksinkin ja voisin elää ilman ihmistä lähimaillakaan pitkiäkin aikoja. Silti oon normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:12"]
Itse viihdyn hyvin yksinkin ja voisin elää ilman ihmistä lähimaillakaan pitkiäkin aikoja. Silti oon normaali.
[/quote]
Eiköhän kyse olekin henkilökohtaisesta kokemuksesta! Ap:ta vaivaa yksinäisyys, hän kaipaa ihmissuhteita.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 11:19"]
Mitä ap tarkoitat? Siis et kiinny ihmisiin vai olet sitoutumiskammoinen..?
[/quote]
Tavallaan voi sanoa että olen sitoutumiskammoinen, koska pelkään muita, mutta kuten voi arvata niin ei pelätessä mitään kiintymystä voi tapahtuakaan. En luota kehenkään paitsi itseeni. Siksi en halua ihmisiä lähelleni. En tiedä missä "minä" loppuu ja missä toinen alkaa, joten on helpompaa jos ei ole ihmisten kanssa tekemisissä. Toisaalta olen ollut peloissani siitä asti kun muutin pois kotoa. Jatkuvasti. Tähän tosin liittyy vähän yhtä sun toista enkä aio mennä yksityiskohtiin. Toisaalta nuorempanakaan en voinut mennä mihinkään, koska pelkäsin kotoa lähtöä. Jokin turva tuntuu puuttuvan. Pahoittelen jos kuulostaa sekavalta. AP
[/quote]
Miten sen tuntee kun ei tiedä missä "minä loppuu ja toinen alkaa?"
Itsekään en luota kuin itseeni ja en halua ottaa ihmisiä lähelleni, johtuen lähinnä siitä että ihmissuhteista on niin raskaita kokemuksia perhepiirissä missä on ollut vaativia ihmisiä. Pinnalliset ihmissuhteet tai vain tiettyyn elämänalueeseen rajoittuvat suhteet eivät ole niin epämiellyttäviä kuin syvät, kokonaisvaltaiset ystävyydet. Melkein aina syvemmissä ihmissuhteissa tulee sitä vaativaa ja rankaisevaa käytöstä toiselta, ja en kykene kestämään sitä.