Miten kertoa raskaudesta loukkaamatta?

Aiheen aloituksesta on jo aikaa ja vauvauutiset lienee kerrottuna, mutta en silti voinut olla puuttumatta vielä yhteen yksityiskohtaan..



Sinuna en menisi sanomaan mitään siitä kauanko raskauden alkuunsaaminen teillä kesti ellei ystäväsi itse kysy sitä. Itseäni raivostutti suunnattomasti kun siskoni sanoi puolustelevaan sävyyn, ettei heilläkään raskaus lähtenyt alkuun heti vaan meni useampi kuukausi.. itsellä oli siinä vaiheessa tuloksetonta yritystä takana 2,5v. eikä tieto heidän muutaman kuukauden epäonnestaan kyllä lohduttanut yhtään! Älä sinä vaan tee samaa virhettä, toivon..

minulla on itselläni yksi lapsi ja toista ei ole kuulunut yrityksistä ja ajasta huolimatta ja olemme olleet tutkimuksissa ja saan itse nyt hormonihoitoa.



minua loukkasi ja ihmetytti se, kun yksi tuttava jätti kertomatta minulle ja kuulin hänen raskaudestaan toista kautta, kun kaikki muut jo tiesivät. minulle hän ei uskaltanut kertoa. koska olin itse ollut avoin häntä kohtaan asioistani, niin toivoin että hänkin olisi tehnyt samoin. eihän minun maailmani kaadu vaikka ympärillä muut onnistuvat helpommin lapsenteossa. ja se että itse en onnistu tulemaan raskaaksi ei tarkoita, etteikö muilla siihen ole oikeus.



kerro suoraan, ja sano hänelle samaan hengenvetoon että toivot että tuttavallasi tärppäisi myös.

Itse haluaisin kuulla ystävien raskauksista silloin, kun asiasta kerrotan muillekin. On jokseenkin loukkaava, kun saa tietää asiasta viimeisenä ja vieläpä niin, että muut ystävät tietää että yhtä pidetään pimennossa.



Toisaalta toivoisin, että asiasta kerrottaisiin esim. puhelimitse tai sähköpostilla. Jos sattuu juuri olemaan oma hoito epäonnistunut tms. ei siihen uutiseen ehkä pysty suhtautumaan suuresti toisen puolesta iloiten. Sähköposti tai puhelin antaa mahdollisuuden sopeutua siihen uutiseen ja tirauttaa vaikka itkut rauhassa jne

Luultavasti mikään tapa ei ole kivuton. Mutta itselläni ainakin kokemuksesta oli helpompaa ottaa ystävän uutinen vastaan puhelimessa kuin silmästä silmään. Sai sitten rauhassa itkeä kun lopetti puhelun. Valitse ajankohdaksi vielä ilta, niin ystäväsi ei tarvitse itkeä töissä tms.



Ystäväsi tuskin haluaa näyttää itkuaan sinulle, jottet ymmärtäisi väärin sitä. Kyseessä ei missään nimessä ole harmi siitä, että sinä saat lapsen vaan siitä että hän ei saa.



Pahin mitä voi sanoa, on että " tämä tuli ihan vahingossa" tai " ekasta kierrosta" tai " kunhan kokeiltiin" . Lapsettomalle kaikkein suurinta kipua tuottaa se, että toisille lapsia suodaan miltei vahingossa ja toisille ei sitten millään.



Pauliina

käsitellä, jos olisin saanut tietää mahd. aikaisin.. Koko asia vielä selvisi kun menimme anopin luokse äitienpäivänä, ja yhdessä kortissa luki onnea tulevalle mummulle..

mieheni veljen perhe kävi just kertomassa vauva uutisia . ja iloisesti onnea heille toivotin ja purin hammasta jottei itku tule . kyllä mä olen ystävien vauva uutiset ottanut ilolla vastaan vaikka omaa lasta ollaan odotettu jo lähes 2 vuotta . toki sattuu , mut en toivo muille samaa tuskaa vauvan odotuksen suhteen , kun itselläni on . elämä menee miten menee ja on otettava vastaan mitä se antaa .

Kiitos neuvoista!

Ehkä tosiaan puhelu tai tekstiviesti voisi olla hyvä tapa. Saisi sitten sulatella asiaa rauhassa. Ja aion kyllä sanoa, että lapsi ei tullut meillekään ihan heti tosta noin vaan, yritystä oli pidemmän aikaa.



