Lue keskustelun säännöt.
14-vuotias kotikissapoika
20.12.2014 |
Meillä asuu 14-vuotias poika, joka ei nyt muutamaan kuukauteen ole halunnut ollenkaan viettää vapaa-aikaa kavereiden kanssa. Viettää kaikki viikonloput ja arki-illat kotona, joko omassa huoneessa kännykällä, IPadilla tai pleikkapelailua pelaillen tai muun perheen seurassa telkkaria katsoen, jutellen jne. Ainoaa vaihtelua tuovat jalisharkat 3-4 krt/vko sekä koirien ulkoilutus. Mutta ei siis ole ollenkaan kiinnostunut kavereiden seurasta, ei koskaan. Mitä tämä nyt sitten on? Varmaan jo 1,5 vuotta on ollut sosiaalisesti passiivinen. Aiemmin vaikutti jopa masentuneelta, nyt ei. Mutta minusta on kummallista, että veri ei yhtään vedä "kylille" tai edes kaverin luo kylään. Miten suhtautuisitte tähän?
Kommentit (22)
Tuo harkkojen määrä mua huolestuttais. Jos niitä olis harvemmin, saattais poika olla menevämpi. Ja nyt kun ap kerroit olevasi liikunnan ope, niin herää kysymys, onko poika oikeasti ihan itse noin innokas harrastaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 14-vee introvertti tyttö, jonka sosiaaliseksi elämäksi riittää yksi bestis, jonka kanssa on kyllä aina mahdollisuuksien mukaan, ja sitten muut kaverit koulussa. Viimeisen vuoden aikana hän on alkanut suuntautua ulkomaailmaan netin kautta. Laittelee piirustuksiaan nettiin ja kommentoi toisten töitä. Sitä kautta hän on tutustunut johonkin norjalaiseen opiskelijaan, jonka kanssa chattailee ja pelaa jotain peliä netissä. Ohjelmointikerhon kautta on tullut myös yksi pelikontakti, pelaa välillä ohjaajan kanssa ja skypettää, kun pelaavat tiiminä.
Tyttöni ei ole millään muotoa arka, joskin uusiin ihmisiin kontaktin ottaminen on hänellä hieman vaikeaa jos on sellaisessa tilanteessa, että kaikki ihmiset ovat vieraita. Mutta näistä olen kotona hänelle jutellut ja viimeksi kun hän oli tuollaisessa viikonloppujutussa vieraiden ihmisten kanssa, hän sentään oli onnistunut löytämään itselleen juttuseuraa. Omalla tytölläni vaikuttaa myös se, että hän on jonkin verran nirso omasta seurastaan. Ei hän välitä tehdä tuttavuutta kaiken maailman tyhjäpäiden kanssa, koska on itse erittäin älykäs. Minussa on tuota samaa ja ymmärrän sen hyvin, enkä voi moittia.
Kaikki ihmiset eivät kaipaa sitä porukassa olemista. Ne hengailukaverit löytyvät yhteisten kiinnostuksenkohteiden kautta. Ja sosiaaliseksi kanssakäymiseksi voi hyvin riittää kommenttien vaihto netissä tai chattailu. Se kontakti on henkisellä ja älyllisellä tasolla, fyysistä yhdessäoloa ei välttämättä tarvita.
Olisin enemmän huolissani tyttärestäni, jos hänellä olisi tapana vetelehtiä kaupungilla epämääräisissä porukoissa. Kun hän on kotona tai kaverin luona, tiedän hänen olevan turvassa ja pysyttelevän pois tyhmyyksistä.