Kuumeeton flunssa (kova nuha, päänsärky) ja lihaskuntotreeni, riskejä jälkitaudille?

On tyhmää treenata kipeänä.

Toipilaana ei treenata.

Minulla on flunssa melkein aina kuumeeton. Mutta kun elimistössä on tulehdus päällä, on minulla ainakin yleensä sykkeet koholla, vaikka ei kuumetta olisikaan. Ja olen kantapään kautta oppinut, että tuota flunssaa on syytä pitää ihan oikeana tautina. Jos rupeaa riuhtomaan, niin seurauksena on pitkittynyt tauti ja kyllä sen kuumeenkin sitten saa. 

En siis tekisi treeniä ennen kuin vasta terveenä.

Sydänlihastulehduksen riski. Voi jäädä treenit silloin tauolle kuukausiksi.

Hukkaan menee treeni. Superkompensaatiota ei tapahdu, kun keho keskittyy viruksen voittamiseen.

Jos on pakko treenata kipeänäkin niin kannattaa ottaa yhteyttä mielenterveyspuoleen. Voi nimittäin käydä hengen päälle tuo lopulta, tulla sydänlihastulehdus tai keuhkokuume.

Sydänlihastulehduksen saat.

Sen jälkeen treenimäärät vähenee radikaalisti.

Oma valinta, miten konettasi hoidat.

Todella urpoa treenata toipilaana. Jos on niin koukussa urheiluun, ettei malta pitää taukoa toipumisen ajaksi, on jotain pielessä. Ymmärrän paineet ammattiurheilijoilla, mutten taviksella.

Mutta mikäs se oli se "kurkkusääntö" eli jos on oireita vaan kaulan yläpuolella niin voi vähän treenailla.. joku aika sit ainakin iltapäivälehdet tästä turisi... tai no, taisi olla ajalta ennen koronaa...

Itse aikoinaan nuorena karatehärkänä treenasin kovassa kuumeessakin ja flunssassa.

Ajatuksena oli että karate parantaa viruksilta ja bakteereilta.

Tein kataa monta viikkoa lumisessa hangessa ja varjonyrkkeilin talvilomalla hyisen vesiputouksen alla pohjoisessa Norjassa.

Tuloksena oli parin vuoden mittainen romahdustila. Pyrin aloittamaan treenailun aina parin kuukauden jälkeen kun olo vähän parani, mutta lopputulos oli että parisen vuotta meni. Vuosi meni älytä että sisulla ja sinnikkyydellä ei elämässä pärjää, vaan pitää osata olla tekemättä asioita.

Vuoden päänhakkaamisen jälkeen totesin että nyt loppuu vähintään vuodeksi kaiken tekeminen ja sinnikäs yritteliäisyys. Keskityn elämässä syömiseen, paskomiseen ja nukkumiseen. Mitään muuta en tee.

Sillähän se lähti. Teholla kävin neljästi.

Tätä se on kun on saarnattu yritteliäisyydestä ja sisukkuudesta pienestä pitäen. Menestymisen halu on niin suuri että kuolemakin tuntuu paremmalta kuin se halveksittu luonnollinen lepo.

Suomessahan on pitäjiä joissa halveksutaan jos lauantaisin tai sunnuntaisin nukutaan yli yhdentoista. Isäntä tai emäntä saattaa mennä pihalle hakkaamaan kovaäänisesti halkoja, että pitkään lepäävä vieras tai lähisukulainen heräisi syntiseltä lepohetkeltään.

Nykyään olen saarnannut suomalaisen sisukkuuden vaaroista muualla EU:n alueella ja siitä miten sisukkuus on vain eräänlaista marttyyrimäistä tyhmyyttä ja tekopyhyyttä. Meidän pitäisi pikemminkin oppia olemaan tekemättä asioita elämässämme. Liian kova suorittamisen kultuuri on ajanut meidät alennustilaan. Etenkin suomalaisten vika ilmaston lämpenemiseen on hyvinkin suuri.

Meidän tulisi hävetä ja pistää kädet taskuun sen jatkuvan ojankaivuun ja risujen keräilyn sijaan.

Tekemättömyys on hyve.

Älä treenaa kipeenä, äläkä mene esim. saunaan.

Kaikessa vähääkään pientä nuhaa pahemmassa vain täydellinen lepopäivä on ainoa oikea valinta. Ei edes venyttelyä. Nuoria ihmisiäkin on kuollut väärän valinnan seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Sydänlihastulehduksen saat.

