Kerronko työkaverille tunteistani?
Nyt on niin, että olen ihastunut työkaveriini, vieläpä sellaiseen, jonka kanssa teen päivittäin töitä yhdessä.
Hän olisi mulle ihan "sopiva", mutta koska olen naimisissa kuten hänkin, ei mitään suhdetta synny. En halua erota, koska uskokaa tai älkää, rakastan puolisoani yli kaiken.
Tämän takia olenkin vakavasti miettinyt kertovani ihastuksestani työkaverille, jotta hän voi sen tiedon varassa myös muuttaa käytöstään. Itse olen jo päättänyt, etten aio viettää työkaverin kanssa yhtään kahden keskistä aikaa tai viestitellä vapaa-ajalla.
Työkaverin tunteista en tiedä. Jokin vaisto sanoo, että on myös hiukan ihastunut, ainakin yhdessä ollessamme on aina jotenkin latautunut tunnelma. Ne pitkät katseet ja kauniit puheet, kaikki tietää mistä puhun. Hiukan pidemmäksi venytetyt hetket kahdestaan.
Mutta juuri tuon latautuneen tunnelman olisin valmis vaihtamaan vaivaantuneisuuteen, ehkä jopa työkuvioiden muutokseen. Mutta toivon että hän lähtisi, koska minä olin töissä ensin ja hän tuli ja sekoitti pääni.
En kerro tunteistani, jotta saisin vastakaikua, vaikka ymmärrän että siltä se voi vaikuttaa. Kaikki jotka ovat joskus olleet ihastuneita varattuun tietävät, että tunne on samaan aikaan koukuttava mutta myös aivan hirveä.
En myöskään ole keksinyt mitään tapaa, jolla ihastuksen vain saisi loppumaan. Kun toisen kanssa synkkaa niin hyvin, on vaikea keksiä joitakin "virheitä", päinvastoin, työkaverini on mielestäni aivan ihana, hauska, fiksu ja kiltti.
Oli myös vaihe kun koitin olla hänelle mahdollisimman tyly ja tympeä, käyttäydyin kuin idiootti. En halua loukata häntä.
Mutta en myöskään jaksa enää näitä "ihastumishuuruja" ja huonosti nukuttuja öitä. Kaikkihan on lopulta kiinni kemiasta eikä mistään halusta pettää puolisoa.
Kommentit (65)
Anna vaan asian olla. Kadut vielä jos alat pimppasi takia sotkemaan hyvää työkuvioita. Olet ihan sekaisin jos ajattelet että oman haihattelusi takia työkaverisi pitäisi vaihtaa työtä?! Ala käyttäytyä asiallisesti. Olet ystävällinen ja mukava mutta unohdat kaikki pitkät katseet ja viivyttelyt. Hoidat asiat jämptisti ja ystävällisesti - ei siis tarvetta myöskään tylyydelle. Hiljalleen nuo aina hiipuvat.
Vierailija kirjoitti:
Kerro vaan. Ei tarvitse enää nähdä sen jälkeen, kun toinen säikähtää 🤭.
No sehän se tarkoitus vähän onkin. Ap
Joopa joo. Kotona taitaa olla vähintään tylsää?
Auttaisi myös jos jollain on omakohtaista kokemusta?
Kuulen myös mielelläni kauhutarinoita näistä tilanteista.
Jokin yksittäinen "hui, älä pelota toista"-kommentti on täysin yhdentekevä, itsekin olen jo sen ikäinen ettei tämä ihastuminen ole mitään uutta. Kaikkea tulee elämässä vastaan ja asioita on mielestäni myös hyvä käsitellä, myös niitä hankalia tunteita.
Ap
Minä ihastuin joskus esimieheen. Ehkä hän sen tajusi, mutta tuskinpa oli minusta kiinnostunut.
Parempi niin. Siinä olisi saanut elämänsä hyvin mielenkiintoisella tavalla sotkuun.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi myös jos jollain on omakohtaista kokemusta?
