Aavistiko Aki Sirkesalo kohtalonsa?!
Aurinko maalaa mun ihoani
Aallokko hyväilee hiuksiani
Yksinäisen atollin
löysin, sitä kävelin
rantaan, jonka korallin
sekaan heti sukelsin
Valtakuntaan vedenalaiseen
leijailen, leijailen
Meri on turkoosinsininen
Hitaasti kellun ja nautiskelen
Tuskin edes muistaisin
mitä tänne pakenin
Ajantajun kadotin
Syvemmälle vajosin
Valtakuntaan vedenalaiseen
leijailen, leijailen
En ole yksin enkä yksinäinen
On ympärilläni parvi monituhatpäinen
kalojen, kauniiden, hiljaisten,
suurien, pienien, värikkäiden
Niitä tuijottelen
ja pois tahdo en
vaan leijailen
...vedenalaiseen valtakuntaan
aallot minua kuljettaa
Hyvä juttu, että biisin soundista päätellen suhtautui melko positiivisesti kohtaloonsa :) Aallot Akia kuljettakoon vaan
Moni taiteilija tuntuu jälkeenpäin katsoen viittaavan teoksissaan tulevaan kuolemaansa, mutta vaikka siinä olisikin jotain "yliluonnollista" (mitä en itse usko), kyseessä on varmasti täysin eri asia kuin tietoinen ennakkoaavistus.