Parisuhteessa outo fiilis
Haluaisin rakastaa kumppaniani, mutta en tiedä miten se olisi mahdollista. Aloin voimaan huonommin kun yhteinen aikamme lisääntyi. Toisaalta samoihin aikoihin iski korona Suomeen ja oli pakko ns. pysähtyä. Hän on suuttuessaan äkkipikainen, heittää tavaroita ja alentuu murrosikäisen tasolle. Toki harvapa sitä osaa oikein riidellä. Lasten saannin jälkeen hän haukkui minua ämmäksi ja vihaisena sanoo, että "tollasen kans pitäis olla" ja suuttuu joskus lapsillemme jos he itkevät. Arki minun kanssasi on raskasta koska sairastan, mutta mietin voisinko paremmin ilman kumppaniani. Joskus suuttuessaan mies on heittänyt myös minua ja lapsiamme kohti tavaroilla. Kumppani on hakenut apua, mutta olen tietyllä lailla varpaillaan hänen seurassaan. Samoim jos hän odottaa jotain mukavaa tapahtumaa tai asiaa, niin en voi kertoa omista huolistani hänelle, koska pilaan hänen päivänsä. Hän toivoo kyllä että puhun asioita hälle, mutta ensireaktio on suuttuminen ja sitten hän pystyy keskustella. Mutta tuo kaava on raskas käydä läpi, kun tietää että ensin on suuttuminen ja sitten vasta puhutaan. Pelkään hänen suuttumistaan. Mistä voisin löytää elämänilon?
Kommentit (8)
Tuo ei ole normaalia. Miehesi käyttäytymisen pitää muuttua tai sinun lähteä tuosta tilanteesta. Hae heti apua!!!
Elämänilo löytyy, kun alat keskittymään itseesi. Tee niitä juttuja mistä sinä pidät.
Kannattaa myös miettiä tuota suhdetta. Ei kuulosta mies tervejärkiseltä.
Tsemppiä. Raskas tilanne sinulla. Pääsisitkö terapiaan ja sen avulla ehkä jaksaisit erota?
Minä erosin vastaavasta miehestä. Lasten takia tosin vitkutin eroa viisi vuotta. En uskaltanut erota kun mietin millainen mies olisi lapsille enkä olisi läsnä silloin kun lapset isällään. Mutta kävi ilmi että mies vihasi vain minua, ja kun en ole hänen elämässään, on enää harvoin ikävä lapsille. Hän löysi myös pian uuden. On tälle uudelle oikein kiva.
Nyt elämä mullakin helpompaa kun kotonakin voi hengittää.
Mies vaikuttaa narsistille ja imee sinun hyvät energiat. Siksi sinun olo on huono hänen seurassaan. Lähde vielä kun on voimia.
Tavaroiden heittely ja raivoaminen ei ole hyvä merkki. Jonain päivänä voi käydä sinuun tai lapsiin kunnolla käsiksi. Erotilanteessa olisin myös varovainen.
Näin olen ajatellut, että ei ole tervettä tämä. Jotenkin helpottaa kun saa kuulla täysin ulkopuoliselta. Toki itsessänikin on vikaa, mutta ei ole kenenkään kanssa ollut näin haastavaa. Sillä suuttuessaan hänelle ei uskalla sanoa mitään, kim uhkaa rikkoa tavarat. Ehkä ei sitä tee kuitenkaan, mutta uhlailukin om raskasta. Mun pitää yrittää pysyä aina rauhallisema vaikka pinnan alla kuohuu niin paljon. Rauhallisesti myös kerrottava, miksi asia on väärin mitä hän tekee, jotta ei provosoidu. Ap
Up