Kuulen myös mielelläni kauhutarinoita näistä tilanteista.
Jokin yksittäinen "hui, älä pelota toista"-kommentti on täysin yhdentekevä, itsekin olen jo sen ikäinen ettei tämä ihastuminen ole mitään uutta. Kaikkea tulee elämässä vastaan ja asioita on mielestäni myös hyvä käsitellä, myös niitä hankalia tunteita.
Ap
On kokemusta. Kerroin ja mentiin sänkyyn, oltiin molemmat varattuja. Nyt molemmat eronneita silloisista kumppaneista, ja hyvä niin! Kaikki kääntyi parhain päin vaikka emme yhteen ikinä menneetkään.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Kotona taitaa olla vähintään tylsää?
Varmasti sitäkin.
Olen ihminen, joka ottaa herkästi asiat puheeksi. Jos töissä on epäkohtia, kerron niistä hyvin vilpittömästi ja ehdotan ratkaisua.
Otan herkästi yhteyttä erilaisiin tahoihin, annan hyvää asiakaspalautetta, kysyn/kommentoin, en anna asioiden vain roikkua ja mennä omalla painollaan vaan otan ns. härkää sarvista.
Otan paljon vastuuta jo pelkästään työssäni.
En pelkää mitä minusta ajatellaan, jos asia on itselleni tärkeä ja toimin omien arvojeni pohjalta.
Oma mielenterveyteni on prioriteettilistalla ykkösenä ja tämä ihastus saa pääni sekaisin. Yritän siis kipeästi ratkaista sen. Ap
Kyllä hän sen varmasti tietää kertomattakin. Mutta, mutta...Olette molemmat tahoillamme naimisissa, ja ainakin sinä kerrot rakastavasi puolisoasi. Ei kai tuossa tilanteessa ole suuren suurta pelkoa, että asiat lipsuivat väärään suuntaan. Toivot hänen kuitenkin muuttavan käytöstään. Miten haluaisit hänen käyttäytyvän?
Hyvä jos itse huomasit tuollaisen tylytyksen olevan idioottimaista. Minua kohtelee yksi henkilö tällä hetkellä tylysti ja tympeästi töissä. Tiedän, että hän tekee niin, koska ihastui minuun (olen naimisissa). Tiedän, koska kuulin sen hänet hyvin tuntevalta taholta. Hänen käytöksensä saa minut tuntemaan itseni jotenkin ihan kasaksi koiranpaskaa, vaikka tiedänkin syyn olevan siinä, ettei hän kestä kohdata minua. Minäkin kieltämättä olen toivonut, että hän vaihtaisi työpaikkaa. Tai sitten muuttaisi käytöstään. Hän tuskin tietää minun tietävän kuinka vaikeaa hänen on kohdata minut. En usko hänen koskaan minulle asiasta avautuvankaan. Ei tulisi minulle siis shokkina, mutta voisi puhdistaa ilmapiiriä. Toisaalta, me emme joudu työn puitteissa juurikaan olemaan tekemisissä kuin satunnaisesti, sinun kohdallasi tilanne on syytä ehkä miettiä tarkemmin. Olisihan se kivaa, jos voisi kevyesti heittäen sanoa olevansa ihastunut, ja sitten jatkaa kuin ei mitään, mutta ei se välttämättä käy niin.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi myös jos jollain on omakohtaista kokemusta?
Kuulen myös mielelläni kauhutarinoita näistä tilanteista.
Jokin yksittäinen "hui, älä pelota toista"-kommentti on täysin yhdentekevä, itsekin olen jo sen ikäinen ettei tämä ihastuminen ole mitään uutta. Kaikkea tulee elämässä vastaan ja asioita on mielestäni myös hyvä käsitellä, myös niitä hankalia tunteita.
Ap
Kannatan kertomista.
