Kaveri valittaa KOKO AJAN kun ei nähdä

Ihme porukkaa aikuiset ihmiset!

Mulla oli samanlainen "ystävä" mutta hän kaiken muun lisäksi vittuili koko ajan, arvosteli miestäni ja muita ystäviä, tuntemattomien ihmisten ulkonäköä ("Onpa läski muija")... Levitti ympärilleen pelkkää negatiivisuutta. Viimeisen kerran kun vittuili, sanoin siihen "Eiköhän tää nyt ollu tässä. Hyvää loppuelämää. Kyllä sä löydät uusia parempia ystäviä". Oloni helpottui heti :)

Minulla myös ystävä joka alkoi olla töissä ilkeä. Masennuin ja kärsin hänen vuoksi, vaikka "ei halunnut pahaa", "on niin kiva mulle" ja "työminäänsä ei saa yhdistää hänen persoonaan". Välit ovat täysin poikki nyt

Tälläistä minäkin kokenut, kyllä helpotti kun lopetti näkemisen!!

Muilla ystäviä jotka syyllistävät jos ei ehdi nähdä?

Ärsyttävää.

Mulla on ollut kaksi tuollaista takertujaa ystävänä ja asiaan ei ole auttanut muu kuin etäisyyden otto.

Ensimmäinen tapaus oli sellainen, että oltiin vielä sinkkuja silloin kumpikin ja tottakai oli enemmän aikaa kavereille kuin nykyään perheen äitinä. Tämä kaveri olisi joka ilta halunnut nähdä. Jos oltiin yhdessä kaupungilla töiden jälkeen esim. klo 17-19:30, niin heti kotiin päästyäni soitti ja odotti, että ainakin tunnin rupattelen hänen kanssaan puhelimessa. Jos viikonloppuna olin jonkun muun kaverin kanssa menossa johonkin tai oli jotain muuta ohjelmaan kuin hän, tämä ystävä marisi minulle siitä, että joutuu olemaan yksin ja on se kamalaa kun ei ole mitään ohjelmaa... Kun tätä jatkui ja jatkui, en vaan jaksanut.

Toinen ystäväni on perheellinen ihminen, joka syyllistää jatkuvasti siitä, että häneen ei pidetä yhteyttä. Ei itsekään erityisen ahkerasti pidä yhteyttä. Sitten ei kuitenkaan halua nähdä kaupungilla eikä koskaan ole ollut halukas oikein tekemään mitään. Näkeminen on sitä, että mä kutsun meille kahville, mikä on sinänsä ihan ok, mutta joskus voisi tehdä jotain muutakin ja en ymmärrä sitä, että minulle valitetaan, että minä en ole soitellut, kun ei hänkään ole soitellut.

Kuulostaa tapaukselta joka ei ole vielä aikuistunut - kidult

Hyvä että muitakin. Minusta on kamalaa kun mikään antamani aika ei ikinä riittänyt, ja oli mustasukkainen muista ystävistäni (hän on työkaveri, ei mikään lapsuudesta asti suurin ystäväni), ja laski jopa jos olin jonkun kanssa kaupungilla vaikka 2.5 h enkä ehtinyt häntä nähdä kuin 2h jonain päivänä, mäkämäkä kuinka kiire ja kuinka paljon muiden kanssa. Lisäksi ilkeili ja kiukutteli, se hyvä ihana ystävä hävisi jonnekin katkeruuden alle.

Minä myös väsyin ja olen nyt pitänyt ainakin pari kuukautta taukoa näkemisessä. Hän ei sitä ymmärrä vaikka syyn olen kertonut ja syyllistää minua yksinäisyydestään. Kyseessä reilusti yli 40 v ihminen. Ei jaksa.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 14:04"]

Hyvä että muitakin. Minusta on kamalaa kun mikään antamani aika ei ikinä riittänyt, ja oli mustasukkainen muista ystävistäni (hän on työkaveri, ei mikään lapsuudesta asti suurin ystäväni), ja laski jopa jos olin jonkun kanssa kaupungilla vaikka 2.5 h enkä ehtinyt häntä nähdä kuin 2h jonain päivänä, mäkämäkä kuinka kiire ja kuinka paljon muiden kanssa. Lisäksi ilkeili ja kiukutteli, se hyvä ihana ystävä hävisi jonnekin katkeruuden alle.

Minä myös väsyin ja olen nyt pitänyt ainakin pari kuukautta taukoa näkemisessä. Hän ei sitä ymmärrä vaikka syyn olen kertonut ja syyllistää minua yksinäisyydestään. Kyseessä reilusti yli 40 v ihminen. Ei jaksa.

[/quote]

ja siis ap:lta tämä :)

En myöskään tajua miksi yksinäiset vetoavat ystäviinsä aina surkeudellaan ja yksinäisyydellään. Ei voi olla ystävän tehtävä yksinään saada toisen elämä paremmaksi jos itse vain surkuttelee eikä viitsi mennä edes mihinkään harrastukseen.

Minulla kanssa yksi tosi omistushaluinen kaveri. Ollut tälläinen aina lapsuudesta asti kun ollaan tunnettu. Oltiin monta vuotta pitämättä yhteyttä kun suuttui siitä että menin mieheni kanssa yhteen. Jonkin aikaa sitten alettiin taas näkemään, ajattelin että näin kolmekymppisinä oltaisiin jo jonkun verran kypsytty. Muutaman viikon oli mukavaa, sitten alkoi tivaamaan, tapaanko salaa muita ystäviäni hänen seläntakanaan???! En enää vastaa puheluihin...

Minä koitan pitää yhteyttä jotten täydellisesti hylkäisi-sitäkin olen kuullut olevani. En ymmärrä pitääkö nelikymppisen perheellisen tosiaan sitoutua elämässään yhteen työkaveriin joka vielä osaa olla ilkeäkin, kyllä kannattaa hankkia muuta elämää.