Lue keskustelun säännöt.
Kjell Westö’n kirjat…
21.10.2021 |
Oon lukenut Rikinkeltainen taivas ja Trinonus. Millainen tuo Lang on? Vai onko joku muu parempi kirja?
Kommentit (40)
Paras on mielestäni Älä käy yöhön yksin. Tritonuksesta en pitänyt juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kuljimme kerran, Kangastus 38 nuo kannattaa ainakin lukea.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kaikki Westön kirjoittamat romaanit ja novellit. Tunnustan siis ihan suoraan, että olen fani.
Ehdottomasti parhain on mielestäni edelleen Missä kuljimme kerran. Tuntuu uskomattomalta, että kirjailija, jonka sukujuuret ovat Pohjanmaalla, kirjoittaa näin hienosti menneiden aikojen Helsingistä. Ei ihme, että hän sai teoksesta Finlandia-palkinnon.
Tuo viimeisin Tritonus ei yllä läheskään samalle tasolle, kuin muu tuotanto. Antaisin sille kolme tähteä viidestä, jos pitäisi arvostella. Jotenkin tästä kirjasta huokui vanheneminen ja luopuminen, mutta jäljelle jäi vain sellainen hämmentynyt olo. Jotenkin kuvittelin, että tämä jäisi Westön viimeiseksi kirjaksi, mutta jostakin luin, että vielä olisi uusi kirja tekeillä.
Samaa mieltä. "Missä kuljimme kerran" on huikean hieno. Tritonus oli pettymys - ihan ok, mutta ei säväyttänyt.
Lukenut Där vi en gäng gått. Se teki minusta kanssa fanin. Pitäisi lukea muitakin!
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kaikki Westön kirjoittamat romaanit ja novellit. Tunnustan siis ihan suoraan, että olen fani.
Ehdottomasti parhain on mielestäni edelleen Missä kuljimme kerran. Tuntuu uskomattomalta, että kirjailija, jonka sukujuuret ovat Pohjanmaalla, kirjoittaa näin hienosti menneiden aikojen Helsingistä. Ei ihme, että hän sai teoksesta Finlandia-palkinnon.
Tuo viimeisin Tritonus ei yllä läheskään samalle tasolle, kuin muu tuotanto. Antaisin sille kolme tähteä viidestä, jos pitäisi arvostella. Jotenkin tästä kirjasta huokui vanheneminen ja luopuminen, mutta jäljelle jäi vain sellainen hämmentynyt olo. Jotenkin kuvittelin, että tämä jäisi Westön viimeiseksi kirjaksi, mutta jostakin luin, että vielä olisi uusi kirja tekeillä.
Minusta taas on ääretön rasite MIssä kuljimme kerran -romaanille, että se on sellaista pikkutarkkaa historiatietoa. Selvästi kirjailija esittelee lukijoille, miten hartaasti hän on perehtynyt aikakauteen. Tuloksena väärällä tavalla yksityiskohdissa liian tarkkaa kerrontaa, kun keskiössä pitäisivät aina olla ihmiset, jotka tässäkin kirjassa jäävät ulkokultaisiksi ja kovin kliseisiksi, aivan kuin olisi katsottu tellusta leffoja (ja vielä englantilaisia ja usalaisia) ja niitä soveltaen tehty sitten kovin filmirullan makuisia ihmiskuvia. Painotukset väärinpäin, ei tehnyt vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kuljimme kerran ja älä käy yöhön yksin ovat parhaita kirjoja mitä olen lukenut. Viimeaikaiset ovat aika mitäänsanomattomia. Lang oli ok, mutta ei jäänyt merkittävästi mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi kiitos kommenteistanne!
Ap
Aloitankin ketjun vastausten perusteella kirjan Älä käy yöhön yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin lukea Älä käy yöhön yksin ja Missä kuljimme kerran, mutta molemmat jäivät kesken. Luovutin. Ei ole minun tyyppinen kirjailija. Sen sijaan pidän esim. Sinuhe egyptiläisestä.