Itse olen vähän ”huithapeli” ja ihastun helposti ja voisin nähdä itseni tilanteessa missä se ihastus ei vaan mene ikinä ohi, koska se lataus jatkuu. Kun se lataus loppuisi kun tunteet tunnustaa, ja molemmat tietää että vaikka tunteita olisi , niille ei mitään tehdä - se vie tilanteen tavallaan selville vesille. Se voisi jopa tehdä teistä kaverit tai sitten vaihtoehtoisesti etäiset . Joka tapauksessa jos tilanne on jatkunut jo jonkin aikaa, jos todella olet niin rohkea että mietit kertomista, kerro.
Moni haluaisi kertoa mutta rohkeus puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Kotona taitaa olla vähintään tylsää?
Varmasti sitäkin.
Olen ihminen, joka ottaa herkästi asiat puheeksi. Jos töissä on epäkohtia, kerron niistä hyvin vilpittömästi ja ehdotan ratkaisua.
Otan herkästi yhteyttä erilaisiin tahoihin, annan hyvää asiakaspalautetta, kysyn/kommentoin, en anna asioiden vain roikkua ja mennä omalla painollaan vaan otan ns. härkää sarvista.
Otan paljon vastuuta jo pelkästään työssäni.
En pelkää mitä minusta ajatellaan, jos asia on itselleni tärkeä ja toimin omien arvojeni pohjalta.
Oma mielenterveyteni on prioriteettilistalla ykkösenä ja tämä ihastus saa pääni sekaisin. Yritän siis kipeästi ratkaista sen. Ap
Kuulostaa todella järkeen käyvältä !
Olet hieno ihminen ap.
Kerro. 😊
Tämä palsta on mielenkiintoisen ristiriitainen. Toisaalta te väitätte että naiset ei tarvitse miehiä mutta silti täällä on joka ilta näitä aloituksia missä joku varattu nainen on himoitsemassa jotain vierasta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vaan. Ei tarvitse enää nähdä sen jälkeen, kun toinen säikähtää 🤭.
No sehän se tarkoitus vähän onkin. Ap
Itse sinkkuna joskus kerroin. Ei ole miestä sen jälkeen näkynyt. En todellakaan olisi mennyt kolmanneksi pyöräksi. Minulle on myönnetty tunteet. Ei ollut molemminpuolista. Olen hänen kanssaan tekemisissä. Olen joskus ollut ihastunut ystävääni. Hän myös minuun. Mitään ei koskaan tapahtunut. Olemme edelleen ystäviä. Tunteita saa olla, mutta järki toimintaan.
Nyt jos kerrot hänelle tunteistasi, hänen tunteensa vain kiihtyvät. Mistä tiedät, vaikka hän olisi valmis jättämään puolisonsa. Ihastumisesta kertominen on vain bensan heittämistä liekkeihin. Ellet sitten salaa toivokin, että hän veisi sinulta jalat alta ja sinä et voi muuta kuin ryhtyä hänen kanssaan suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi myös jos jollain on omakohtaista kokemusta?
Kuulen myös mielelläni kauhutarinoita näistä tilanteista.
Jokin yksittäinen "hui, älä pelota toista"-kommentti on täysin yhdentekevä, itsekin olen jo sen ikäinen ettei tämä ihastuminen ole mitään uutta. Kaikkea tulee elämässä vastaan ja asioita on mielestäni myös hyvä käsitellä, myös niitä hankalia tunteita.
Ap
Minulla on vain kokemus kun en kertonut.
Ja nuorena olin tyhmä.
Olisi pitänyt kertoa. Molemmat seurusteltiin mutta ei mitenkään hirvittävän vakavasti- kai.
