Kotona vauvan kanssa - Miten saatte päivät kulumaan?

Vierailija kirjoitti:

Tiesin, että tulisin hulluksi moisesta, joten jätin lapset tekemättä. Aika ei kyllä tule pitkäksi, olen niin introvertti että esim. tämä etätyöaika on ihan mahtavaa. Paras päivä on sellainen kun ei tarvii puhua kenenkään kanssa edes puhelimessa. :)

Olen superintrovertti. Oikeasti tosi erakko, valitsin sellaisen työnkin, että saan nyhjätä yksin kotitoimistossa tapaamatta koskaan ketään. Erittäin matala sosiaalinen tarve ja kuormittuvuus ihmisten seurasta.

Ja voin tähän todeta tosi kliseisesti, että ihan oikeasti se oma lapsi on eri asia.

Vauvavuosi on introvertille varmaan helpompi kuin sosiaaliselle, koska ei oikesataan tule sitä sosiaalista vajetta tai aikuisen seuran tarvetta, vaan kotona vauvan kanssa on mukava nyhjätä.

kotitöitäkin,pirusti-ikkunaa. saunaa,kylppäria,lattiaa,pyykkiä, itsensä huoltoa,ulkoilua,ruuantekoa loputtomiin, hyvä kun tunnit riittää,univelkaa. lekit,seurustelut,virikkeet vaaville, jos koirakin, sekin teettää samaa duunia.

Mulle ei koskaan selvinnyt, että mikä muka pitää niin kiireisenä vauvan/pienten lasten kanssa, ettei äiti muka ehdi syömään eikä suihkuun! Olen ollut 7 vuotta putkeen "kotiäitinä" ja lapsia yhteensä 3. Tylsyys oli paljon todennäköisempää kuin kiire, mutta kyllä ne päivät ja vuodet ihan mukavasti sujui. Satunnaista osa-aikatyötä tein noiden vuosien aikana myös.

voi kuule

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne päivät aika tehokkaasti kului sitä vauvaa hoitaessa, vauvaa ihmetellessä ja vauvan kanssa seurustellessa.

Itse asiassa yleensä päivästä loppui aika kesken. (Mutta mun vauva olikin surkea nukkumaan päiväunia. :D)

no niin