Vaikea uskoa, että Westö lopettaisi kirjojen kirjoittamista, kun on intohimoinen kirjailija ja vielä ikäkin on alle 65?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Westö kirjoitti Yhteishyvään kolumneja useamman vuoden ajan. Eräs niistä sai kyyneleet silmiin, niin kauniisti hän kuvasi siinä elämän rajallisuutta. Harmi ettei tullut otettua tekstiä talteen.
Ihan vaan Kjell Westön ilman mitään heittomerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fani minäkin kirjoitti:
Westö kirjoitti Yhteishyvään kolumneja useamman vuoden ajan. Eräs niistä sai kyyneleet silmiin, niin kauniisti hän kuvasi siinä elämän rajallisuutta. Harmi ettei tullut otettua tekstiä talteen.
Ois kiva itsekin lukea kyseinen kolumni…
Olen lukenut lähes kaikki Westön kirjat, joku novellikokoelma ja se Juha Itkosen kanssa tehty kirja ovat lukematta. Oma suosikkini oli ehdottomasti Älä käy yöhön yksin. Se lähtee ehkä vähän hitaasti liikkeelle, mutta oli lopulta todella palkitseva ja mukaansatempaava lukukokemus. Kirjan tunnelma jäi mieleen kummittelemaan moneksi päiväksi. Lähes yhtä hyvä oli myös Leijat Helsingin yllä.
Rikinkeltainen taivas ja Tritonus taas eivät kumpikaan olleet makuuni. Kummassakin oli liikaa surumielistä nostalgiaa ja menneisyydessä vellomista. Jotenkin masentavia molemmat. En tiedä olenko muuttunut itse vai onko Westön tyyli muuttunut, pitäisi varmaan ottaa vanhat kirjat uusintakierrokselle.
Vierailija kirjoitti:
Fani minäkin kirjoitti:
Westö kirjoitti Yhteishyvään kolumneja useamman vuoden ajan. Eräs niistä sai kyyneleet silmiin, niin kauniisti hän kuvasi siinä elämän rajallisuutta. Harmi ettei tullut otettua tekstiä talteen.
Ois kiva itsekin lukea kyseinen kolumni…
Osa niistä on muistaakseni ilmestynyt kokoelmateoksena.
Olen kuunnellut vajaa 6h työmatkoilla pyörräillessä Missä kuljimme kerran ja täytyy sanoa, että ihana kirja… Mukava jatkaa ja odotan työmatkapyöräilyä…
Ap tässä hei!
Luin ensin Missä kuljimme kerran ja nyt on lopuillaan Älä käy yöhön yksin.
Olen rakastunut näihin tunnelmiin…
Aika paljon seksiä on näissä Westön kirjoissa, jopa pikkuserkkujen välillä kirjassa Älä käy yöhön yksin.
Olen lukenut kaikki Westön kirjoittamat romaanit ja novellit. Tunnustan siis ihan suoraan, että olen fani.
Ehdottomasti parhain on mielestäni edelleen Missä kuljimme kerran. Tuntuu uskomattomalta, että kirjailija, jonka sukujuuret ovat Pohjanmaalla, kirjoittaa näin hienosti menneiden aikojen Helsingistä. Ei ihme, että hän sai teoksesta Finlandia-palkinnon.
Tuo viimeisin Tritonus ei yllä läheskään samalle tasolle, kuin muu tuotanto. Antaisin sille kolme tähteä viidestä, jos pitäisi arvostella. Jotenkin tästä kirjasta huokui vanheneminen ja luopuminen, mutta jäljelle jäi vain sellainen hämmentynyt olo. Jotenkin kuvittelin, että tämä jäisi Westön viimeiseksi kirjaksi, mutta jostakin luin, että vielä olisi uusi kirja tekeillä.