Eikä tulis mieleenkään sanoa moisia latteuksia, kuten " tää oli vahinko" tms. tai jättää kertomatta asiasta!

Sen verran täytyy olla selkärankaa tarttua hankaliltakin tuntuviin asioihin!



Pirteätä syksynjatkoa ja tsemppiä edelleen kaikille!!!!!!!!!!!

Moi!



Älä laita tekstiviestiä, soita mieluummin ja varmista että hän on kotona rauhassa. Jos ei niin odotat seuraavaan päivään.



Hyvä ystäväni kerroi minulle melkein ekana ja itkettiin molemmat. Minun mielestä tuntui todella hyvältä että sain tietää ajoissa ja ehdin sulatella asiaa ennekuin hän kertoi muille. Pahinta olisi olla porukassa ja hän olisi sen vaan siellä tokaissut. Nyt olin jo ehtinyt aidosti iloita hänen puolesta eikä tuntunut pahalta kun muut kaverit onnittelivat vaikka hieman kyllä huomasin että he kyttäsivät minua varovaisesti, että miten toi reagoi...



Enna

Ajoissa ja mielellään vielä kahden kesken, puhelimitse tai sähköpostilla.



Itse sain erään ystäväni raskaudesta tietää tapaamisessa jossa oli mukana paljon muitakin ystäviämme. Minulle henkilökohtaisesti asiasta ei edes kerrottu lainkaan vaan päättelin sen muiden puheista. Itse olen kertonut avoimesti asioistani ja olisin toivonut samaa myös muilta. Ilta meni minun osaltani täysin pilalle. Hyvä etten itkuun pillahtanut. En mitenkään pystynyt edes kysymään asiasta ystävältäni saatikka onnittelemaan. Jälkikäteen olin sitten masentunut kun olin ollut niin huono ihminen etten edes voinut iloita toisen puolesta...



Toisen ystäväni raskaudesta sain tietää yhteisen ystävämme häissä kun hän oli jo seitsemännellä kuukaudella raskaana ja vauvamaha näkyi jo selvästi. Samaisissa häissä sain muuten kuulla päivittelyjä siitä miten on ollut niin kamalaa kun on viisi vuotta vain ollut raskaana ja imettänyt (kolmas lapsi tulossa). Jep.



Sen sijaan paras ystäväni kertoi raskaudestaan minulle ensimmäisten joukossa, mikä tuntui pelkästään hyvältä. Siinä sai tosiaan aikaa sulatella asiaa ja kaiken lisäksi tuli itselle olo että on toiselle ihan oikeasti tärkeä. Ja mikäs sen mukavampi tunne. :o)



Sinä et varmaankaan edes osaisi olla tahditon kun mietit tällaisia juttuja jo etukäteen. Oikein isot onnittelut sinulle ja onnellista odotusaikaa!

mutta halusin kirjoittaa siitä tänne silti mitä mieltä olette asiasta...elikkä sain viime kesänä tietää olevani raskaana ja ilmoitin yhdelle kaverille olevani raskaana.hän onnitteli jne.

mutta hänen " käytöksensä" muuttui sen jälkeen...kävi ehkä muutaman kerran kylässä mutta sitten loppui kokonaan käymästä....

me sitten käytiin mieheni kanssa heillä kylässä joulun aikaan(minun mieheni ja hänen miehensä ovat hyviä kavereita keskenään)hän ei puhunut kanssani juuri mitään eikä sanallakaan ole kysynyt vointiani...



sitten laittoin hänelle myöhemmin viestiä ja kysyin kuulumisia ku ei ollut kuulunut hänestä mittän,ei vastannut mitään.

no sitten helmikuussa sain tytön,muut kavereistani onnittelivat minua vauvasta,mutta hänestä ei kuulunut mitään!

no hän kävi sitten miehensä kanssa kylässä meillä,mutta ei vilkaissutkaan vauvaan...

ajattelin että mitähän minä olen hänelle tehnyt...

myöhemmin nähtiin kapakassa ja kysyin häneltä suoraan mikä on ku ei huomaakkaan minua.rupesi vaan huutamaan että kavereita ei olla ikinä oltukkaa ja turhaa hänelle " sääli" viestejä laitan...(kuulin vasta jälkikäteen että ovat jo pitemmän aikaa yrittäneet lasta,mutta ei ole onnistunut)

että tämmöistä...

ei olla ikinä mitään " sydänystäviä" oltukkaa mutta mielestäni naurettavaa käytöstä!

tuo oli aika suppeasti ilmoitettu,mutta saitte vähän kuvaa minkälaista voi olla...

onko kellään muulla " kokemusta" tämän kaltaisesta?

