Kuvaile jotain lomapaikkaasi, johon et nyt pääse!!

Kertokaa nyt sateen keskelle kivoja lomajuttuja!

Pääsen mihin haluan, eli ei voi sanoa mitään.

Hotellin henkilökunta niin mukavaa ja osasi huomioida myös lapset. Hotellihuone siivottiin joka päivä ja joka päivä lasten unilelut oli aseteltu sänkyihin erilailla ja kivasti. Joskus pienen pyyhkeen alla lelut nukkumassa, joskus istuivat rivissä, ringissä jne. Siivoojat saivat kunnon tipin lähtiessämme.

Myös autoa vuokratessa puoliso unohti palauttaessa oman puhelimen autoon. Vuokrasimme uutta matkaa varten samat autot uudestaan ja puhelinkin palautui samalla.

Seison viinitarhojen yläpuolella harjanteella ja katson Mont Blancia joka siintää horisontissa, ei uskoisi että matkaa on 247km! Alempana laaksossa näen kauniin italialaiskylän. Hedelmien tuoksu on huumaava, poimin viikunoita ja aprikooseja suoraan puusta.

Jatkamme matkaa metsän siimekseen ison omakotitalon pihaan. Talo on ravintola jota pitää vanhempi pariskunta jotka voittivat jonkin Italian masterchef kisan tai vastaavan ehkä 15v sitten. Lapset syövät herneitä ja marjoja pihan puskista kun odotamme ruokaa. Näin arki-iltana olemme ainoat vieraat ja omistajapari tuo meille pöydän täydeltä herkkuja - Kokeile tätä, testasin uutta juttua. Mamma laittoi tätä erityistä pataa, tästä pari jälkiruokaa - otathan? Ja tietty paikallisia viinejä ja mehuja lapsille. 

Mun sydän sulaa kun muistan nuo  hetket ja tuon paikan jo 12 vuoden ajalta. 3 viikon kuluttua olemme siellä taas. Ravintolaa ei enää ole, viinitarhatkin ovat tyhjiä ja hehkuvat punaisena ja keltaisena syysvärissään, osa ystävistä palannut kesän jäljiltä Englantiin. Mutta sydän on siellä aina.

Iso puisto, joka on täynnä värikkäitä kieppuvia härveleitä, joissa ihmiset huutaa ja kiljuu.



Ruokapaikkoja on monenlaisia, on monta jäätelökioskia, pari kol kahvilaa, Suomen suurin makuvalikoima metrilakuja... Ainut vaan, et paikan hotelli on täynnä kummituksia 👻