Sen jälkeen treenimäärät vähenee radikaalisti.

Oma valinta, miten konettasi hoidat.

Itsellähän meinasi henki lähteä.

Keuhkokuume, sydänlihastulehdus.

Sydänkudosta tuhoutui melkoinen määrä ja toinen keuhko vaurioitui laajalti.

Kannattaa ottaa tosissaan, koska urheilu sinällään sellaisenaankin on elimistölle hyvin haitallinen stressitekijä hetkellisesti. Toistettuna liian usein stressi vain kasaantuu ja tulee vakavia lihasvaurioita sekä hermostotuhoa.

Kekkonenkin myöhemmin tiesi tästä ja penäsikin vain hyvin kevyen terveysliikunnan puolesta.

Liikuntahan ei koskaan ole työtätekevää helpottanut, vaan päinvastoin.

Siksi meillä harvoin näkeekään duunareita lenkillä, kun se keskiolut on paljon terveellisempi vaihtoehto loppupelissä duunarille kuin joku kympin lenkki.

Urheilut ja muut harrasteet ovat aina olleet joutilaan luokan (aristokraattien) huvitusta. Ei työtätekevän kansan juttu lainkaan.

Sisukkuus olikin huiputusta kirjoitti:

Itse aikoinaan nuorena karatehärkänä treenasin kovassa kuumeessakin ja flunssassa.

Ajatuksena oli että karate parantaa viruksilta ja bakteereilta.

Tein kataa monta viikkoa lumisessa hangessa ja varjonyrkkeilin talvilomalla hyisen vesiputouksen alla pohjoisessa Norjassa.

Tuloksena oli parin vuoden mittainen romahdustila. Pyrin aloittamaan treenailun aina parin kuukauden jälkeen kun olo vähän parani, mutta lopputulos oli että parisen vuotta meni. Vuosi meni älytä että sisulla ja sinnikkyydellä ei elämässä pärjää, vaan pitää osata olla tekemättä asioita.

Vuoden päänhakkaamisen jälkeen totesin että nyt loppuu vähintään vuodeksi kaiken tekeminen ja sinnikäs yritteliäisyys. Keskityn elämässä syömiseen, paskomiseen ja nukkumiseen. Mitään muuta en tee.

Sillähän se lähti. Teholla kävin neljästi.

Tätä se on kun on saarnattu yritteliäisyydestä ja sisukkuudesta pienestä pitäen. Menestymisen halu on niin suuri että kuolemakin tuntuu paremmalta kuin se halveksittu luonnollinen lepo.

Suomessahan on pitäjiä joissa halveksutaan jos lauantaisin tai sunnuntaisin nukutaan yli yhdentoista. Isäntä tai emäntä saattaa mennä pihalle hakkaamaan kovaäänisesti halkoja, että pitkään lepäävä vieras tai lähisukulainen heräisi syntiseltä lepohetkeltään.

Nykyään olen saarnannut suomalaisen sisukkuuden vaaroista muualla EU:n alueella ja siitä miten sisukkuus on vain eräänlaista marttyyrimäistä tyhmyyttä ja tekopyhyyttä. Meidän pitäisi pikemminkin oppia olemaan tekemättä asioita elämässämme. Liian kova suorittamisen kultuuri on ajanut meidät alennustilaan. Etenkin suomalaisten vika ilmaston lämpenemiseen on hyvinkin suuri.

Meidän tulisi hävetä ja pistää kädet taskuun sen jatkuvan ojankaivuun ja risujen keräilyn sijaan.

Tekemättömyys on hyve.

Kiitos tästä. Esimerkiksi venäläisillä on sellainen käsitys, että tekemällä enemmän saa parempaa. Sitten he rehkivät raatavat itsensä stressillä loppuun. BBC:n dokumentissa, missä vertailtiin eri maiden ravitsemusta, todettiin, että venäläisten ruoka on vielä paljon terveellisempää, kuin se kuuluisa välimeren ruokavalio. Silti venäläisten miesten elinikä on vain noin 50 vuotta. Ensinnäkin, koska vetävät vodkaa lääkkeeksi ja virkistykseksi ja raikastukseksi, mutta itse luulen, että myös siksi, että siellä on tämä "puske, puske vaan, ole mies" -kulttuuri. Periksi ei anneta, vaikka tosiaan jo sydämestä ottaisi..