Minusta kuulostaa siltä, että ystäväsi on saattanut kokea sinun loukanneen häntä ja ehkä hän ajatteli, että tiedät/aavistat hänen lapsettomuutensa. Olet voinut sanoa jotain ihan ¿normaalia¿, mutta hänelle se on ollut loukkaus. Voi myös olla ettet ole sanonut mitään loukkaavaa, mutta lapsettomuus on hyvin rankka kokemus ja sinun voi olla vaikea ymmärtää miten vaikeaa hänen on kohdata sinun raskaaksitulo. Sinä olet selvästi yrittänyt pitää häneen yhteyttä. Olet halunnut selvittää tilanteen ja kysynyt häneltä asiaa. Ystäväsi vastauksesta ja tiedosta, että hän kärsii lapsettomuudesta voit huomata, että henkisesti ja fyysisestikin raskainta (hoidoista riippuen) on ollut ystävälläsi. Hän ei ehkä ole pitänyt sinuun yhteyttä eikä onnitellut sinua, mutta yritä miettiä kokonaisuutta. Hänellä on nyt elämänsä vaikeimpia aikoja, sinulla onnellisimpia aikoja. Ei haittaa vaikka välinne olisivat välillä etäisemmät parikin vuotta. Lapsettomuus on henkisesti todella rankkaa. Silloin voi olla kausia, jolloin ei jaksa mitään, ei syödä ei käydä töissä eikä tavata ihmisiä. Usein on kausia (pitkiäkin), jolloin ei kestä nähdä ketään raskaana olevaa tuttua tai tuntematonta. Ystäväsi ei todennäköisesti ole kateellinen siitä, että sinä sait vauvan vaan on pohjattoman surullinen siitä, ettei itse voi saada. Kuten useimmat ihmiset, hän on varmaan ajatellut hankkivansa lapsia. Kun se ei onnistu, joutuu miettimään mitä virkaa loppuelämällä on. Tällainen asia on valtavan iso. Yritä itse samaistua tilanteeseen ja miettiä mitkä olisivat asioita, jotka korvaisivat lapsesi, jos kävisi niin ikävästi, että lapsesi kuolee. Sellaisia asioita ei tahdo löytyä.



Lapsettoman voi olla todella vaikea puhua muille tästä asiasta. Ystäväsi ei ole kertonut sinulle. Tiedät siis, että asia on hänelle vaikea. Kuitenkin lapsettomana menettää helposti paljon ystäviä, kun ei pysty puhumaan ystäville (koska on vaikea kohdata muiden äitiys). Sinä olet vahvana elämässäsi nyt, hän on heikkona. Ota yhteyttä ystävääsi ja kerro, että otit yhteyttä häneen, koska hän on edelleen sinulle tärkeä. Kerro, että olet saanut jälkikäteen tietää hänen lapsettomuudestaan ja ymmärrät että se on valtavan iso asia. Kerro, että molemmat tiedätte sen tosiasian, että sinulla on nyt se pieni vauva, jonka kanssa menee paljon aikaa etkä itse ole kokenut tai vierestä (vielä) seurannut muiden lapsettomuutta. Ja vaikka et tiedä miten lapsettomuudesta pitäisi puhua niin hän voi aina soittaa, koska sinulta löytyy aina se pieni hetki aikaa kuunnella, jos hän haluaa purkaa suruaan.

niin olen ymmärtänyt että asia on hänelle vaikea,mutta hän " syyttää" minua vähän kaikesta mitä vuosien aikana on välillämme tapahtunut...esim.että kavereita emme ole koskaan oikeastaan oltukkaan ja haluamme mieheni kanssa olla " enemmän" hänen miehensä kanssa ku hänen...

olen ajatellut että antaa ajan kulua...mielestäni olen yrittänyt,mutta hän " ei halua" edes yrittää enää....?

onhan tämä vähän inhottava tilanne mutta katsotaan mitä " elämä tuo tullessaan" :)