En ole jouluihminen

...mutta olen nainen, vaimo ja äiti.

Niinpä oletus on, että minä korkeimman omakätisesti hoidan jouluhommat. Kun ei kiinnosta! Mutta oman huonon omatunnon välttämiseksi sitten kirjoitan nen pakkopulla-joulukortit. Haalin lahjat. Miksi minun pitää keksiä ja hankkia lahjat mihen äidille ja siskoille, ja miehen sukulaislapsille? Olen yrittänyt sanoa, että mies ihan itse ehdottaisi siskoillee, että emme vaihtaisi aikuisten kesken lahjoja, kun ei kerran lapaansa liikauta niiden eteen. Mies mumisee jotain, ja niinpä minä raavin kasaan taas kerran jotain. Lapsille toki pitää hommata lahjat, omallekin. Ja omalle äidilleni.

Opiskelen täyspäiväisesti, ja niissä töin menee päivät iltoineen. Saan siitä hyvästä peruspäivärahaa, joten niillä tienesteillä maksaakin ruokien lisäksi tyyriit lahjat. Tai sitten ei...

En ole ikinä ollut mikään joulukilpavarustelija, mutta nyt ahistaa. Leivon ihan mielelläni, mutta nyt, kun opintojen takia ehdin aloittaa vasta nyt ja kaikki pitää tehdä itse, kun muu on miehen mielestä "epäilyttävää" niin ei jousessa veto riitä. Mies ihan tyytyväisenä ottaa lahjat vastaan, mutta hitto hommaisi itse jotain. Nyt minulla oli niin kämäiset lahjukset noille jouluihmisille, jotka toki tekevät kortit itse ja paketoivat kauniisti, että itku pääsi.

Peruisin joulun, jos voisin. En muuta halua kuin nukkua, mutta sekään ei onnistu.

Tänään sitten hankin jouluruokaa, leivon limppua, teen rosollia, ja laatikoita (ei tietenkään valmissoseista), siivoan, kannan kuusen tupaan, ja jotain.