Lue keskustelun säännöt.
Kuinka toimisitte? Parisuhde kriisi...
19.10.2021 |
Meillä on jo hetken aikaa ollut sitä että puoliso on ollut väsynyt töistä ja perhe-elämän kuormituksesta (raskas työ ja teini-ikäisten haasteet). Hän on kokoajan ärtynyt eikä siedä meiltäkään kotona oikein mitään. Töiden jälkeen nukkuu päiväunet, käy treenaamassa ja tekee kotihommia ja istuu illan hiljaa tv:n äärellä. Jos yritän jutella, vetoaa siihen ettei jaksa tai ei vaan paljoa kommentoi puheisiini. Lähtee usein ärtyneenä nukkumaan ja seuraavana päivänä kun on virkeämpi on niin kuin kaikki olisi hyvin...
Nyt mietinkin, pitäisikö itsekin vaan keskittyä omiin juttuihin ja antaa tilaa hänelle. Ja odottaa että tilanne ratkeaa itsestään joskus.
Vai pitäisikö yrittää itse panostaa häneen ja hemmotella häntä vaikka vastaanotto olisikin nuiva.
???
Kommentit (6)
Mikä tuossa on kriisi? Ihmiset tarvitsevat omaa tilaa ja lepoa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin just niin että omia hommia, enkä yrittäisi tyrkyttää seuraa, tuo on vaan väsymystä, masennus ei helpotu nukkumalla.
Minä olen varmaan just tällä hetkellä tuollainen puoliso. Työpäivä vie kaikki mehut, en jaksa illalla jutella enää kenenkään kanssa. Viikonloppuna ja lomilla olen kuin ihan eri ihminen.
Ehkä itse yrittäisin ottaa vastuuta arjesta kotona, siivous yms. Ja antaisin tilaa.
Niin myötämäessä kuin vastamäessä rinnalla ja tukena, sitä kai se tarkoittaa.
Olen varmaan juuri tuollainen. Olen väsynyt käsittelemään parisuhteen menneisyyden synkkää painolastia kun olen samaan aikaan väsynyt työstä. Suhteessa viihtyminen vaatii jatkuvaa panostusta ja yritystä ja niin kauan kun jaksan yrittää, on asiat ok. Kun väsyn, haluaisin luovuttaa ja olla vain yksin. Tuntuu ettei mulla ole mitään sanottavaa miehelle, joka on pettänyt luottamukseni kerta toisensa jälkeen. Mitä enemmän vetäydyn, sitä enemmän hän painostaa. Kirjaimellisesti uuvun ja passivoidun hänen läsnäolostaan, joka tuntuu raskaana kodissamme vaikken edes näkisi tai kuulisi häntä. Joskus haaveilen uudesta alusta, edes kuolema ei tunnu pimeältä ajatukselta niinä hetkinä kun olen väsyneimmilläni ja syvimmin ahdistunut.
Tämä on kai jonkinlainen kriisi?
Jos hän on seuraavana päivänä virkeämpänä paremmalla tuulella, niin hän todennäköisesti on aidosti väsynyt. Silloin piristykset ja hemmottelut voi lähinnä ärsyttää.
Ehkä menisin vain sohvalle viereen seuraksi muka katsomaan telkkaria, ei aina tarvitse puhua, jos ei jaksa. Mutta lähellä voi olla.