Joka tapauksessa olin ihastunut ehkä vuoden enkä vaan saanut sanottua mitään. Jos toinen olisi sanonut /ollut ihastunut myös ja tunnustanut tunteet (en tiedä oliko molemminpuolista - ehkä) olisin ollut ihan valmis eroamaan huonosta kumppanista (oma syy kun roikuin toivottomassa tyypissä)
Minä olin etenemässä omassa suhteessani vaikka olin ihastunut toiseen. Ihastukseni eteni myös. Samalla viikolla kun kuulin hänen etenevän minulle tuli ero. En voinut kertoa erosta koska ajattelin, entä jos hänellä olisikin ollut tunteita ja tämä on kaikki vain kohtalon ironiaa.
Lähdin pian työpaikasta ja lähtiessä ihastukseni sanoi ”olen aina pitänyt sinusta”.
Hän on nykyään naimisissa ja onnellinen.
Niin ne junat lähtee ja takaisin päin ei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sen varmasti tietää kertomattakin. Mutta, mutta...Olette molemmat tahoillamme naimisissa, ja ainakin sinä kerrot rakastavasi puolisoasi. Ei kai tuossa tilanteessa ole suuren suurta pelkoa, että asiat lipsuivat väärään suuntaan. Toivot hänen kuitenkin muuttavan käytöstään. Miten haluaisit hänen käyttäytyvän?
Hyvä jos itse huomasit tuollaisen tylytyksen olevan idioottimaista. Minua kohtelee yksi henkilö tällä hetkellä tylysti ja tympeästi töissä. Tiedän, että hän tekee niin, koska ihastui minuun (olen naimisissa). Tiedän, koska kuulin sen hänet hyvin tuntevalta taholta. Hänen käytöksensä saa minut tuntemaan itseni jotenkin ihan kasaksi koiranpaskaa, vaikka tiedänkin syyn olevan siinä, ettei hän kestä kohdata minua. Minäkin kieltämättä olen toivonut, että hän vaihtaisi työpaikkaa. Tai sitten muuttaisi käytöstään. Hän tuskin tietää minun tietävän kuinka vaikeaa hänen on kohdata minut. En usko hänen koskaan minulle asiasta avautuvankaan. Ei tulisi minulle siis shokkina, mutta voisi puhdistaa ilmapiiriä. Toisaalta, me emme joudu työn puitteissa juurikaan olemaan tekemisissä kuin satunnaisesti, sinun kohdallasi tilanne on syytä ehkä miettiä tarkemmin. Olisihan se kivaa, jos voisi kevyesti heittäen sanoa olevansa ihastunut, ja sitten jatkaa kuin ei mitään, mutta ei se välttämättä käy niin.
Hyvä kysymys! Toivoisin, että hän käyttäytyisi välinpitämättömästi. Ystäviä meistä ei luultavasti voi tulla, koska itse tunnen vetoa häneen.
Välinpitämätön käytös voisi olla vaikkapa sellaista, että keskustellaan hyvin tunnekylmästi töistä, ei jaeta mitään iloja/suruja, ei muisteta pikkujuttuja toisesta tai anneta mitään pieniä kehuja tai vaihdeta hymyjä kun molempia naurattaa sama juttu palaverissa.
Ei laiteta viestiä, jos asian voi kertoa myöhemmin, ei kerrota omia lapsuusmuistoja tai koiteta tehdä yhteisiä muistoja, rutiineja tai inside-juttuja. Ei haeta asioita jotka yhdistää tai todeta miten moni asia yhdistää. Ei verrata kotielämää keskenään tai kerrota mitä vapaapäivänä on tehty.
Ei varsinkaan välitetä toisesta, olla toisen puolella ja auteta toista jaksamaan työssä, elämässä ja arjessa. Ei anneta toisen tuntea itseään mitenkään erityiseksi tai tärkeäksi. Ei olla kiinnostuneita millään tavalla toisen tunteista tai haaveista.
:( Ehkä jotain tällaista. Ap
Älä kerro. Tunteet ja työelämä eivät kuulu yhteen.
Kerro vaan. Ei tarvitse enää nähdä sen jälkeen, kun toinen säikähtää 🤭.