Nyt se mies sitten lähti

Todella tyly teko mieheltäsi, mutta se kertoo enemmän hänestä, kuin sinusta. Miehesi lähtö ei ole hämmästyttävä asia, valitettavasti usealla syöpäpotilaalla on aina joku läheinen, jolle sairaus on niin kova pala, ettei osaa sitä käsitellä ja nämä tyypit usein häipyvät kuvioista. Tytär voi hylätä äidin, tms.

Mutta ap, voit nyt aloittaa elämästi uudestaan. Keskityt nyt vain itseesi ja terveytesi hoitoon. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo, joten älä itke etukäteen. Keskity hoitamaan itsesi kuntoon. Syövässä on aika tärkeää se henkinen puoli, että pitää itsensä kasassa (vaikka välillä itkisi), että hoidot onnistuvat.

Tuossa tilanteessa tarvitset todella myös tukea, joten otapa selvää onko sinua hoitavassa yksikössä psyykkistä tukea (esim. HUS syöpäklin.) Jos ei, etsi tietoja syöpäjärjestöjen sivulta. Älä missään tapauksessa jää yksin.

Pyydä tukea myös läheisiltäsi, mutta heillä voi olla vaikea puhua tilanteesta täysillä, joten ehdottomasti mene myös ammattilaiselle, voit avautua kunnolla. Myös vertaistukiryhmät sopivat monille.

Sitten kun olet saanut syövän hoidettua, voit miettiä mitä teet elämälläsi ja voithan vaikka adoptoida, et välttämättä lapsettomaksi jää. Oletan että olet vielä kohtuullisen nuori, joten muista että edessä voi olla vielä pitkälti elämää ja luot nahkasi monta kertaa uudestaan. Nyt on vaan hieman rankka vaihe. Hyvä puoli on se, että jos ja kun tuollaisesta pääsee yli, niin sen jälkeen ei elämässa monikaan juttu enää pelota.

Tsemppiä!

Tulipa paska fiilis sinun puolesta. Jotenkin kornia olisi toivottaa sinulle hyvää joulua, mutta toivotan sinulle parempaa alkavaa vuotta
M40

14 kirjoitti asiaa. Kaikki mahdollinen tuki ja apu nyt kehiin. Ystävät, sukulaiset ja vertaistuki. Pikkuhiljaa eteenpäin. Nyt varmasti kaikki tuntuu kaatuvan niskaan mutta kyllä sä vielä nouset, nainen.

Gynekologiset syövät voi tuntua kovalle iskulle feminiinisyyteen mutta kohdunpoisto ei tee sinusta yhtään vähemmän naista. Vertaistuki on nyt avainsana.

Varmasti saat sairaalasta apua henkiseen jaksamiseen. Hoidoissa käyminen vaatii henkistä kanttia ja varmaannyt tuntuu ettei voimia ole mutta älä stressaa etukäteen.

Syöpähoitojen sivuvaikutuksetkin ovat tosi yksilökohtaisia. Kaikki ei mene toimintakyvyttömäksi. Esim minun äitini ei saanut sytohoidosta mitään muuta sivuvaikutusta kuin makuaistin menetyksen ja "karvakadon"

Paljon voimia toivon sulle, ap. Rukoilen puolestasi

Voimia sulle. Ymmärrän että yksinäisyys on pelottavaa tällaisessa tilanteessa, mutta sä et tee mtään sellaisella miehellä joka ei ole sua valmis tukemaan tällaisessa asiassa.