Lastenhoitajan työ ja lapsettomuus

Lyhyesti: onko mielestäsi lapsettomuus este hyvänä lastenhoitajana toimimiselle?

Olen siis 27-vuotias nainen, lähihoitaja koulutukseltani ja lastenhoitaja ammatiltani. Olemme mieheni kanssa yrittäneet nyt kaksi vuotta lasta tuloksetta. Hoitoihin meno on ollut aikeena, mutta olen lykännyt sitä puolitietoisesti, koska pelkään lähes hysteerisesti että tutkimuksissa selviäisi, että emme miehemme kanssa koskaan voi saada biologista lasta.

Lapsettomuus on arka paikka, rakastan lapsia ja nautin työstäni lasten parissa suunnattomasti. Kuitenkin, aina välillä (harvoin, mutta jokainen kerta murtaa minut täysin) joku kollega tai hoitolapsen vanhempi tulee viitanneeksi jollain tapaa, että en koskaan voi osata hoitaa hoitolapsia kyllin hyvin, ellei minulla ole ollut myös omia lapsia. Enimmäkseen luen tätä ideologiaa rivienvälistä, joskus kyseessä on sivulausehuomautus "niin no kun sulla ei ole omia lapsia, niin et välttämättä oo huomannu että....." ja kerran on hoitolapsen äiti minuun kiukkua purkaessaan äyskähtänyt että onko minulla omia lapsia ja saadessaan kieltävän vastauksen "joo no sen huomaa, kun et mitään osaa". En siis ole töissäni kuitenkaan virheitä tehnyt, minulla on kova työmoraali ja olen mielestäni sensitiivinen kunkin hoitolapsen yksilöllisiinkin tarpeisiin ja näen jokaisen lapsen omana persoonanaan, en pelkkinä hoidettavien laumana.

Joka kerta, kun jollain tapaa minulle ilmaistaan että ainoastaan oman lapsensa synnyttänyt nainen, äiti, voi olla hyvä lastenhoitaja, se tuntuu nyrkiniskulta naamaan. Mieluummin tosin ottaisin sen fyysisen nyrkiniskun, kuin tuon... Kysynkin nyt teiltä mielipidettä, täytyykö olla äiti ollakseen hyvä ja ammattitaitoinen lastenhoitaja vai olenko paitsi kelvoton saamaan lapsia, myös hoitamaan niitä?